lauantai 13. elokuuta 2016

Toimiva yhdistelmä

Valkoinen ja oranssi sopivat hyvin yhteen. Ainakin puutarhassa. Tai ainakin vanhojen perinteisten perennojen kohdalla.
 Tiikerililja ja vanhaa kantaa oleva valkoinen syysleimu. Oiva pariskunta elokuun auringossa.
 Ympärillä on harmaamalvikkia, sen voi ehkä hävittää pois ja laittaa tilalle sinistä ukonhattua jota kasvaa jo tässä penkissä mutta vähän eri puolella. Ukonhatun sininen olisi aika dramaattisen hyvä tausta oranssille ja valkoiselle. Harmaamalvikki ei ole meidän pihassa mitenkään uhanalaisiin lueteltava kasvi joten hävittäminen ei kirpaisisi yhtään.
Syysleimua oli tässä vielä viime kesänä kookas puska. Talvi vei erikoisesti puskan keskiosan. Ympyrän muotoisen puskan reunoille nousi leimun taimia ja ne kaikki ovat tulossa kukkaan tänä kesänä. Puutarhaihmisten kanssa kun olen jutellut niin kaikkien pihassa on tapahtunut säästyneiden leimujen kanssa vastaava ilmiö. Kasvuston keskiosa on kuollut ja reunoille nousee uutta kasvustoa. Ehkä se on leimuille tyypillinen tapa uusia itseään. Pääasia kuitenkin että nämä molemmat ovat hengissä, sekä leimu että tiikeri kun ovat Arvilan alkuperäistä perennalajikkeistoa.

Sivupalkin arvonta on voimassa vielä sunnuntai-iltaan saakka.

16 kommenttia:

  1. Todella toimiva yhdistelmä. Korostavat hienosti toinen toistaan.
    Minulla talvesta kärsi eniten valkoinen syysleimu. Vain muutama varsi nousi ja nekin paljon muita matalampia. Pääasia kuitenkin, että ovat elossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuo valkoinen meni toisessa kasvupaikassa lähes kokonaan, vain kolme alkua nousi. Kuvien leimu säästyi parhaiten mutta kasvaakin hyvässä rinteessä. Luumulehdon leimuista jotka ovat uusia meni osa kokonaan ja osata on noussut muutama taimi. Tähän asti olen luullut syysleimu idioottivarmaksi kasviksi. Aina oppii uutta talven myötä :)

      Poista
  2. Musta perinneperennoja voi yhdistää huoletta melkein miten vain. Niistä kaikista huokuu jonkunlainen sitkeys ja koruttomuus, vaikka ovatkin nättejä. On omituista, että meillä on noin koristeellinen ja hurjannäköinen perinneperenna kuin tuo tiikerilija. En ole oranssin ystävä, mutta rusko- ja tiikerililja minultakin löytyy. Ne on vaan jotenkin niin upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiikerililja kyllä poikkeaa muista perinteisistä perennoista mutta ehkä sen kestävyys on ollut yksi miksi on täällä kasvanut. Meillä ei talvi vaikuttanut siihen mitenkään.

      Poista
  3. Valkoinen tosiaan saa mut värit näyttämään vieläkin voimakkaammilta.
    Sininen/liila saa oranssin hehkumaan vieläkin voimakkaammin.
    Minunkin yllätystiikerinliljat ovat sattumalta valkoisten kiiltoleimujen vieressä. Ne korostavat hienosti toisiaan.
    Rakastan kaikkia perinneperennoja, ne ovat pala meidän puutarhahistoriaa ja niin mahtava kestäviä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinneperennat ovat hienoja, osa kulttuurihistoriaa ja säilyttämisen arvoisia. Tänään menin paikan ohi missä kasvoi laajat kasvustot ukkomansikkaa, olen sitä etsinyt pitkään pihaani. Taidan uskaltautua kysymään ensi saisinko taimen itselleni, kasvoi ojissa saakka.

      Poista
  4. Kiitos ideasta! Tuo yhdistelmä on tosi näyttävä, mut silti sopivan maalainen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos ideasta! Tuo yhdistelmä on tosi näyttävä, mut silti sopivan maalainen.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos ideasta! Tuo yhdistelmä on tosi näyttävä, mut silti sopivan maalainen.

    VastaaPoista
  8. Täälläkin talvi vei osan leimuista. Lila ja pinkki vanhaa lajia säilyivät hengissä, mutta kaikki uudet kuolivat. Ostin juuri uuden "Ellin" tyttäreni mukaan, josko se ensi vuonna olisi hengissä ja kukkisi. Syysleimut on niin ihania kauneudessaan ja etenkin tuoksussaan! Ja edellisen postauksen Liljasi ovat ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Elli" onkin kauniin pinkki, ihana! Minäkin hankin muutaman uuden leimun, tuntuu ettei niitä voi olla liikaa.

      Poista
  9. Valkoisen raikkautta olen ruvennut kaipaamaan yhä enemmän. Tuo valkoinen ja oranssi näyttävät vallan upealta yhdistelmältä =) Harmaamalvikki on meilläkin vaelteleva asukki, jota on ihan yli omien tarpeiden =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaamalvikki leviää joskus ihan ihmeellisesti. Kasvimaalta tapaan sitä säännöllisesti, taitaa tulla kompostin mullan mukana. Mutta on helppo kitkeä ihan pienenä pois. Valkoinen on hyvä korostusväri monelle kasville.

      Poista
  10. Meillä jäi kaikki vanhat syysleimut henkiin. Uusi jalostus kuoli. Sitä en edes kaipaa, sillä oli kaunis vain pari päivää.
    Pidän siitä, että jossain päin puutarhaa on räväkkyyttä tai draamaa. Vaihtelu virkistää.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)