keskiviikko 31. heinäkuuta 2024

Malttamaton mieli

 Olen täällä päässyt puutarhatöiden makuun pienen suvantovaiheen jälkeen. Arboretum on siistitty, samoin yläpihan alueet. Seuraavaksi on vuorossa kasvimaa ja uuden kasvihuoneen alueet. Luumulehto saa jäädä siistimättä koska se on menossa uusiksi.

Yläpihan hortensiapuutarha on aikamoinen sillisalaatti. No ne suuret yhtenäiset kasvialueet eivät ole muutenkaan minun juttuni, maailma on täynnä ihanuuksia joita on kokeiltava ja hankittava vain yksin kappalein.

Keväällä tehty ja peitelty jatkopala on selvästi muhinut riittävän kauan. Kasa oli painunut joten arvelin kaiken kasvimateriaalin kuolleen. Ei muuta kuin peitteet pois ja maa esiin.

Ensimmäiset istutuksetkin on tehty. Sain siirrettyä matalia iiriksiä etureunaan. Lisää maksaruohoa puutarhamatkalta ja siirrettyjä pioneja omasta puutarhasta. Kastella on saanut, mutta siihenkin tuli helpotusta taivaalta.
Toisesta suunnasta. Etureinassa näkyy sanomalehteä, se on nurmikon peitteenä ja saa maatua omia aikojaan. Tuohon kohtaan on tuotava maata lisää jotta sanomalehdet peittyvät.
Arboretumissa oli tehtävä sama juttu. Uusi kaistale tuli rajaamaan arboretumia autotallin tiealueesta. Jo alussa huomasimme, että pieni kulkuväylä tai oikotie olisi hyvä olla. Kulkemisen perusteella lohkaisin oikotien aika keskelle kaistaletta. 
Muutama kivi ja betonikivi saavat toimia polkuna.
Tämäkin kaistale on saanut jo uusia istutuksia. Osa siirtoja omasta puutarhasta, osa kesän retkiltä hankittuja. Niistä sitten myöhemmin lisää. Kastella on tätäkin saanut, onneksi tälläkin puolella navettaa kertään sadevettä talteen. Ei ole pitkä matka kantaa. 

Kaistale on jatkoa ennestään olevalle navetan kivimuurille. Kivimuurin muut istutukset kokevat suuren muutoksen ensi kaudella. Hävitän siitä pensasruusut, vain punalehtiruusu saa jäädä. Ruusujen alue peitetään vuorostaan ja sitten joskus saan laittaa tilalle uudet istutukset. Kun on tälläinen malttamaton, niin veikkaan, että ei siinä kauaa mene. Nytkin piti olla kaistele ja jatkopala peitossa ensi vuoteen, mutta en malttanut osottaa siihen saakka. Kitkemistä se tietää, mutta enköhän kestä sen.









tiistai 30. heinäkuuta 2024

Remontti etenee

Remontti on jatkunut vaikka siitä täällä blogissa ei ole kuulunut mitään. Nyt alkaa hitaampi vaihe kun alamme tehdä pintoja purkamisen sijaan. Seuraavaksi on vuorossa katon pesu ja maalaus. Aluksi ajattelimme, ettei kattoa tarvitse maalata. Värinsä puolesta ei olisi tarvinnut, mutta kun sieltä poistetaan vanhat sähköjohdot, jäi niiden alta paistamaan eri väri kuin muualla katossa. Siistitään sitten kerralla koko katto ja maalataan se paremmalla, muuhun värimaailmaan sopivammalla sävyllä. Sen verran voin kertoa, ettei huoneeseen tule valkoista kattoa.

Tuttua eristemujua. Tuota kun vähän pengottiin, kävi ilmi, että tämä huone on eristetty vähän erilailla kuin muut huoneet. Tässä on enemmän karkeaa puusilppua ja hiekkaa. Ikäänkuin eriste olisi loppunut kesken ja tähän on laitettu mitä sattuu. Kuvan takaseinän vasemmasta nurkasta näkyi reikä ulos asti. Eipä ihme, että on ollut talvella vähän kylmä nurkka. Se on nyt korjattu ja eristetty uudestaan.
Eristettä poistettiin n. 10 cm kerros. Samalla tarkistettiin kaikki nurkat ja seinähirsien kunto. Tällä kertaa ei korjattavaa löytynyt muuta kuin edellä mainittu ulkonurkka.

Haimme pakettiautollisen ekovillaa levyinä ja mies latoi ne lattiaan. Villakerros on 15 cm paksu ja sen alle jäi vanha eriste. Uuniin eteen tehtiin vahvistusta lattiaan. Myös uunin edusta oli kunnossa eikä sitä tarvitse korjata. Tiilien alla on luonnonkiviperustus joka ulottuu kallioon saakka.
Sitten paperi eristeen päälle. Ja puhdistetut lankut paperin päälle.
Lattia on paikoillaan, mutta ei kiinni muuta kuin lankuissa olevilla tapeilla. Se saa nyt rauhassa painua ja asettua. Hetken jouduimme keskustelemaan lattian pintakäsittelystä. Voitolle pääsi pellaöljysuopakuuraus koska lattia on maalaamaton. Minusta sen maalaaminen olisi ollut suorastaan rikos. Miestä häiritsee lattiaan jäävät naulankolot joita ei saada peittoon uusilla nauloilla. Itseäni ei häiritse sillä ne ovat lattian elämää. 

Sorkkarauta näyttää lattialankkujen leveydet. Levein lankku on n. 35 cm leveä. Pesulla ja suopakuurauksella lankuista tulee hienot. Seinille liisteröidään pahvi joka maalataan. Tapettisuunnitelmat hylättiin lattian takia. Tähän huoneeseen ei käy voimakkaat kuviot, vaan jotain hillyttä värejä unohtamatta. Kaakeliuuni antaa osviittaa värimaailmasta, sinistä on tulossa.




keskiviikko 24. heinäkuuta 2024

Heinäkuun illat

 Heinäkuun illat. Olen istunut iltaisin kasvihuoneen kynnyksellä ja vain katsellut puutarhaa. Seurannut kun västäräkit ruokkivat poikasiaan, kimalaiset lentelevät salkoruusuissa ja pääskyset lentävät kasvimaan yllä.

En välitä selän takana olevasta kasvihuoneesta joka on taas vihannespunkin riivaama. Suihkuttelu rasvattomalla maidolla on auttanut ja ehkä jotain olen saanut pelastettua. Ainakin sen ainoan vesimelonin joka herkutellaan lastenlasten kanssa.

Palataan kuitenkin silmieni näkymiin, se on paljon parempaa ajateltavaa ja katsottavaa.

Puutarhassa on rehevää, kasvu on jo yli sen rajan josta pidän. Kaikki ryöppyää ja leviää.

Nurmikko leikattiin eilen, vähän jää nyt muut työt tekemättä kun mies puurtaa sisällä lattian kimpussa. 
Sateiden jälkeen on ollut iltaisin upea usva joka levittäytyy pelloilta myös puutarhan puolelle.

Nämä heinäkuun illat ovat tyyniä ja äänettömiä (jos naapurin koirat eivät hauku).

Pihassa ja puutarhassa voisi olla vaikka kuinka pitkään.






tiistai 23. heinäkuuta 2024

Vaaleanpunaista

 Lempivärini puutarhassa on vaaleanpunainen ja pinkki. Sen huomaa etenkin näin heinäkuun lopulla kun moni vaaleanpunainen tai pinkin punainen kasvi kukkii.

Lidlin matalat liljat kukkivat uskollisesti joka vuosi. Nämä ovat kivoja myös siksi, että en ole vielä koskaan löytänyt näistä liljakukkoja.
Menetin viime talvena kaikki erikoisemmat punahatut. Onneksi jotain jäi. Nämä ovet kaiketi sitä ihan peruslajiketta 'Magnus' joka tekee ihan riivatusti siementaimia. Niitä on satoja. Kokeilen siirtää osan, osa joutaa pois sillä kasvavat omituisessa paikassa tai liian tiheässä. Toki täytyy sanoa, että vielä ei ole moinen siementäminen haitannut, punahatuista kun ollut niukkuutta jo monta vuotta.
Nimetön jaloangervo voi hyvin siirtämisen jälkeen. Teki se kukkia edellisessäkin paikassa, mutta ei tullut yhtä hyvin näkyviin. Talo ja lahoamaan jätetty koivunrunko antavat sille kivan taustan.
Päivänlilja 'Lacy Doily' on niin ihanan hempeän värinen. Olen menossa perjantaina Lahden puutarhaseuran retkelle ja yksi kohde on Tommolan tila. Olen koonnut listaa hankkinnoista ja yksi listalla oleva on pari uutta päivänliljaa. Olen tykästynyt niihin, mikään ei ole helppohoitoisempi ja kestävämpi. Ja värivaihtoehtoja on nykyään vaikka mitä.
Vaaleanpunaiset liljat ovat kauniita suurena istutuksena. Tuossa on kahta erilaista liljaa, lajikkeiden nimet löytyvät kyllä, mutta eivät pulpahtaneet mieleeni juuri nyt.
Tätä kukintaa olen odottanut vaikka väri ei mene kategoriaan vaaleanpunainen tai pinkki. Ostin pari vuotta sitten halvalla surkassa kunnossa olevia päivänliljan taimia. Kyllä te tiedätte, kun halvalla sai ja lajike oli muutenkin ostoslistalla. 'Little Gipsy Ruby' ei tehnyt viime vuonna yhtään kukkaa, mutta nyt se kukkii. Ja miten ihana kukka onkaan, tuollainen kaunis tumma, kirsikan punainen sävy. Tätä hankin mielelläni lisää jos tulee jostain vastaan. Lajike on matala, hyvä kasvi reunaan tai korkeampien kasvien eteen.

Sain arboretumin siivouksen eilen valmiiksi, nyt on vuorossa hortensiapuutarha ja sen viereiset alueet. Joten ei muuta kuin sakset ja hara heilumaan.












torstai 18. heinäkuuta 2024

Remontti alkoi

 Aika tasan 19 vuotta sitten saimme avaimet Arvilaan. Silloin aloitimme heti kylpyhuoneen ja salin remontin jotta pääsemme muuttamaan taloon. Nyt, 19 vuotta myöhemmin käynnistyi viimeisen huoneen remontti. 

Huone on meidän vanhempien valtakunta, talon entinen toinen sali. Lattiapinta-alaa on noin 24 m2, huonekorkeutta reilut kolme metriä.

Eilen tyhjensimme huoneen huonekaluista. Sen johdosta meillä on muualla kodissa kaaos. Tavaroita ja huonekaluja on ripoteltu sinne ja tänne. Kaiken lisäksi miehen vaatekaappi lähti autotalliin odottamaan kunnostusta. Vaatekaappi on minun projektini sadepäiville. Huoneen ilme on jostain 1970-luvun lopulta. Vihreä muovimatto, ruskeat tapetit ja vaaleanpunaiseksi maalattu katto. 

Jos on mahdollista, katto jää tuollaiseksi. Seinissä on jo hyväkuntoiset huokolevyt, niihin emme koske. Ruskea tapetti on paperia, sekin saa jäädä uuden kerroksen alle. Kaakeliuuni jää, samoin sähköpatterit ikkunoiden alle. Vihreä muovimatto lähtee koska lattia avataan.

Muovimatto lähti ja sen alla oleva paksu lastulevy. Tähän asti jokaisessa huoneessa on ollut lankulattia suoraan lastulevyn alla. Tällä kertaa ei ollut. Vastaan tuli ruskalla maalilla maalattu pahvi. Nuo nurkassa näkyvät lehdet ovat tasoitetta jolla on tasattu lattiaa ennen lastulevyn asennusta. Tässä talossa on joka huoneessa tehty samoin. Tällä kertaa koolauksena oli vanhoja postikortteja, sanomalehtiä ja muita lehtiä pääosin vuosilta 1975 ja 1976. Jokainen nippu oli naulattu vähintään kolmella naulalla lattiaan. Niiden irroitus oli minun työni.
Sitten oli ihan pakko kurkistaa maalatun pahvin ja sen alla olevan kahden pahvikerroksen alle. Alimpana on muuten todella hienoa lumppupahvia. Ensin pahvikerrosten alta löytyi kuvan alaosan käsittelemätöntä höylättyä lautaa. Mitä ihmettä. 

Onko pahvikerros ollut alkuperäinen lattia eikä tässä huoneessa ole kunnon lankkua? Kello oli jo kymmenen illalla, mutta oli pakko purkaa lisää ja katsoa mitä on toisella puolella huonetta.

Löytyihän sieltä lankkua. Ja miten upaa löytyi! Leveää ja maalaamatonta lankkua on koko loppuhuone. Tai ilmeisesti on sillä kaikki ei ole vielä esillä, pahvin purkaminen alkaa ihan kohta. Kunhan koko lattia on esillä, otan siitä kuvat. Nyt pähkäilen miten lattia käsitellään, sääli tätä olisi maalata piiloon.

Tänään saadaan ehkä lankut ylös, sitten näemme mitä lattia sisältää lankkujen alta. Onko eristeitä ollenkaan ja jos on, missä kunnossa ovat.





sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

Kauden toinen kitkentäkierros

 Olen aloitellut kauden toista suurta kitkentäkierrosta. Hieman nihkeästi on lähtenyt käyntiin. Joko sataa väärään aikaan, tulee sadonkorjuuta tai ihan vaan haahuilua tilalle. Aloitin arboretumista kuten enimmäisenkin kierroksen. Kuivuus on tehnyt sen, että ehkä kolmatta kierrosta ei tarvitse tehdä. Nytkin kitkentäkierros on enemmän siistintäkierros. 

Olen kitkenyt edellisen kerran arboretumissa touko-kesäkuun vaihteessa. Pieniä rikkoja löytyy, enemmän katkon kukkineita perennoja pois. Harmaakäenkukkaa on pakko rajoittaa ettei sitä ole kaikki perenna-alueet täynnä. Se on helppoa, lehtiruusuke nousee helposti ylös ja kukkaverret kun napsaisee poikki, ei tee siementä.
Sitä sadonkorjuuta. Mustat viinimarjat olivat jo kypsiä, osa oli tippunut maahan. Keräsin pois ja keitin osan hilloksi. Loput pakastimeen ja hilloksi talvella. Olen käynyt pari kertaa keräämässä villivadelmia. Tänään viimeksi kun oli loistava pilvinen ja tuulinen sää. Ei yhtään ötökkää. Eilen tulin syödyksi pahasti kun en varautunut kunnon vaatetuksella ja paarmat kiusasivat. Taisi myös ampiainen pistää polvitaipeeseen.
Tämä kasvi on jäänyt esittelemättä. En löydä sen nimeä mistään muistiinpanoistani, mutta se taitaa olla jokin pukinjuuri, ehkä isopukinjuuri koska kukat ovat vaaleanpunaiset.
Muistuttaa kovasti koiranputkea, mutta saa sen anteeksi värinsä takia. Väri on paljon vaaleanpunaisempi kuin kuvissa. Haalistuu kukinnan edetessä lähes valkoiseksi. Kun en tiedä kuinka kova leviäjä on, olen leikannut kukat pois kukinnan jälkeen.
Tämän maksaruohon olen esitellyt ennenkin, mutta teen sen uudelleen. Kyseessä on sedum ochroleucum 'Red Wiggle' jonka hankin 2022 Mustilan taimipäivästä virolaiselta myyjältä jonka tytär oli tuonut maksaruohon Irlannista. Yksi ainut taimi on levinnyt näin paljon kahdessa kesässä.
Myyjän mukaan, mitä kuivempi ja köyhempi paikka, sitä vaaleanpunaisempi tämä on. Kuten näkyy, en ole rajoittanut leviämistä sillä toistaiseksi se ei ole haitannut. Tykkään kun tämä levittäytyy myös kivituhkakäytävän puolelle ja kivien päälle.
Aivan ihanat heleän vaaleanpunaiset kukat. Kukkia on niin tiiviisti, että vihreästä kasvusta ei näy kuin vähän. Tästä eivät kotilot tykkää, yhtään kotiloa en ole kasvista löytänyt. Tosin meillä on tänä vuonna tosi vähän kotiloita. Punkkeja sitten onkin kissoissa sitäkin enemmän, poistan joka päivä 1-4 punkkia.

Huomenna onkin edessä lantakeikka, pollen parasta tulee kuorma luumulehtoon. Saan taas hyvän syyn siirtää kitkentää eteenpäin. 











perjantai 12. heinäkuuta 2024

Hankintoja

 Onpa ollut viikko. Sunnuntaina pesin muutaman ruukun kodinhoitohuoneessa ja yhtäkkiä loppui veden tulo hanasta. Ei tullut vettä mistään hanasta. Epäilys kohdistui heti porakaivon vesipumppuun jota ei ole vaihdettu meidän aikana. 

Maanantaina saimme pumpun ylös kaivosta. Se olikin operaatio vetää melkein 90 metriä putkea maan sisältä ulos. Mies tutki pumpun ja se todella oli rikki. Ei ihme, pumppu paljastui olevan vuodelta 1994, eli 30 vuotta vanha. Tilasimme heti uuden ja pumpun sai tiistaina. 

No sitten kävi ilmi, että pumpun kanssa kaivoon menevä sähköjohto on sekin syytä uusia. Mies haki uuden, mutta jotain osaa sai odottaa kauemmin. Sen sai torstaina. Torstaina kävi ilmi vasta kotona, että osa on väärä. Onneksi saimme samana päivänä oikean osan tilalle. Samana päivänä laskettiin uusi pumppu porakaivoon ja nyt meillä on taas vettä. Pientä elämän luksusta.

Keskiviikkona vietimme päivän Tallinnassa. Matka oli etukäteen suunniteltu ja ostettu joten lähdimme vaikka pumppuepisodi oli päällä. 

Kävimme katsomassa Kadriorgin palatsin taidenmuseon näyttelyt. Siellä oli espanjalaisten mestareiden näyttely. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Picasson maalauksia livenä. No ne eivät minua paljoa säväyttäneet. Kuvan taulun on maalannut Marià Fortuny 1872 ja sen nimi on In the Garden, Granada. Kuva ei tee sille oikeutta, mielestäni se oli näyttelyn kaunein taulu, eikä vain aiheensa takia.

Loppukesän puutarhabudjetti kutistui melkoisesti odottamattoman pumppuremontin takia. No eipä ole suuria tarpeitakaan. Olen tänä kesänä päässyt ihastelemaan upeita valkokirjokanukoita. Se oli hankintalistalla Tallinnasta. No sitten samasta puutarhamyymälästä löytyi tarhakellokärhö 'Blue Ribbons' olihan se hankittava. Epäilen, että aiemmassa postausessa oleva kärhöni on tämä. Nyt ei tarvitse miettiä jakamista. Kolmas taimi on physocarpus opufolius 'Chameleon' eli lännenheisinagervo. Sen väri kiinnitti heti huomiotani. Toivottavasti menestyy yhtä hyvin kuin muutkin heisiangervot meillä.
Nämä kolme taimea maksoivat yhteensä 23,30 euroa.

Tiistainen tein hyvän ystävän kanssa kirpparikierroksen. Sataman peräkonttikirpparilta ostin kuuden euroan lypsyjakkaran. Yhdelle uudelle on tarve, nämä ovat korvaamattomia apulaisia takkoja sytyttäessä.

Tälle pienelle suloiselle rasialle ei ollut mikään tarve, mutta en voinut vastustaa ostaa sitä samaiselta peräkonttikirpparilta. Sinne mahtuvat sormukseni silloin kun ne eivät ole sormissani (siis aina). Ja tokihan kukkakuva rasian kannessa oli juuri sopiva. Hinta 2 euroa.

Metallipallot hankin parisen viikkoa sitten, ne olivat puoleen hintaan. Olen näitä välillä katsellut, mutta en ole raaskinut ostaa. Tykkään puutarhassa ruosteisista koristeista, pallot ovat erityisen kivoja.
Hetken ehdimme miettiä makuuhuoneen remontin siirtämistä pumpun uusimisen takia. Sitten päätimme, että ei, kyllä se tehdään tänä vuonna. Karsitaan budjettia ja tehdään kompromisseja. Ensi kesänä on tarkoitus aloittaa ulkovuoren kunnostus ja se tulee viemään vähintään yhden kesän ja sitä emme halua siirtää eteenpäin. 

No ennen kuin ehdimme aloittaa makuuhuoneen remonttia, löysin sinne sopivan uuden valaisimen. En ostanut sitä kirpparilta heti vaan jäin miettimään. Torstaina kun haimme sähköliitoksen osaa, kävimme katsomassa onko valaisin vielä jäljellä hyväntekeväisyyskirpparilla. Ja olihan se. Valaisin ei ole antiikkia, mutta se on juuri tyyliin sopiva. Kristallit ovat lasia, ja lehdykkäkuviot metallia. Painaa paljon. Likainen se on, kunhan remontti on valmis, irroittelen kristallit ja pesen ne ja koko valaisimen. Yksi kristalli puuttuu, sellaisia onneksi saa helposti varaosina.

Eilisellä puutarhavierailulla ostin sitten muutaman taimen lisää, niistä juttua myöhemmin. Puutarhayhdistyksen pihavierailut ovat hieno juttu. Ei vaan sen takia, että näkee upeita erilaisia harrastajien puutarhoja, mutta voi tehdä niiden jakotaimista löytöjä.




















keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Sikin sokin

 Nyt tulee täydellistä sillisalaattia, vai pitäisikö sanoa kukkasalaattia. Postaus jossa ei ole mitään logiikkaa, tai mitään punaista lankaa. Punainen kukka saattaa olla, sekä logistisesti toiseen paikkaan siirtynyt kasvi. 

Kovasti olen ollut valmis tekemään kasvien siirtoja. Mutta teepä niitä tällä kuivuudella, ei onnistu. Tai onnistuu, mutta sitten päätyö on tehdä kastelua. 

Kiiltoleimut aloittelevat kukkakauttaan. Tässä tuli kiva yhdistelmä. 'Lemon Beuty' alppikärhön siemenhaituvat sopivat hyvin yhteen valkoisen kiiltoleimun kanssa. Yhdistelmä on niin leveä, että sitä oli hitusen vaikea kuvata.
Varhaisemmat liljat kukkivat jo. Näille ei ole nimeä. Tilasin jotain ihan muuta, mutta sain matalaa, aikaisin kukkivaa punaista liljaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen siirtänyt liljat kerran, sillä ne kasvoivat alunperin pionien keskellä. No voitte arvata näkyikö liljoista mitään. Kun luulin niitä korkeiksi liljoiksi niin toki istutin korkeiden kasvien seuraan. Nykyinen paikka on reunuskasvina kasvihuoneen käytävällä.
Viime vuonna siirretyt päiväliljat ovat kasvattaneet todella korkeat kukkavarret. Onkohan tämän puutarhan ennätys. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, tykkään näiden rauhallisesta sävystä ja sirosta olemuksesta.
Kaukasian kirahvinkukat selvisivät hyvin talvesta. Ei yhtään kuollutta yksilöä ja siementaimia on tullut jaettavaksi asti. Tänä vuonna leikkaan kukinnot aikaisemmin pois enkä anna siementää vaikka eipä niitä taimia ole tullut harmiksi asti. Koko kasvia on hankala kuvata, ovat yli kaksi metriä korkeat.
Pähkäilin pitkään säästänkö luumulehdossa kasvavan valkoisen ukonkellon vaiko en. Lopulta päätin säästää. Leikkaan siitä aina kukinnot pois ennen siementen kehittymistä. Niiden vuosien aikana kun ukonkello on minulla ollut, se on tehnyt vain joitain siementaimia. Ne on ollut helppo kitkeä pois. 

Uusi paikka on pois kaivetun Viljamin keltaruusun tilalla. Saattaa olla lopullinen paikka, en tiedä vielä. Sopisi hyvin vasemmassa laidassa näkyvän purppuraheisiangervon kanssa vaikka angervo kasvaakin kivimuurin toisella puolella. Samassa rivissä kasvaa valkoista pionia ja kirjavalehtistä vuodenputkea. Nekin jäävät mutta väliin sitten jotain muuta kuin valkoista.
Nukkapähkömö leviää meillä tehokkaasti siemenestä. Saan kitkeä sitä pois säännöllisesti. Vaikka leikkaan kukkavanat kuinka tahansa aikaisin kompostiin, tulee siementaimia. Ehkä jatkossa laitan kukkavarret sekajätteeseen. Tässä nukkapähkämö on eityisen hienon värinen 'Amber Jubilee' heisiangervon kaverina.
Kitkiessä saa olla tarkkana. Aina kun eteeni tulee uudennäköinen tunnistamaton pieni taimi, odotan hetken enkä kitke sitä heti pois. Niin kannatti toimia tälläkin kertaa. Punalatva oli tehnyt aika pitkän matkan päähän kolme siementaimea. Yksi kun kasvoi tarpeksi suureksi, tunnistin sen lehdistä punalatvaksi. Pienemmät olivat helppo tunnistaa sen jälkeen. Näille kyllä löytyy paikka, vaikkapa siitä kivimuurilta mihin kaipaan jotain lisää valkoisen lisäksi. 


maanantai 8. heinäkuuta 2024

Kellokärhöjä

 Tämä vuosi ei ole mitenkään kärhöjen juhlavuosi. Kaikki kärhöni nousivat, osa jopa upeasti. Osa niistä upeista nousijoista ei tee lainkaan kukkaa, osa tekee. Osa nousi hapuillen, kun miettien kannattaako. Ne mietteliäät yksilöt tekevät ehkä pari kukkaa.

Kellokärhöt voivat loistavasti, ne eivät tuntuneet kärsivän viime talvesta yhtään. Toinen 'Aljonushka' kasvaa turhan varjossa, se kukkii aina vähäisemmin eikä minulla ole siitä yhtään kuvaa. Tuki pitäisi olla korkeampi, näitä kellokärhöjä saa olla sitomassa pitkin kesää.

Ainoa liila on ostettu nimellä sininen kellokärhö. Se kasvaa rinnepuutarhassa, lähes täydessä varjossa ja erittäin kuivassa paikassa. Pensas on sen takia ympärysmitaltaan pieni. Kukkia tulee joka vuosi. Tykkään kukan muodosta, se on vähän aaltoileva, siron kaunis. Silti omalla tavallaan vaatimaton.
Tämä tekee kukkia pitkälle loppukesään asti. Olen koittanut kasvattaa siemenestä toistaiseksi onnistumatta. Juurakkoa en uskalla lähteä jakamaan.
Kasvihuoneen tarhakellokärhö 'Aljonushka' on komea näky. Se on vasta parivuotias, mutta kuten näkyy, on kasvanut upeaksi pensaaksi. Lannoitan sitä keväisin kanankakalla, muuta en tee. Kastellut en ole kertaakaan kesän kuivuudesta huolimatta. Nuo metallituet ostin tänä kesänä, niitä on kolme kappaletta jakärhö osn sidottu niihin juuttinarulla. Kuvan alareunassa näkyy toisen tuen kaarevaa reunaa, se tuki jäi auttamattomasti lyhyeksi jo kesän alussa. Otan tuen pois vasta keväällä kun laitan uuden korkeamman tilalle.
Kaunis on myös 'Aljonushkan' kukka. Ei kaduta yhtään, että hankin näitä kaksi kappalein. Nuppuja tulaa koko ajan lisää, eiköhän tämäkin kuki pitkälle loppukesään.
Olen ottanut tänä vuonna ensimmäisen kuvan 'Omoshiro' kärhön kukista kesäkuun kuudes päivä. Kuukautta myöhemmin kärhö kukkii edelleen. Tämähän ei ole kellokärhö, mutta on sopivaa mainita näin pitkä kukinta tässä yhteydessä. Jos haluat kestävän, pitkään kukkivan kärhön, istuta 'Omoshiro'. Kukinta tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta eivät kovat talvet tai muutkaan hankalat olosuhteet tunnu vaikuttavan tähän kärhöön.

Kunhan muutkin kärhöt kukkivat, voi tehdä laajemman postauksen ylipäätään kärhöistä.



sunnuntai 7. heinäkuuta 2024

#suuntanaomavaraisuus, heinäkuu 2024, elämää ilman maakellaria

 Heinäkuun aiheena oli maakellari. Sellaista meillä ei ole, eikä ole suunnitelmissa hankkia. Kun olin lapsi, äitini syntymäkodissa joka toimi siinä vaiheessa kesämökkinä, säilytettiin ruoka syvässä maakuopassa talon varjoisella seinustalla. En osaa sanoa kuinka hyvin toimi.

Kasvimaamme on mitoitettu niin, että sato syödään tai säilötään ilman maakellaria vaativaa säilytystä.

Sain naapurista jossa sijaitsee Seudun pieni puutarha *klik* parisen litraa valkosipulin skeippejä. Kuivattelin niitä pitkän tovin uunissa. Parin päivän päästä uudestaan sauvasekoittimella hienonnettuna kunnes tuntuivat kuivilta.
Sitten punnitsin skeipeistä tulleen jauheen, sitä oli 150g. Laitoon sekaan 250g suolaa, sekoitus ja taas kaikki sauvasekoittimelle sileäksi. Suolana käytin Maldonin suolahiutaleita. Levitin leivinpaperille kuivahtamaan ja sen jälkeen lasitölkkiin. Tulee hyvänmakuista valkosipulisuolaa.
Maustekurkkuihin on uponnut jo yli 4kg oman kasvihuoneen kurkkuja. Tuoreeltaan kurkkuja on syöty paljon, mutta silti satoa riittää. Tykkään leikata kurkut ohuiksi, tulee makoisampia kurkkuja.
Viime syksyn valkosipulia riittää vielä, ei tarvitse mennä koittamaan onneaan kasvimaalle. Tämä määrä meni kahdeksaan tölkkiin. Pilkon valkosipulit sillä siten niistä irtoaa enemmän makua.
Olen nykyaikainen emäntä ja käytän valmiita juttuja kuten kurkkusäilykettä. Olisi käyttänyt emäntä sata vuotta sitten jos se olisi ollut mahdollista. Helpottaa elämää. Tuon pussin voi myös puolittaa ja tehdä maustekurkkuja pienemmän määrän.

Oivan kanssa säilöttiin tällä viikolla mansikkaa pakkaseen. Poistan vain kannat ja pakastan kokonaiset marjat. Meillä käytetään vain omatekoista mansikkahilloa, sitä menee myös tyttären perheeseen. Siihen menee osa mansikoista, osa mehuun ja muuhun käyttöön.

Yhteispostauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala. 

Laitan linkit muiden postauksiin sunnuntain aikana.