Harvinainen maaliskuu

Jotenkin höpsöä puhua tammikuussa maaliskuusta koska maaliskuu on vasta edessä. Vaan juuri sen takia siitä on hyvä puhua. Maaliskuuhun ei ole montaa päivää, muutama kymmenen. Palataan kuitenkin vielä viime vuoden maaliskuuhun, kevään ensimmäiseen kuukauteen. 

Lauhan, lempeän ja lumettoman talven jälkeen kevät koitti aikaisin. Ihan oikeisiin puutarhatöihin pääsi jo maaliskuussa. Moni kevään ensimmäisistä piipoista olikin kevään ensimmäinen kukka. Näihin hetkiin palataan nyt.

Arboretumin uudet kivet eivät olleet karanneet talven aikana. Aurinko helli monena päivänä ja sai puutarhahormonit hyrräämään. Maa oli sula jo tässä vaiheessa.

Jänikset nauttivat krookuksista puutarhurin lailla. Onneksi osa säästyi ja kukki kauniisti. Näitä hienostuneita kerman värisiä istutin viime syksynä lisää. Yritin tähdätä verkkojen sisään, ehkä edes osa osui.

Luumulehto maaliskuussa. Kuvaa kun katsoo niin voisi veikata toukokuuksi. Edes normaalia märkyyttä ei ollut koska ei ollut lunta. Maaliskuussa leikkasin omenapuut, luumu ja kirsikkapuut oli leikattu jo loppukesästä.

Kevätkurjenmiekat kukkivat iloisesti ja ilahduttivat aina töistä palatessa. Kevätkurjenmiekkojakin istutin lisää, tällä kertaa myös muita lajikkeita kuin tätä 'Katherine Hodgin' kevätkurjenmiekkaa.

Lumikellot kukkivat runsaasti ja pitkään, jopa viikkoja. Kuvia näistä on vielä pitkälle huhtikuuhun. Toivon niin, että nämä olisivat vihdoinkin alkaneet lisääntyä. Ainakin olosuhteet ovat olleet hyvät.

Alastomat immet ovat lisääntyneet, vähän mutta kuitenkin lisääntyneet. Näitä ei kasva kuin tässä yhdessä kohtaa. Miksiköhän en muuten ole tajunnut laittaa näitä lisää koska tuntuvat viihtyvän. Voi olla ettei ole tullut sipuleita vastaan.

Keväästä ja maaliskuusta nauttivat myös kissat. Kellittiin kivien päällä, metsästettiin myyriä keväthuumassa. Hierottiin turkkia ja viiksikarvoja kissanminttuun ja oltiin sen jälkeen pitkään pökerryksissä. Eipä uskoisi kun katsoo samoja tyyppejä juuri nyt. Kaikki kolme hamuaa sisätiloissa sitä talon lämpimintä paikkaa ja ovensuussa käydään vain nyrpistämässä nenänpäätä kamalalle talvisäälle.

Koittaa se vielä kissoille maaliskuu, mutta jos tämä talvi jatkuu tällaisena tämän viikkoisena oikeana talvena, niin tuskinpa vielä maaliskuussa kellitään kivillä ja kitketään kukkapenkkejä. Ehkä ihmetellään lumen alta paljastuvia piippoja ja pohditaan mihin kaikki sulamisvedet mahtuvat.

Seuraavassa postauksessa palataan huhtikuuhun.