tiistai 15. joulukuuta 2009

Joulukortti vuodelta 2006

Ensimmäinen ja viimeinen joulukorttikuva jossa on koko nelikkomme. Seimiasetelmaanhan tässä yritettiin. Kaksi vanhinta olivat melko vastahakoisia ja paimenta oli vaikea saada pysymään aloillaan. Vauva seimessään oli helppo tapaus. Tämä otos taisi sitten kelvata joulukortiksi.
Tämän jälkeen meiltä onkin lähtenyt vain kaupan kortteja. Suunnitelmissa oli saada lumikuvaa Kaaposta ja ainakin nuorimmista, mutta ei aika ja lumitilanne oikein suosinut. Ehkä vuoden päästä uudemmalla yrityksellä.
Muistakaahan osallistua arvontaan tuolla pari postausta alempana.










6 kommenttia:

  1. Suloinen kuva! Arvatenkin tämä joulukorttikuvaaminen ei sitten tulekaan helpottumaan jatkossa. Ehkä vielä pari vuotta voidaan onnistua...

    VastaaPoista
  2. Mua rupesi naurattamaan "Josefin " ilme;-) teillä on varmaan ollut aikamoinen kuvaus-sessio! Mutta tämä kortti on varmasti se yksi rakkaimmista joulumuistoista kautta aikojen. Suloisia lapsia teillä!

    VastaaPoista
  3. Vekarus: Ei helpota :)

    Mia: Suloisia ovat :)

    Aamunkukka: Niin, "Joosef" taitaa ajatella voiko tylsempää olla. On myös sellainen kuva jossa "Maria" itkee ja "Joosef" huutaa :D
    Aika sessiohan se oli, mutta hauskoja muistoja saatiin.

    VastaaPoista
  4. Ihana kuva, ja vauva seimessä on niin lutunen!

    Katselin tuota edellisen postauksen muistamisen määrää ja minua hävettää. Viime vuonna vietiin päiväkotiin vain pari rasiaa suklaata. Tänä vuonna tein pussukat joissa oli itsetehtyä saippuaa ja karkkikeppi. Boring. Muistamisen laatu on vain niin vaikea keksiä! Tuntuu ihan typerältä ostaa jotain ihan turhaa, mistä kuulen monen päiväkotihenkilön valittavan. Kahvipaketti on loistoidea, jos juo kahvia. Silloin kun molemmat lapset olivat samalla perhepäivähoitajalla, satsasin joululahjaan ja kevätlahjaan myös. Mutta nyt kun hoitajia on ainakin kuusi, tuntuu, että homma menee överiksi. Tiedän että päiväkotiväki tekee arvokasta ja vaativaa työtä ja annan helposti palautetta, positiivistakin. Jotenkin tuntuu väkinäiseltä keksiä ihmiselle, jota tuskin tunnen, lahjaa kannustukseksi, vaikka se varmasti hyvää tekisi. Ihanaa kuitenkin, että on teitä jotka osaatte ja jaksatte muistaa!

    VastaaPoista
  5. Olivieno: Kiitos :) Siksipä juuri kun muistettavia on paljon, olen todennut hyväksi muistaa kaikki kahvipöytään. Kahvista, teestä ja suklaasta luulisi ainakin jonkun kelpaavan :)
    Ja kun itsekin olen päiväkodissa töissä, tiedän henkilökunnan arvostavan sitä. Itse kuitenkin maksavat kaikki teensä ja kahvinsa.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)