Kerrankin ajoissa!

Joka ikinen pääsiäinen meillä ollaan myöhässä. Vaan eipä olla tänä vuonna! Ruohot ja ohrat on jo istutettu ja koivun oksat ovat kasvattamassa hiirenkorvaa. Aikaisempina vuosian pelastus on tullut koulusta, kerhosta tai päiväkodista. Onneksi niissä muistetaan istuttaa ruohot ja tehdä virpomisoksat. Isotädin singerin päällä on poikien ohrat, komeana kasvavat ja ovat kissojen mukavasti siitä syötävissä. Pitsiliinan olen joskus ostanut kirpparilta.

Salin peilin edustalla koivunoksat kasvattelevat versojaan, toivottavasti ovat pääsiäisenä kunnon hiirenkorvilla. Lasimunat ostin Pentikiltä, samoin kuin vihreät pupuset. Samalla tein myyjälle toivomuksen, että laittaa eteenpäin viestiä suuremmista pupuista. Minä olisin halunnut sellaisen suuren, mihin mahtuu muutakin kuin viisi minikokoista suklaamunaa, mutta semmoisia ei Pentikin valikoimiin kuulu.

Pääsiäiskoristeita ei kotoamme paljoa löydy. On muutama lasten tekemä juttu ja nyt nuo uudet Pentikin koristeet. Jotenkin tuntuu että vastahan tässä on joulusta päästy. Vai onko? Tarkimmat huomaavat keskimmäisestä kuvasta peilistä heijastuvan himmelin. Meillä se roikkuu katosta koko vuoden. Sen verran on tyyris kapistus kun sitä ei osaa itse tehdä, ettemme raaski vielä 11 kuukaudeksi vintille hiirten syötäväksi. Loppujen lopuksi se on aika huomaamaton, väritön koriste joka voi aivan hyvin ilahduttaa kauneudellaan koko vuoden.