torstai 16. heinäkuuta 2020

Niityllä ja puutarhassa

Tämän viikon parasta antia on ollut seurata västäräkkiperheen elämää puutarhassa. Vanhemmat ruokkivat poikastaan ahkerasti. Toinen vanhemmista on aina poikasen lähellä ja toinen kauempana hakemassa ruokaa. Kun ruokaa saapuu, poikanen oikein tärisee innosta ja kipittää nokka ammollaan ruokkivaa vanhempaa vastaan. Ruokahalunsa tuntuu olevan pohjaton. Tänään näin harmikseni pihan yllä liitelevän haukan, toivottavasti ei käy västäräkkien kimppuun.
 Pyysin miestäni ettei leikkaisi niittyä matalaksi ruohonleikkurilla, normaalisti kun tätä leikataan kuten nurmikkoa. Leikkaamattomuuden seurauksena niitylle on alkanut ilmestyä uudestaan niittykasveja kuten kelloja.
 Ja kun on kelloja, on perhosia. Nyt seurataan niityn kasvua ja katsotaan miten sitä hoidettaisiin jotta ei olisi kohta nokkosen valtaama.
 Niityltä puutarhaan ja toiseen perhosten suosikkiin, maksaruohoon. Ostin tämän viime vuonna puutarhan jämäalesta, nimilappu oli tipahtanut pois ja siinä luki vain maksaruoho. Tekee hienot pinkit kukat, syksyllä lehdet ovat kauniin punaiset. Yhdestä ainoasta taimesta on kasvanut mukavan kokoinen lämpäre kiven eteen. Kiven takan pilkistää toista maksaruohoa, 'Carl' on sekin kasvanut mukavasti tuuheutta yhdessä ainoassa vuodessa minkä on tuossa ollut.
 Arboretumissa on pieni ja ihana kolmen kasvin sekamelska. Vaaleanpunainen syysleimu kukkii ekana pihan syysleimuista. Onkohan muuten syysleimu sillä kiiltoleimu kukkii tämän kanssa yhtä aikaa. No, oli mikä oli niin ihan kiva valkoisen myskimalvan ja syklaaminpunaisen harmaakäenkukan kanssa.
 Mantsuriankärhön hankin viime vuonna Mustilan taimitapahtumasta. Kyllä kannatti. Teki ekana vuonna jo näin monta kukkaa. Kasvatan tätä kiipeilemään kivimuuria pitkin mutta ei tuo vielä kovin pitkälle yllä.
 Runsaat sateet ovat olleet ukonhattujen mieleen. Vaaleanpunainen aloittelee kukintaansa ihan kohta. Korkeimmat varret yltävät puoleentoista metriin.
Tänään ehdin pohtia västäräkkien seuraamisen ja niityn kasvun ajattelun lisäksi puutarhan erilaisia ikkunoita. Kuten kasvihuoneen ikkunoita ja puutarhasta avautuvia ikkunoita eli näkymiä. Kasvihuoneen ikkunoita soviteltiin ihan vähän paikoilleen jotta havainnoillistui paremmin miltä kasvihuone tulisi näyttämään. Hyvältähän se näytti. Puutarhan näkymiä joista tykkään on paljon, sitten on pari josta en tykkää yhtään. Tämä näkymä kivimuurin takaa aitalle päin on yksi lempinäkymä, juuri sellainen ikkuna joita pihassa saa ja pitää olla jotta se on mielenkiintoinen katsella.

13 kommenttia:

  1. En yhtään ihmettele, että viimeisen kuvan näkymä on mieleesi! Hyvä, että olette jättäneet niittykasveja perhosia ym. varten! Minäkin olen yrittänyt niitä mökkipihaani jättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on muutama luonnontilainen alue jossa saa rehottaa nokkoset ja koiranputket. Nokkosissa oli tänäkin vuonna kymmeniä nokkosperhosen toukkia. Niitty on ollut aina niitty mutta kotiloiden takia se on pidetty lyhyenä, nyt kokeillaan miten käy, tuleeko taas runsaasti kotiloita vai ei.

      Poista
  2. Niitty toimii nopeasti houkuttimena. Toivottavasti nokkonen ei sitä valtaa. Näkymät ovat tärkeitä ja tuo näkymä on kaunis.

    VastaaPoista
  3. Viimeisen kuvan näkymä on kaunis ja myös ajaton. Voisi hyvin kuvitella liinapäisen piian käyskentelemään vesisangon kanssa aittaa kohti.
    Niitty on ihana ja ihan oikean näköinen. Toivottavasti nokkonen pysyy poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voisi kuvitella. Niitty voi olla vaikea pitää nokkosettomana mutta niitetään taas jos niin käy. Myös kotilot on tuossa tarkkailun alla, niitty lähtee jos kotilot lisääntyy.

      Poista
  4. Komea väri maksaruohossa. Mantsuriankärhö on ihan mahtava valkoinen kukkameri, kunhan tuosta kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värin takia ostin, ei ole sama väri kuin perinteisessä kaukasianmaksaruohossa.

      Poista
  5. Toivottavasti nokkonen pysyy poissa niityltä, meillä ei pysy ( jos niittyä yrittää).
    Monia kauniita näkymiä olinäissä kuvissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin pysyy meilläkään nokkonen poissa, on sen verran rehevä maa tuossakin kohtaa.

      Poista
  6. Miten ihana niitty! Jos keräätte niittojätteen aina pois, niin tuskinpa nokkonen pian enää jaksaa tulla niitylle. Vanhempani saivat rehevän voikukkaheinikon muutettua kedoksi ajamalla sen keräävällä ruohonleikkurilla kerta toisensa jälkeen useamman vuoden ajan. Tietysti alueelle istutetut kaksi lehtikuusta ja yksi sembramänty auttoivat kasvaessaan köyhdyttämään maata. Heillä ei kyllä ole savista pohjamaata siellä alla, joten urakka ei ehkä ollut ihan niin mahdoton kuin sinun tontillasi saattaa olla. Pidetään peukkuja, että aiempi lyhyenä nurmena pito olisi köyhdyttänyt maata tarpeeksi, jotta niittykasvit saavat kukoistaa ilman nokkosia. Kauniin värinen maksaruoho! Mantsuriankärhö näyttää myös kauniilta kivimuuria vasten. Pitkää ikää hänelle :) Mukavaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
  7. Oi onkos teille tulossa uusi kasvihuone? Olen taas vähän laiskasti ollut täällä blogistaniassa kun tuollainen uutinen on mennyt minulta ohi.

    VastaaPoista
  8. Oi miten ihana niitty! Samaa tulin sanomaan kuin Minna, tärkeää on niittojätteen kerääminen pois. Kunhan kellot ovat kukkineet ja siementäneet, niitätte alueen ja keräätte kaiken pois. Jos nokkoset alkavat liikaa puskea paikalle, niin pitää niittää taas. Jos maa on köyhtynyt tarpeeksi, niin riittää yksi niitto vuodessa.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)