sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Suvena

 Sanasta suvi minulle tulee aina mieleen kesäkuu, alkava kesä. Suvi on yhtä kuin hennon vihreä, vielä näkyvissä oleva multatila, nuppuiset kasvit, se hetki kesässä kun mukana on vielä odotusta. Ja sitä kaikkeahan kesäkuu on. Kesäkuuhun on aikaa vielä neljä kuukautta mutta jos ne menevät yhtä nopeasti kuin edelliset neljä kuukautta niin voi sanoa suven olevan nurkan takana.

Tulppaanit kuuluvat myös kesäkuuhun. Nämä tummat ovat lemppareitani. Lajike on 'Queen of  Night'.
Syksyllä 2019 ostin kokeeksi alennusmyynnistä -70% alennuksella kaksi alppiruusua. Toinen niistä oli alppiruusu 'Tiuku'. Se kukki näin hienosti ensimmäisenä keväänä. Tämä oli viimeinen niitti alppiruusumetsikön perustamiselle. Jos näin herkkä kaunotar selviää ilman varjostuksia ja suojauksia, niin varmasti selviävät muutkin alppiruusut. Metsikkö on suojainen paikka jossa ikivihreät katajat varjostavat aluetta ympäri vuoden. Katajia istutin aukkokohtiin vaikka pieniähän ne vielä ovat, taimet kun kaivoin ojasta.
Kasvihuone sai tomaattinsa. Tuli keskinkertainen tomaattivuosi runkotomaattien suhteen, vain pari lajiketta saa jatkoa. Tälle kesälle tein aika metsästyksen ennen kuin onnistuin löytämään luumutomaatti 'Mandat H' siemeniä, nyt on tehty tilaus Ruotsiin ja toivottavasti se tulee perille. Pensastomaattien suhteen kesä oli parempi, ne tekivät huiman sadon joten samoja lajikkeita tulee tänä vuonna.
Yksi asia mihin rakastuin tässä pihapiirissä olivat syreenit. Rakastan niitä edelleen. Nämä syreenit pidetään puumaisina ja alusta ilmavana. Latvustoa saavat kasvattaa ihan rauhassa.
Viime kesänä laukat kukkivat pitkästä aikaa komeasti. Silti ne eivät ole minun juttu. Tai tämän puutarhan juttu. Eivät ne viihdy tiukassa savimaassa. 
Vuorijumaltenkukka yllätti ja kesti lumettoman talven. Kukki runsaasti ja pitkään sekä osoitti olevansa hyvä ystävä viereisen kuolanpionin kanssa joka kukki ensimmäistä kertaa. Nämä tulivat ihan sattumalta vierekkäin, en nimittäin tiennyt yhtään minkä pionin tuohon istutin. Vuorijumaltenkukan pitäisi kai levitä siemenestä. En kerännyt siemeniä talteen mutta varistelin kaikki tuohon alkuperäisen kasvin viereen sillä ajatuksella, että poikasia voisi tulla.
Keväällä 2019 aloitettu pionien siemenkasvatus ylitti kaikki odotukseni. Sain niistä lopulta täydet kymmenen taimea jotka siirsin kesäkuussa purkkeihin kasvamaan, ja tietysti varjoon. Syksyllä siirsin taimet purkeista maahan, nyt jännittää nouseeko niistä keväällä mitään.
Kesäkuun lopulla ruohosipuli kasvaa tuuheana kasvustona, ei edellisen kesän veroisesti mutta kuitenkin hyvin. Tein jakamista mutta ei sitä mistään huomaa, ruohosipulin kasvuvoima on valtava. Äidilläni tämä oli talvehtinut parvekkeella pienessä ruukussa. Ruohosipulin alkuperäinen kanta on tästä pihalta löytynyt pieni ruohosipulitupas.
Kesäkuussa sää oli ilmeisen loistava ja lämmin koska Alma köllötteli illalla betoniportaalla. Kaverina on ruukussa kasvava kärhö 'Princess Kate' ja käenkaalit. Prinsessa päätyi syksyllä maahan, en olisi onnistunut pitämään sitä hengissä sisätiloissa talven yli. Taustalla näkyy talon toisen puolen kivijalka. Sen edessä oleva istutus on ikuinen murheenkryyni enkä ole keksinyt mitä siihen voisi istuttaa. Maa on kovaa savea, joko märkä tai rutikuiva. Katolta tippuu sekä vedet että lumet. Korte kasvaa valtoimenaan ja aurinkoa on niukasti.
Oranssi ei ole missään kohtaa lempivärejäni, ei edes puutarhassa. Silti jostain syystä tykkään tästä pihan alkuperäisestä idänunikosta ihan hulluna. Se on kukkiessaan epäsiisti lurjake mutta silti niin kaunis. Kukinnot viistävät maata tai sitten ovat taivasta kohden, koskaan ei voi tietää mihin päin sohottavat. Lisäämiseen on hyvä vinkki. Kaiva juurta, leikkaa kasvi pois ja laita juuri maahan, muutaman sentin pätkä riittää. Sieltä se seuraavana vuonna ponnistaa ylös. Tämä ei siis tee itävää siementä joten juuren avulla lisääminen on ainut konsti. Meillä ei tarvitse kuin jäädä pieni pätkä juurta maahan niin siirtyy mullan mukana seuraavaan paikkaan.
Kylvin kaikkien salaatin siementen jämät isoon kattilaan, tähän asti olen kasvattanut salaatin maassa. Kokeilu oli onnistunut vaikka totesin ettei ehjä kattila ole paras, sadevedet piti muistaa kipata pois kun eivät poistuneet pohjasta puuttuvien reikien takia. Tämä kokeilu saa varmasti jatkoa tulevana kesänä. Mietin jo, että esikasvatuksen voi aloittaa hyvissä ajoin lasikuistilla ja sitten kun sää lämpenee, siirtää vain kattilan puutarhaan.
Viime vuoden suvikuuta eli kesäkuuta ei voi mainita ilman tätä kasvia. Ystävältä saatu valkoisen varjoliljan sipuli viihtyy rosarion lämmössä. Ei se silti ole kukkinut koskaan ennen näin komeasti. 
Suurin tapahtuma kesäkuussa taisi kuitenkin olla käyntiin ponnahtanut operaatio uusi kasvihuone. Perustukset päätettiin tehdä toisin aiemmista suunnitelmista poiketen. Harkkojen alle haettiin vielä betonilaatat ja siitä se sitten lähti. Valmista pitäisi tulla tulevana kesänä.
Oman maan mansikkasato oli ennätyssuuri. Mansikkaa syötiin tuoreena valtavat määrät mutta silti sain mansikkaa myös pakastimeen. Juuri keitin lastenlasten perheelle mansikkahilloa omista mansikoista. Voin sanoa, että on maailman parasta.

Tämän vuoden kesäkuussa jos kaikki menee hyvin, vietetään perheessämme nuorimman lapsen rippijuhlat. Aiempien rippijuhlien ajankohdista poiketen jo kesäkuussa. Hetken mietin asiaa puutarhan kannalta, kukkiiko täällä mitään. Vaan kun katselin näitä kuvia, niin totean kesäkuun olevan oiva kuukausi juhlille. 


24 kommenttia:

  1. Kesäkuu on oikein hyvä ajankohta puutarhajuhliin, teillä on silloin vaikka mitä ihanaa kukassa, ja tuo alkukesän vihreys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se alkukesän vihreys. Tämän kuopuksen ristiäiset olivat aikoinaan elokuussa ja pihassa ei ollut silloin muuta kuin ruskeaksi palanut nurmikko, eipä ollut kovin kaunista. Kesäkuussa sitä vaaraa ei vielä ole.

      Poista
  2. Kauniit kuvat!. Oikeen aikahyppy kesään, kun kuvia ihastelin. Kaunis tuo teidän aitta,meillä on pikku aitta. Iloa sunnuntai päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitta on kiva, joskus haaveilen pikkuaitan hankkimisesta ja pihaan siirtämisestä.

      Poista
  3. Todella kaunis tuo Tiuku alppiruusu ja jumaltenkukan ja kuolanpionin yhdistelmä on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuku on kaunis, onneksi hankin sen. Nyt tiuku on visusti peitelty lumen alle ettei palellu.

      Poista
  4. Kiva postaus, paljon kiinnostavaa katseltavaa ja juteltavaa.
    Vau, miten komea valkoinen varjolilja. Pitääpä kokeilla idänunikon lisäämistapaa. Meillä se on luikerrellut aronioiden väliin, mutta annan kasvaa siellä(kin). Pystyssähän idänunikko ei taida viihtyä ollenkaan.
    Ihana kuva Almasta. Kissat osaavat rennot asennot. Siinä saa ihminen väistää ennen kuin kissa asentoaan muuttaa. Oletko ajatellut, jos kaivaisi kivijalan edestä koko istutusalueen ja muuttaisi sen kivetyksi. Siinä olisi paikka isoille ruukuille. Sinulla on kuitenkin lääniä tontilla erilaisille istutusalueille, eikä tarvitsisi kortteiden kanssa tapella.
    Upean malliset syreenit. Ilmeisesti ajatte ruohonleikkurilla pienet versot nurin. Kanavoivatko syreenit voimansa pääkasviin, kun ei tarvitse vesoja puskea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin idänunikko saa kasvaa siellä missä haluaa. Tuo voisi olla hyvä idea kaivaa kaikki pois ja laittaa kivetys, kortteiden kanssa en jaksa tuossa taistella. Syreenien alla kasvaa scilloja ja kevättähtiä, heti kun ovat siementäneet niin alustaa leikataan ruohonleikkurilla, joitain oksia pistän poikki oksasaksilla. Yllättävän vähän versoja nousee nyt kun leikkuuta on tehty jo muutama vuosi.

      Poista
    2. Taidanpa ottaa mallia syreenien suhteen. Meillä on syreenejä rinteen kummassakin päässä. Toisessa eivät ole kovin paljon versoja tehneet, mutta toisessa päässä niitä on alkanut ilmestyä hurjaa vauhtia. Jonkun verran olen jo leikannutkin tyvestä irti.

      Poista
  5. Mulle sanasta suvi, tuloo ensiksi miälehen "suvi suloinen" kouluaikaane suvivirsi koulun päättäjääsis. Seuraavaksi juhannus.
    Tiukua mäki ihastelin :) Mullaki kasvaa samaa unikkoa aroniapuskas. Yritin sitä aluuksi hävittää, mutta annoon sitte periksi. Kesäkuushan kukkii vaikka mitä, joten son ihan hyvä juhulakuukausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvivirsi on kaunis laulu, tuo aina muistoja mieleen. Unikolle on annettava periksi, toisaalta sen väri sointuu minusta hyvin aroniapensaan vihreän sävyyn.

      Poista
  6. Upeasti kukkivat syreenisi!! ja tuo valkoinen varjolilja on kerrassaan mahtavan kaunis!
    Minä olen tosi paljon miettinyt oman talomme pohjoispuolen edustaa. Siinä on ollut pitkään varjonperennoita, mutta ne ovat levinneet alkuperäisestä melkein taloon kiinni. Minun tekisi mieli kaivaa kaikki pois ja kivetä kivijalan edusta paremmin uudelleen ... talon tuulettuminen varmistuisi. Voisiko toimia myös teillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kohtaa meillä on pieni kivetys mutta sekin on pahasti rikkaruohottunut. Ehkä kiveän kaikki uudestaan. Alunperin tuossa kasvoi todella tiheä unkarinsyreeni, se siirrettiin muualle juuri sen takia että alapohja pääsee tuulettumaan.

      Poista
  7. Ihana kesäinen kuvakokoelma. Näihin aikoihin kesän kaipuu on suurimmillaan, mutta ehkä se sieltä vielä tulee :)
    Upeat syreenit, idänunikot ja varjoliljat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kesä vielä tulee, voi olla että kevät ei ole yhtä aikaisessa kuin viime vuonna mutta eiköhän siitäkin päästä nauttimaan.

      Poista
  8. Ihanat kuvat, kiitos.
    Murheenkryynikohdan kiveäisin ihan kunnolla ja pitäisin siinä jotain ruukkuja kesällä. Korte on nimittäin varsin viheliäinen vieras istutusalueella, ei siitä eroon pääse ilman järeitä konsteja.

    Syreenit ovat hienot noin ilmavina, saman siivouksen tein yhdelle omallekin syreeniparille. Heti näytti paremmalta. Juurille piilotin paljon kevätkukkien sipuleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korte on vihonviimeinen, en edes yritä hävittää sitä, muualla missä sitä kasvaa saatan nyhtää pois kun kitken muutenkin mutta muuten saa olla. Kivetys voisi olla hyvä, tuossa on kalliotakin. Meillä myös kasvaa paljon kevätkukkia syreenin juurella, scilloja ja kevättähtiä.

      Poista
  9. Voi tuota kesäkuisen puutarhan kauneutta! Kasvu on päässyt hyvään alkuun ja myöhäisimmät kevätkukat lopettelemassa kukintaa. Kesäkuu on oikein hyvä aika rippijuhlille. Puutarha on jo vehreä ja noin upeista syreeneistä saa kauniin taustan kuville. Mukavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkuu on varmasti hyvää aikaa juhlille, moni kasvi on jo kukassa.

      Poista
  10. Aivan ihana puutarha sinulla, ja miten hyvälle mielelle tuleekaan näitä suvikuvia katsellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia, näistä tulee itsekin hyvälle mielelle.

      Poista
  11. Ai kun ihana kesäkuinen juttu tämä! Taattua Katjaa myös, sillä mukana on kaikenlaisia puolia puutarhan kesäkuusta, onnistumisia ja epäonnistumisia, kokeiluja ja omia mielipiteitä. Tykkään niin kovasti sun blogista.
    Huippuihanat kuvat, onneksi tuo kaikki on edessä eikä ihan just selän takana! Varjolilja on tosiaan käsittämättömän komea. Vuorijumaltenkukkaa en ole onnistunut saamaan viihtymään, harmi, sillä se on niin kovin kaunis.
    Kesäkuu on minusta kaunein puutarhakuukausi meillä, on niin vehreää ja rehevää, mikään ei vielä ole lakastunut (paitsi ehkä ne laukan lehdet ;-) niin ja keisarinpikarililjan). Etenkin juhannuksen seutu pitäisi ihan nimetä suomalaisen puutarhajuhlan viikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila <3 jos työkavereilta kysyisi niin taatusti olisivat sitä mieltä, että Katjalla riittää mielipiteitä :D
      Niin ihanaa kun kevät ja alkukesä on edessä, ennen olin heinäkuun fani mutta nykyisin olen touko- ja kesäkuun fani, ne on parasta aikaa puutarhassa. Joku vuosi pitää kokeilla lomailla kesäkuussa. Vuorijumaltenkukka taitaa olla vähän nirppis, eka taimi minulla kuoli mutta jos tämä toinen olisi pitkäikäisempi.

      Poista

Kiitos kommenteista :)