tiistai 30. kesäkuuta 2009

Pitsipyykkiä.

Jos osaa äitini virkata pitsiä ja vaikka mitä, niin osasi hänen äitinsäkin, mummoni. Hänen jäämistöstään sain nämä upeat virkatut verhot ja tyynynpäälliset. Näillä säillä olikin loistava tilaisuus pestä ne ja kuvata ulkona. Tuo pyykkinarujen alla näkyvä kallio oli piilossa kun ostimme talon. Siinä kasvoi epämääräisesti kurttulehtiruusua ja alaosa oli kait vanha tunkio tai mikä lie. Jokatapauksessa siitä kaivettiin pois kaksi ämpärillistä lasin- ja posliininsirua. Alta paljastui noin upea kallio ja loistopaikka uudelle kukkapenkille. Viime vuonna istutettu valkoinen pioni kukkii jo monin kukin. Yksityiskohta pisimmästä verhosta. Pituutta taitaa olla yli neljä metriä! On siinä ollut tekeminen.


Verhoja kukkapenkiltä päin. Taustalla näkyykin laajennusosamme josta en sen keskeneräisyyden takia tarkemmin kuvia laita. Itseäni kun häiritsee ettei se valmistu varmaan ikinä :)


Kaksi tyynynpäällistä ja parvekkeen oven verho. Tyynynpäällisiin täytyy heti hommata valkoiset sisustyynyt, tai harmaat tai beiget. Katsotaan mitä löytyy.







5 kommenttia:

  1. Onpas kauniit!!! Todella kovan työn nähnyt!!

    VastaaPoista
  2. Upeita pitsiverhoja! Kyllä jäisi minulta tekemättä..

    VastaaPoista
  3. Voi ihania!! Ja nuo kuvat -kauniita kuin kesä itse! :)))

    VastaaPoista
  4. Ihania! Ihanat kuvat myös olet ottanut, kauniita katsella!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)