sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Synttärit

 Tämä blogini on hippusta vaille teini-ikäinen, 12-vuotias. Ihana päiväkirja jonka aiempiin vaiheisiiin palaan säännöllisesti, etsimään kuvaa tai tarkistamaan jotain tietoa. Blogi on mahdollistanut tutustumisen paljon laajemmin ihmisiin ja puutarhoihin kuin ilman blogia olisi ollut mahdollisuutta. Olen saanut kokea vuorovaikutusta, iloa ja onnea teidän lukijoiden ja kanssabloggaajien kanssa. Osan kanssa olen tavannut livenä, osan en, silti koen teidän kaikki yhdellä tapaa ystävikseni. Ja koska ystävästä on mukava tietää jotain, niin saatte blogin synttäreiden kunniaksi pienen päivityksen itsestäni.

Täytän tänä vuonna 50 vuotta. Puoli vuosisataa. En koe siitä mitään kriisiä, iän karttumista kun ei voi välttää. Hiukset saa harmaantua ja rypyt kertyä. Haaveilen taas vuorotteluvapaasta ja uudesta opiskelujaksosta. Nuorin lapsi on rippikouluikäinen, vanhin lähentelee kolmekymppisiään. Lapsenlapsia on kaksi, mummin mussukka ja mummin kirppunen, vakiovieraita täällä Arvilan talossa. Miehen kanssa on seikkailtu yhteistä elämää jo yli 31 vuotta. Mukana kehräävät myös kissat Iines, Iineksen tytär Alma ja Alman poika Jalo. Tämä talomme Arvila on ostettu 2005 koko loppuelämän projektiksi, pakopaikaksi kaupungin hälinästä ja loputtomaksi vapaa-ajan harrasteleiriksi.
Arvilan päärakennus, syreenejä ja se ainoa kukkapenkki talon ostokesänä.

Ja koska tämä on nykyisin pääosin puutarhablogi, kerron elämänkaareni puutarhaihmisenä. Kuvat ovat aina ennen ja jälkeen-kuvia täältä Arvilasta. Ensimmäinen kosketukseni omaan pihaan oli ensimmäinen omakotitalomme 1990-luvulla. Uusi, itse rakennettu talo ja tasainen savipohjainen tontti entisellä pellolla. kaksi pientä lasta, työtä ja opiskelua joten puutarha oli vielä sivuseikka. Ennen talon myymistä taisin ehtiä istuttaa nurmikon lisäksi raparperin ja pari marjapuskaa.
Tilanne noin kymmenen vuotta myöhemmin. Talo maalattu, syreenit siirretty ja kukkapenkki uusittu.

Seuraava koti oli vanha osuuskauppa, rakennettu jossain 1940-luvulla ja muutettu asunnoksi 1970-luvulla. Vanha piha omenapuineen mutta ei oikein muuta, edelliset asukkaat olivat olleet vuokralaiset ja he veivät kasvinsa mukanaan, kuopat kyllä jäivät. Aloittelin puutarhan laittoa mutta varsinainen puutarhakärpänen ei vielä iskenyt. Oli taas ne pienet lapset ja muut kiireet elämässä. Tai sitten tuhannen neliön piha ja puutarha oli liian pieni.
Luumulehdon lähtölaukaisu.

Sitten päätimme ostaa Arvilan. No ei tässä sen helpommalla päässyt, puutarha oli villiintynyt pieni alue jossa nokkosen seassa kasvoi ränsistyneitä marjapensaita ja lähes villiintynyttä vadelmaa. Yksi kukkapenkki oli täynnä rikkaruohoja ja kaikkialla kasvoi vitsaukseksi saakka syreeniä. Ensimmäiset vuoden keskityttiin tänne syntyneeseen kuopukseen ja muihin lapsiin, talon remontointiin ja paikkaan tutustumiseen.
Ja tilannetta muutama vuosi myöhemmin.

Sitten lapset kasvoivat, omaa aikaa oli enemmän ja annoin puutarhalle pikkusormen todeten nyt, että molemmat kädet on luovutettu kyynärpäätä myöten. Ensin pelastettiin vadelmat nokkosilta, kohennettiin marjapensaita ja alettiin tehdä "nurmikosta" nurmikkoa. Syreenejä siirrettiin ja jopa hävitettiin. Virheitäkin tuli tehtyä, aloittelijan mokia. Nyt virheet ovat kauniisti vain mielen muutoksia.

Juuri istutettu luumupuu Laatokan helmi ja vielä joutomaana olevaa kivimuurin paikkaa.

Sitten löysin blogit ja puutarhablogit, löysin matkat Viroon Türiin ja kaikki Suomen ihanat puutarhamyymälät. Löysin vertaistukea, onnistumisia ja opin sinnikkyyttä enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana. Huomasin tykkääväni kitkemisestä, uuden suunnittelusta. Huomasin rakastavani puutarhan fyysistä puolta ja nauttivani sen esteettisyydestä. Puutarha on oma luomukseni, hallitsen ja päätän siitä vaikka luonnonvoimille en mitään voi. Tajusin, että puutarhassa on rajan vain tontin rajat, yhtäkkiä ei enää riittänyt muutama marjapuska ja yksi koristeomenapuu.
Kasvanut luumupuu, joutomaan tilalle tullut kivimuuri ja rivi pallohortensioita.

Puutarhasta on kasvanut kasvuaikaan kaiken ajan vievä harrastus. Eikä se minusta ole hassumpaa. Puutarhassa tulee liikettä, raitista ilmaa ja tervettä verenpainetta. Joka kevät saa uuden mahdollisuuuden, voi lähes rajattomasti suunnitella, tehdä tai jättää tekemättä. Se tunne kun on onnistuneesti venyttänyt kasvuvyöhykkeiden rajoja äärimmilleen, siirtänyt pionin onnistuneesti tai saanut ensimmäiset oman maan viinirypäleet. Kokisin olevani paljon köyhempi ilman kaikkia näitä kokemuksia.

Sukloholistina voin lisätä diagnooseihini uuden sanan, puutarha-addikti. Se taitaa kuvastaa minua tällä hetkellä parhaiten.


38 kommenttia:

  1. Onnea 12-vuotiaalle blogille!
    Ja olipa kiva kun kirjoitit "ystäväkirjaan" itsestäsi.
    Puutarhastanne on kehkeytynyt upea kokonaisuus, ja tilaa riittää vielä uusillekin jutuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vielä on tilaa mutta vakaa aikomus on ettei hoidetut alueet laajenisi nykyisestä.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus😊. Ja paljon Onnea sinulle ja blogillesi. Ihannoin suuresti kaunista puutarhaasi🌻🌺. Odotan niin kevättä myös,että pääsen mylläämään pihaan ja kasvihuone puuhiin.
    Ajatella huomenna jo maaliskuu,yksi askel lähempänä kevättä.
    Aurinkoa syntymäpäivääsi ja joka ikiseen päivääsi🤗🌼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sormet syyhyää kevätpuuhiin, näin jo untakin puutarhasta :D

      Poista
  3. Onnea 12-vuotiaalle kivalle ja kiinnostavalle blogillesi! Se on totta,niin paljon tietoa, ideoita ja kauneutta saa seuraamistaan blogeista. Ilman teitä elämä olisi tylsää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman blogeja ei elämä olisi samanlaista, aivan mahtava tietopankki ja vertaistuki.

      Poista
  4. Paljon onnea 12-vuotiaalle blogillesi ja sinulle ❤ Oli kiva lukea postauksestasi elämänkaartasi puutarhaihmisenä. Kauniita kevättalven päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja K. Ja samoin, kauniita kevätpäiviä.

      Poista
  5. Paljon onnea 12-vuotiaalle ja monia monia vuosia lisää! Kivasti kerroit historiaasi ja kuvat täydensivät tarinaa. Olet oivaltanut puutarhuroinnista varmaankin sen kaikkein olennaisimman, ainoat rajat ovat tontin rajat.
    Mukavasti annoit myös virheille uuden ilmauksen, mielenmuutos on oikein hyvä termi.
    Itsekin opin erehdysten kautta ja nykyisin toteankin vain uuteen kauteen sännätessäni 'joka kevät armo uus'.
    Oikein antoisaa uutta blogivuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka. Tontin rajat on hyvä rajaus, sen siälle kyllä mahtuu puuhastelemaan. Uuden kevään tuoma armo, se on aina yhtä tervetullut.

      Poista
  6. Paljon onnea 12-vuotiaalle ja pyöreisiin vuosiin! Itse juuri omaa postausta värkätessä toivoin, että olisinpa blogannut kauemmin niin olisi kuvia 10 vuoden takaa paremmin järjestyksessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kuvat eivät ole kyllä yhtään järjestyksessä, ainakaan tällä tietokoneella :D ja ihan liian vähän tuli otettua alussa kuvia. Kiitos onnitteluista :)

      Poista
  7. Oikein lämpimät onnittelut 12-vuotiaalle blogillesi!! Blogi toimii todellakin erinomaisena puutarhapäiväkirjana ja sieltä on huomattavasti helpompi kaivaa tietoa kuin hatarasta muistista. On hienoa, etä olet jatkanut jo noin pitkään ja saanut monet muutokset ja projektit kuvattua talteen.
    Mielenmuutos on oikein oiva termi :D.
    Ihanaa kevään odotusta ja uutta puutarhakautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. Blogia on oiva pitää päiväkirjana. Mielen muuttuminen on sallittua, siksi hyvä termi eikä niin negatiivinen kuin sana virhe.

      Poista
  8. Uusi yritys, edelliset kommentit ovat kadonneet bittiavaruuteen...
    Lämpimät onnittelut 12 vuotiaalle ja ennakko-onnittelut pyöreiden synttäreiden johdosta.
    Tykkään kovasti blogistasi, jota on ollut ilo seurata jo useiden vuosien ajan. Rakennat ja kehität puutarhaasi maanläheisellä otteella. Jaat vinkkejä ja tarjoat kivoja kasvi-ideoita. Puutarha-addiktisi on hienostelematonta ja antoisaa seurattavaa. Toivottavasti jaksat tehdä niin jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jos koronatilanne suo niin niitä pyöreitä on tarkoitus juhlia kesällä sillä myös miehellä tulee pyöreitä vuosia täyteen. On tätä tarkoitus jatkaa :)

      Poista
  9. Onnea teini-ikäiselle blogille! Oli myös kiva lukea enemmän puutarhurista blogin taustalla.
    Allekirjoitan täysin sen, että puutarha antaa paljon - oppeja, onnistumisia, iloa.
    Mukavaa lähestyvää maaliskuuta ja pian koittavaa uutta kasvukautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Blogit ja puutarha antavat paljon, puutarha on ollut myös henkireikä elämän vaikeimpina aikoina ja iso ilon aihe.

      Poista
  10. Todella kiva postaus. Paljon onnea 12- vuotiaalle hienolle blogillesi, jota on ollut mukava seurata.

    VastaaPoista
  11. Puutarhasi on todella ihana. Ja puutarhaenergiasi on selvästi löytänyt oikean kohteen. On ihanaa, miten aikuisena voi löytää uuden harrastuksen itselleen, joka alkaa vielä ihan kotiovelta.

    Onnea blogille ja onnea myös sinun 50v johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hyvin sanottu tuo, harrastus joka alkaa heti koviovelta sillä sitä puutarha juuri on. Avaa oven ja kaikki on siihen heti edessä.

      Poista
  12. Kiitos Sinulle esittelystä! Ja tietysti onnea teini-ikäiselle blogillesi. Täällä on kiva vierailla, vaikka liian harvoin tulee jätettyä kommenttia.
    Voi hyvin ja onnea pyöreiden vuosien johdosta!

    VastaaPoista
  13. Onnittelut 12-vuatiahalle plokille!
    Puutarhanhoito viää mukanaan, samoonku plokkauski. Ihania harrastuksia molemmat.

    VastaaPoista
  14. Olipa mielenkiintoista luettavaa sinusta, blogistasi ja puutarhastasi! Luulin olleeni paremminkin perillä historiastasi - yllätys oli se, että olet ehtinyt ennen Arvila-projektia elää elämää jo pitkän tovin muissakin taloissa. Se mikä tässä oli innostavaa ja antoi ajattelemisen aihetta, että olet aloittanut kaiken yhdestä heinettyneestä kukkapenkistä, syreenipuskista ja "nurmikosta". Tosin itseni kohdalla voisin suosiolla nostaa kädet pystyyn ja todeta, että riittäköön vaan nuo muutama valkosipulilava tuolla uinumassa. Hyvä, kun ehtii niiden perään katsoa.
    Mutta jatka sinä vain innokkaasti blogin pitoa ja pihasi ideoimista. Blogisi edustaa niitä vanhan hyvän ajan blogeja, joita ei toden totta montaa enää ole hengissä. Ja kyllä minä oikeasti odotan myös sitä, milloin ja missä tapaamme nokitusten.
    Toivorikkautta alkavan kevään hetkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku. Kolmas kerta toden sanoo, eli vasta kolmannessa talossa olimme päässeet kotiin ja siihen mitä halusimme. Jos koet, että nykyinen pihan taso riittää niin sitten se riittää koska se on juuri sinun piha. Nokitusten tapaamista toivon minäkin, jospa joku kesälomareissu suuntautuisi sitä kautta kun ajamme Pohjois-Savoon tai sieltä kotiin.

      Poista
  15. Tusina ruusua sinulle ja blogillesi <3

    Minä tajusin viisikymppisenä, että kaupunkirivarin takapihalla voi kasvattaa muutakin kuin kukkia ja yrttejä ruukussa :) Kovasti innostusta olen saanut blogistasi, on kuin kulkisi mukanasi puutarhassasi kiviä siirrellen ja rikkoja kitkien, kuin teidät kisut konsanaan. Iloiten pienen taimen ensimmäisestä kukasta tai hedelmästä. Oikein hyvää puutarhavuotta 2021!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari. Blogit ovatkin parhaimmillaan juuri sitä, mukana kulkemista. Ja samoin, hyvä puutarhavuotta 2021.

      Poista
  16. Paljon onnea hurjan pitkästä blogitaipaleesta! Sinulla on bloggaajana kiva, maanläheinen tyyli. Onkin todella mielenkiintoista ja opettavaista päästä kurkistelemaan postausten kautta puutarhaasi ja siellä tapahtuvia muutoksia. "Mielen muutokset" on mainio termi aiemmin tehdyille virheille :D
    Antoisia blogivuosia ja aurinkoista alkavaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Ei missään ole niin hienoa mahdollisuutta päästä seuraamaan muiden puutarhojen kasvua ja vuodenkiertoa kuin blogeissa. Aivan mahtava mahdollisuus. Virheet on hyvä kääntää mielen muutoksiksi, tulee positiivinen kaiku :)

      Poista
  17. Onnittelut 12-vuotiaalle blogille! <3 On ollut ilo tutustua puutarhaasi netin välityksellä ja vielä ihanampaa on, kun ollaan nähty myös livenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati. On ollut huippuhienoa päästä tapaamaan myös livenä.

      Poista
  18. Paljon onnea 12-vuotiaalle! <3
    Olipa kiva lukea tätä tarinaa susta ja pikku hiljaa heräävästä puutarhainnostuksesta. Täällä on vähän samanlainen tarina. Ensimmäisen taajama-alueen pihalla ei ollut paljon mitään, mutta myöhemmin homma on lähtenyt vähän niin kuin käsistä. Ja se on ollut pelkästään ihanaa. Nämä loppuelämän projektit ovat mukavia.
    On ollut myös mahtava tutustua sinuun, ensin blogisi kautta ja myöhemmin ollaan tavattu livenäkin aika monta kertaa. On rikkaus saada vertaistukea ja ideoita. Blogien kautta on tutustunut niin moneen huipputyyppiin ja -puutarhaan.

    VastaaPoista
  19. Onnea Katja! Ihanaa, että aloitit bloggaamisen ja olet jatkanut sitä, sillä tämä jatkumo ja "pitkä ystävyys" on niin mahtavaa. On antoisaa nähdä kaikki kehitys, mikä vuosien varrella on tapahtunut. En muista, kauanko olen seurannut blogiasi, mutta muistan, kun kerroit talon maalaamisesta, eli on tässä jokunen vuosi tullut Arvilan tapahtumia seurattua!
    Puutarhuroinnissa parasta varmaankin on innostavat ideat ja kokeilut, ja blogeista saa sekä niitä että sitä kaivattua vertaistukea. Mahtava yhteisö, johon voi kuulua vaikka asuisi missä päin maata tai ulkomailla.
    Todella kiva tällainen "ystäväkirja"-päivitys, ihana ajatus kertoa itsestäsi, juuri tuon ystävä-aspektin takia!

    VastaaPoista
  20. Onnittelut sekä blogillesi että merkittävästä henkilökohtaisesta vuodestasi! Blogiasi on mukava lukea, siinä on ripaus vanhaa arvokkaan talon myötä tullutta ja aina uusia tuulia istutuksien myötä. Jatka vaan samaan malliin, pitkän linjan puutarhablogeja tarvitaan!

    VastaaPoista
  21. Ihana kirjoitus. Olen tainnut seurata blogiasi lähes alusta saakka, lasten kasvusta (myös omien) remontin ja entisöinnin kautta puutarhaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)