torstai 11. kesäkuuta 2015

Käyttötarkoituksen muutos

Aika kuluu, ja asiat muuttuu. Neljä ja puoli vuotta talossamme oli leikkihuone. Olisi leikkihuoneelle edelleenkin tarve, mutta sen tarpeen ohitti keskimmäisen pojan tarve omalle huoneelle. Nyt työni joustaa oman perheen hyväksi.

Mitään suurta muutosta huoneeseen ei tullut kiinteiden osien osalta. Mutta muu muuttui täysin. Leluja ei ole.
 Matto on kirpparilta, olin viemässä sitä jo takaisin myyntiin, mutta vaihdoinkin valkoisen maton tähän. Valkoinen saa lähteä myyntiin. Nojatuoli on pappani vanha, verhoilutin sen uudestaan muutama vuosi sitten. Sänky on oman lapsuuteni sänky, minulle rakas. Vaatekaapit ovat Ikeasta, toinen on heti ovesta mentäessä vasemmalla, mutta sitä ei kuvissa näy.
 Kirjahyllyt saivat jäädä paikoilleen, alemman isovanhempieni varastosta löytyneen hyllykön valloitti Aku Ankat, ylhäälle meni tietokirjaosasto jota pitäisi vielä täydentää yhteisen huoneen kirjahyllystä kunhan käyn senkin läpi. Ylähyllyt ovat kannattimineen Ikeasta. Tästä *klik* löytyy tarina alahyllystä.
 Mummilla on mussukka hoidossa ja voitte arvata kuinka toista kiinnostaa enon tavarat. Ja ihmettely on kova kun kaapeista ei enää löydykään leluja. Lelut vielä hakevat paikkaansa, mutta tuvassa saavat olla toistaiseksi.
 Oman kylän koulun huutokaupasta huudettu opetustaulu sai jäädä seinälle, käänsin vain esiin puolen jossa opastetaan pyöräilijöitä. Toisella puolella kerrotaan jalankulkijoiden säännöt. Eipä ne ole vuosikymmenissä miksikään muuttuneet.
Huone on vielä makuuni aika pelkistetty ja paljas, ehkä se sellaiseksi jääkin. 12 vuotta täyttävällä ei kovin paljoa tavaraa ole, ja ne mitä on mahtuu mainiosti kahteen korkeaan Ikean kaappiin. Ikkunan eteen minulla on etsinnässä pieni ja siro umpipuinen työpöytä. Ainoa vaatimus on edullisuus, kunnollakaan ei ole väliä, pöydän voin kunnostaa itse.

Huoneen uusi haltija on ollut kovin tyytyväinen, ainut mikä enää lasta polttelee on televisio omaan huoneeseen. Sitä varten on säästetty talvesta asti rahaa ja odotettu malttamattomasti hetkeä jolloin on oma huone omalle telkkarille. Nyt se hetki koitti.

5 kommenttia:

  1. Ihana hetki nuorelle miehelle saada ihan oma "luukku" sana, joka tosin ei ollenkaan tätä kaunista tilaa kuvaa, mutta kuitenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just hyvä ikä omalle luukulle. Kunhan teini-ikä lyö enemmän päälle niin eiköhän huone ala olla aika luukku :D

      Poista
  2. Kyllä oma huone oli ihan älyttömän tärkeä tuossa iässä. En kyllä panisi pahakseni tuollaista kakluunia tässäkään iässä :D... Mä niin ihailen muiden blogeissa tuollaisten tapettien käyttöä. Itselleni se on vähän vierästä. Ehkä pitäisi lätkäistä seinään vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pönttis on talvella käytössä joka päivä, tykkään minäkin sen lämmöstä. Meille nuo vanhanajan tapetit käy kun talokin on vanha, väriä saisi olla joskus enemmänkin :)

      Poista
  3. Melko tyylikäs "luukku" :) Kelpaisi myös minun ikäiselleni.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)