torstai 6. heinäkuuta 2017

Muuttuvat maisemat

Kirpaisee. Pihasta kaatui tänään puu joka on ollut erityinen puu, pihan haltijakuusi. Miksi kuusi sai lähtötuomion? Siksi että kuusen juuristo kärsi aitan korjauksen yhteydessä. Siksi että siinä oli alhaalla parimetrinen halkeama ja siksi että se oli riski aitalle ja tulevalle kasvihuoneelle. Kirpaisee silti. Uusia kuusia saa mutta niiden kasvaminen vie aikaa.
 Kuusen kaksihaaraisuus teki siitä vielä suuremman riskin. Tässä kuvassa päähaara on vielä pystyssä mutta latva ja sivuhaara on jo alhaalla. Sähkölinjojen takia kuusi kaadettiin pala kerrallaan. Uudet kuuset on jo katsastettu, ne istutetaan satavuotiaan Suomen kunniaksi. Istutus tehdään lapsenlapsien nimissä nuorimman ristiäisissä ensi viikolla. Saavat molemmat oman Suomi 100 vuotta puun.
 Myös etupihalla tapahtuu. Kyllästyin vihdoin ja viimein katselemaan tumman vihreää pihakeinua. Ilmoitin miehelle että nyt se maalataan, onko värillä väliä. Ei ollut. Niinpä otin sisältä pöntön pellavaöljymaalia, sinistä jota jostain syystä ei olla tarvittu muuhun kuin tuvan kammarin pönttöuunin maalaamiseen.

Ylijäämämaali pääsi hyötykäyttöön ja nyt meillä on sininen pihakeinu isolla ässällä. Mies vähän pyöritteli silmiään kun näki maalin värin. Kyllä tuohon tottuu. Hyvää ainakin se, että taas sai tuhottua nurkista yhden maalipöntön pois. Tai keinun maalaushan ei ole vielä ihan valmis. Tuli käsille niin kylmä että oli pakko lähteä sisälle, mittari näytti + 10 astetta. Huomenna jatkuu.
 Jalo katseli touhuja rinnepuutarhan kiveltä. Somasti oli kiven sivulla jotta rautapallo ei kierähdä pois. Pari kertaa olen löytänyt pallon raparperipuskasta. Liekö silloinkin Jalo halunnut tähyillä maisemia kiveltä.
 Sormustinkukat kukkivat komeasti tänä vuonna. Yleensä en siirrä niitä mutta nämä on siirretty viime syksynä pois talon kivijalasta. Annoin yhden sormustinkukan kukkia siinä ja seuraus oli että kivien seassa oli satoja pikkutaimia. Muutama vahvimmista taimista päätyi tähän navetan kivimuurille.
 Tapaninsyreeni oli myyntikuvassa paljon viininpunaisempi. Nupulla se sitä onkin mutta täysillä kukkiessaan on kyllä vaaleanpunainen. Pieni yllätys sillä viininpunaisemman olisin tähän halunnut. Mutta en ala enää siirtämään, saa kasvaa tuossa kivipuron reunalla.
"Tove Jansson" piti kuvata vielä kerran. Sen kukat kukkivat todella nopeasti. Jos tänään ei ota kuvaa niin huomenna voi olla liian myöhäistä.

Nyt sitten huomiseksi lämpimämpää ettei maalarin kädet enää jäädy.

25 kommenttia:

  1. Iso kuusi ja iso muutos - ainakin minulle on jäänyt mieleen kuvistasi tuon aitan takana olevan suorastaan metsikön, johtunee yhdestä tuuheasta kuusesta :-D
    Sama huomio Tove Janssonista, onneksi se tekee uusia kukkia kuihtuneiden tilalle, tosin luulen, että mun puskan kukinta-aika oli tässä, viimeinen kukka menossa.
    Ihanan värinen syreeni, pihakeinu ja tietenkin Jalo ♥ Tykkään kovasti sinisestä ja vaaleamman vihreästä pihakalusteissa, ne ovat kauniita. Istuu taloonkin niin nätisti nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitan takana on ikäänkuin metsikkö sillä siellä on kuusiaita joka on saanut vapaasti kasvaa, kuuset ovat kahdessa rivissä ja ne antavat vaikutelman kuusimetsästä. Tämä kaadettu kuusi kasvoi yksinään ja oikeasti ihan liian lähellä aittaa, vain parin metrin päässä. Uudet istutetaan nurmialueen laitaan missä mahtuvat kasvamaan. Jalo on mitä parhain kamu ulkotöissä, aina jossain lähellä uteliaana seuraamassa.

      Poista
  2. Vioittunut puu on aina riski ja silloin vaihtoehdot ovat vähissä.
    Ihana ja ihanan värinen syreeni ja kaunis ruusu.
    Sormustinkukat ovat kauniita, mutta siementaimia tosiaan riittää, jollei ajoissa poista niiden kukkineita varsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuusen kanssa oikein ollut vaihtoehtoja. Syreeni on kaunis, toivottavasti kasvaa suureksi puuksi. Sormustinkukka on tehokas siementäjä, tänäkin kesänä olen kitkenyt niitä eräänkin pois. Taidan leikata osasta kukkavanat ennen siementämistä jotta pääsen helpommalla.

      Poista
  3. Sama jäätymisongelma oli minulla tänään. Onneksi olen hommannut fleecevuoriset puutarhahanskat. Ne oli pakko kaivaa tänään käteen.

    Suuren puun kaataminen muuttaa aina kovasti maisemaa. Vaikka puu olisi vaarallinen, sen lähtö voi tuntua. Ihana idea on istuttaa puita lastenlasten nimissä.

    Jalolla on oikein hauska asento tuossa. Muka lepää, mutta on valppaana silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalan kalsea sää. Toppatakki olisi saanut olla päällä. Fleecevuoriset hanskat kuulostaa hyvältä, minulla oli vain ohuet kertakäyttöhanskat jotta kädet ei ole maalissa.
      Tytär lupasi että puut saa kastella kastevedellä istuttamisen jälkeen, kiva ajatus sekin.

      Poista
  4. Harmi kuusta. Onneksi voi istuttaa uusia tilalle. Kivanhan värinen tuosta keinusta tuli! Upea Tove!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi oli kaataa vaikka ei vielä laho ollutkaan. Latva oli todella kuivahtanut. Tove on ruusuista upeimpia vaikka ensin ajattelin sitä ihan pliisuksi.

      Poista
  5. Taas löytyi uusi blogi. Katselen taakse päin kuvia ja saatanpa jäädä lukijaksikin.

    VastaaPoista
  6. Ei mutta minähän olinkin jo lukija ( mulla kaks eri profiilia). Ihmettelin miksi ei blogisi näy luettujen listalla, kävin lisäämässä sen muuten,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissain blogeissa on ollut ongelmia näkymisessä, olen itsekin joutunut lisäämään uudestaan listalle. Toivotaan nyt pysyvän listalla :)

      Poista
  7. Meillä kaadettiin monen monen vuoden jälkeen useampi puu, näyttää tosi oudolta, mutta joskus se oli tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusiin maisemiin tottuu, tosin keinusta en ole ihan varma, auringossa väri oli melko voimakas :D

      Poista
  8. Joskus on pakko luopua. Meillä saarni vetelee viimeisiään. Nätti tuli keinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoisen oksan myrsky rysäytti saarnestanne. Monesti puu ei tule enää entiselleen sellaisen jälkeen.

      Poista
  9. Isosta puusta on vaikea luopua, vaikka tietääkin sen ihan pakolliseksi tehtäväksi. Tuo keinu on erittäin kauniin värinen ja sopii ympäristöönsä hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, keinun väri vähän mietityttää vielä, värin vaihto on helppo, maalaa vain uudestaan.

      Poista
  10. Ymmärrän surun kuusen kaatamisesta. Vieläkin suren tämän pihan jättimäistä, kaksilatvaista haltijakuusta, jonka hameen alle pääsi turvaan suurempikin olento. Naapuri kaatoi sen raivatessaan pellon reunoja vaikka olin moneen kertaan sanonut, ettei kuusta saa kaataa. Sellainen kaksilatvainen, ei minkään srvoinen, tuumasi hän kun pillahdin itkuun nähdessäni ystäväni kuolleena. Kyllä puihinkin voi kiintyä, mutta jos ne käyvät vaarallisiksi, on niistä luovuttava. Illalla tein vähän kylvöjä ja mietin, mahtaako tässä kylmyydessä mikään itääkään. Toivotaan lämmön saapuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisi tullut minullakin itku. Tämä on jo toinen suuri kuusi joka joudutaan kaatamaan. se vähän lohduttaa että uudet haltijakuuset istutetaan kohta. Toivotaan että itää hyvin, minulla iti salaatit todella nopeasti kun laitoin uuden erän viikko sitten.

      Poista
  11. Voihan se aluksi tuntua siltä, että aitta on kuin nalli kalliolla. Mutta kyllä silmä töttuu muutteneeseen maisemaan.

    Ja uudet puut ovat jo kasvamassa ihan pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitta on kuin laiva yksi aavalla merellä mutta tottuuhan siihen.

      Poista
  12. Kyllä ison puun kaataminen aina riipaisee. Meidänkin tontilta niitä on kaatunut jo seitsemän. Tai kahdeksan. Tosi monta, mutta voi miltä näyttäisi, jos ne kaikki olisivat edelleen pystyssä.

    Keinusta tuli tosi nätti - oikea pihan koru <3

    Ja Jalo...pus. Sun veli on ihan samanlainen pihapuuhailijan seuralainen, enemmän kiinnostaa leikkiminen vaikka kävyillä kuin myyrien metsästys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi 100 vuotta keinu se on nyt, todella sininen. Mutta pihakalusteissa saa olla väriä. Jalolla on nyt selkä osin sinisenä, oli pakko makoilla keinun alla kun maalasin keinua. Ei lähtenyt millään ilveellä pois.

      Poista
  13. Meillä olisi samanlainen, surullinen kuusenkaato edessä myöskin. Haikeeta ja isosti maisemaa muuttavaahan se on. Hiljalleen silmä tottuu. Pari vuotta sitten piti kaataa mahtikoivu pihasta. Vanha, laho ja riskinä talolle kaatuessaan. Olikin sitten odotettua paljon lahompi. Jossain vaiheessa elinkaari tulee täyteen puillakin ja edessä on ratkaisujen tekoa. Mielellään ehtisin hallitusti itse ensin, kuin myrskyn kaatamana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeaa ja maisemaa muuttavaa. Ja muuttaa myös pihan kasvuolosuhteita. Yksi koivu meillä on tiukassa seurannassa, yksi jo kaadettiin muutama vuosi sitten melkein talon nurkalta, sekin oli odotettua lahompi. Mutta niin kuin sanoit, mieluummin itse kun antaisi myrskyn kaataa.

      Poista

Kiitos kommenteista :)