lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kitkeminen on iloni

Jos joku olisi sanonut minulle 20 vuotta sitten että kitkeminen tulee olemaan lempipuuhaani olisin ollut melkoisen kummastunut sanojan kommentista. Mutta niin se mieli ja elämä muuttuu, nyt kitkeminen on ihan parhaita puuhia puutarhassa. Ja hyvä niin, kitkemistä meillä, rikkaruohojen paratiisissa riittää.
 Arboretumin laajennuksen kitkin tänään. Puoli päivää siihen meni, kivipuro on kitkemisen suhteen syvältä vaikka kitkemisestä pidänkin. Ehdin jo myrkyttämään siellä kasvavia heiniä mutta sekään ei auttanut. Nyt purin hammasta ja kitkin. Mies siirsi pari päivää sitten ruusuorapihlajan tuohon kivipuron sisäkulmaan. Se kasvoi ennen autopaikan kivimuurin päässä ja oli kuulemma aina miehen tiellä. Sellainen mielipide pitää ottaa tosissaan ja niin ruusuorapihlaja sai uuden paikan. Nurmialueella kasvavat puut on vielä niin pieniä ettei ne näy kuvassa. Siellä kasvaa punakoivu, visakoivu, tavallinen pyökki, punapyökki, japaninsiipipähkinä ja kuudes puu on punasaarni. Enempää ei puita mahdu mutta ajan kanssa jotain pensasta ja perennaa voisi vielä ajatella lisätä.
 Alkuun näytti että keijuangervot olisi kärsinyt pahasti talvesta, lisäksi ne olivat jänisten ruokana. Mutta nyt pienet pensaat näyttävät voivan hyvin. Keltajapaninangervoista kaksi voi vähän huonommin mutta molemmissa on pienet alut. Niiden puoli on haastavampi kevään märkyyden takia.
 Arboretumin vanha puoli on jo kertaalleen kitketty. Avoimiin se on tehtävä toisen kerran. Siellä kukassa on japaninruusukvitteni ja vieläpä ihan ensimmäistä kertaa. Voin kuvitella miten kaunis tämä on suurempana pensaana ja täydessä kukassa.
 Talon edustalla kukkii jokin pikkusydän. Nimeä tällä ei ole, ei ollut ostaessakaan. Lehtensä ovat vähän harmaammat kuin tavallisella vaaleanpunaisella pikkusydämellä.
 Syyshortensian tulppaaneista tuli kukkaan yksi. Nämä on istutettu jo kolme vuotta sitten mutta paikka ei ollut kai mieluisa, tämä on ensimmäinen kukka sitten istuttamisen. Väri on kyllä kiva.
 Arvilan alkuperäisiin puihin kuuluva iso koristeomenapuu on parhaassa kukassa. Kuvaaminen on vaikeaa, kuvia ei saa otettua kuin alaviistosta ja kukat ovat enemmän yläviistossa. Puun alla on hauska käydä kuuntelemassa pölyttäjien surinaa, niitä on tuolla päivän aikana tuhansia. Sitä surinaa voi sanoa jo meteliksi.
Tässä vähän lähempää kuvaa koristeomenasta. Siitähän tämä puu on hauska että se tekee kahdenlaisia jälkeläisiä. Ihan tavallisia ja sitten toiset ovat punalehtisiä. Punalehtisiä minulla on kaksi kasvamassa. Nyt katsoin että kasvimaalla on yksi tavallinen taimi ja toinen taitaa olla punalehtinen. Ne pitää molemmat ottaa talteen ja istuttaa jonnekin. Hauska nähdä mitä kaikista tuleekaan.

Huomenna kitkentä jatkuu, suunnitelmissa on saada keltaiset vadelmat valmiiksi.

25 kommenttia:

  1. Kitkemistä tosiaan riittää. Mistäköhän löytäisin siihen samanlaisen ilon kuin sinulla. Osa penkeistä on ihan ok kitkeä, mutta toiset kyllä tosi tympeitä. Hienot kuvat ja kaunis tuo japaninruusukvitteni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No myönnän että toiset paikat on mukavampia kitkeä kuin toiset. Siksi olen lykännyt keltaisia vadelmia aina tuonnemmaksi ja kitkenyt muuta. Vadelmissa kasvaa tosi pahasti peltovalvatti ja siitä ei pääse eroon mitenkään ja on siellä vuohenputkeakin. Ja vadelmissa on piikit.

      Poista
  2. Voi miten uskomattoman upea ja suuri omenapuu. Voi hyvin kuvitella sen konsertin minkä pölyttäjät saavat aikaan.
    Onpa hienon värinen keltainen tulppaani ja kivan muotoinen tuo kukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu on todella hieno, leikata sitä taas pitäisi mutta se on hankalaa noin suuren puun kanssa. Pitää penkoa olisiko tulppaanin nimi mitenkään tallessa, lajiketta voisi ostaa lisää ja yhdistää punaiseen joka olisi samaa sävyä reunuksen punan kanssa.

      Poista
  3. Koristeomenapuu on hyvän muotoinen ja iso. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso se on, hallitsee koko pihaa. Muoto on vähän toispuoleinen, siitä on joku joskus katkonut isoja oksia pois. Me olemme yrittäneet parantaa muotoa, ilmeisesti siinä on onnistuttu.

      Poista
  4. Oi kun on ihana näkymä omenapuun kukkiessa! Niin kaunista muutenkin. Tuosta arboretumista tulee upea puiden kasvamisen myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on niin odotettu, iso puu ei ole kukkinut kunnolla pariin vuoteen.

      Poista
  5. Ihana omenapuu. Varmasti kuuluu meteliä. Teille tulee kyllä hieno puupuisto ajan kanssa. Meillä esim. hevoskastanja kasvaa liian lähellä taloa. Sitä ei haluaisi kaataa, sillä sen kasvaminen kestää kauan. Joudun kyllä sitä kurittamaan jonkin verran. Pienelle alueelle ei meinaa millään mahtua paljon suuria puita.

    Onneksi kitkemisestä alkaa pikkuhiljaa pitämään. Eri paikkojen kitkeminen on tosin erilaista. Vuohenputken kitkeminen orapihlaja-aidan viereltä on karseaa, kun saattaa tulla piikkejä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arboretumissa moni puu kasvaa ihan liian lähellä toisiaan mutta olen ajatellut että siinä vaiheessa kun ovat suuria olen minä mullan alla. Jää koko jonkun muun murheeksi ja itse saan ihastella vain sopivasti kasvaneita puita.
      Orapihlajan kitkeminen on haastavaa, edellisessä kodissa oli orapihlaja-aita kahdella sivustalla ja alusta oli aivan villiintynyt. Tiedän tunteen.

      Poista
  6. Kitkeminen on keväällä tosi mukavaa, mutta syksyllä tosi syvältä ja poikittain. Koettu on :) Hieno puulajipuisto on kasvamassa siellä. Se ottaa vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä alkaa mättää kaikki puutarhatyöt. Sitä on siinä kohtaa paahdettu täysillä muutama kuukausi ja alkaa olla into vähissä.
      Puiden kasvu on niin hidasta ja sitä lisää vielä se että kaikki taimeni on hankittu tosi tosi pieninä jotta sopeutuisivat paremmin ja rahan säästämiseksi.

      Poista
  7. Komean kokoinen ja upeasti kukkiva tuo pihanne vanha koristeomenapuu. :)

    VastaaPoista
  8. Upea omenapuu. Päivä meni täälläkin kitkemisen parissa. Ei tee hyvää mun varpaille, mutta pakko oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Varpaat kärsii mutta minkäs teet, kitkettävä on. Yritin tarjota lapsille hommaa että auttaisivat mutta ei kuulemma kiinnosta :)

      Poista
  9. Kaunis omenapuu! Miten olet löytänyt kitkemisen ilon? :) Minäkin kaipaisin sellaista. Ärsyttää ihan hulluna kun on jo vaikka kuinka montaa kertaa kitkenyt esim. voikukkia kukkapenkistä ja sieltä ne sitten taas nousee muina miehinä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkemisen ilo taitaa olla siinä että jos en tee niin puutarha on parissa viikossa viidakko. Voikukka meillä ei ole riesana muuta kuin nurmikolla mutta sitten tilalla on kukkapenkeissä peltovalvattia, vesiheinää ja muita ei niin mukavia tuttavuuksia.

      Poista
  10. Taidan jäädä vielä omalla kohdallani odottelemaan tuota kitkemisvimmaa :)). Komeat pullolöydöt edellisessä postauksessa talon alta - muutama helmi tosiaan mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vimma se välillä on. Ja minun kohdalla vielä erinomaista vastapainoa perheelle ja työlle.

      Poista
  11. Minustakin kitkeminen on ihan hauskaa! Siinä hommassa näkee kättensä jäljen samantien, joten se on aika palkitsevaakin. Ensimmäinen istutusalueista onkin tänään kitketty, enää neljä jäljellä... :)
    Kerrassaan upea tuo omenapuu ♥ Meilläkin Makamikit ihan viittä vaille kukassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, työnsä tulokset näkee heti ja yleensä vielä vähintään muutaman päivän.

      Poista
  12. Eilen me myös kitkimme mökillä molemmat. Mieskin jouti rakannuspuuhien lomassa mukaan. Sanoin hänelle että minä palkkaan hänet ylimmäiseksi kitkijäksi niin nopeasti se sujui. Ei kuulemma hae paikkaa.

    VastaaPoista
  13. Oma arboretum, kullostaa kyllä upealta. Mahtava koristeomenapuu teillä onkin pihapiirissä!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)