sunnuntai 21. elokuuta 2016

Luumulehdon uudistus

Luumulehto on ollut tänä kesänä lähes täydellisen muokkauksen kohteena. Ensin vei talvi muun muassa bellikset, nukkapähkämöt, suurimman osan leimuista, jokusen laukan, narsisseja, pari jalokurjenpolvea ja yhden luumupuun.
 Talvimenetysten jatkoksi minä päätin hävittää kokonaan istutusalueiden reunoilla kasvaneen rohtoraunioyrtin. Se onkin ollut koko kesän homma ja edelleen putkahtelee pieniä taimia esiin. Toinen kasvi mikä sai kokea hävityksen oli kanadanvuokko, sekin turhan agressiivinen leviämisessään. Kanadanvuokkoa en kuitenkaan säkittänyt vaan istutin sen kivimuurin viereen jossa tarvittiin nopeaa kasvua. Liikakasvun rajoittimena toimii kivimuuri ja nurmikko. Rohtoraunioyrtin tilalle siirsin tuoksukurjenpolven, se näyttäisi toimivan paremmin reunakasvina ja on huomattavasti helpompi kitkeä jos äityy kasvamaan liikaa.
 Koko alkukesän pähkäilin mitä tehdä kasveille, miten haluan niiden kasvavan ja mitä lajikkeita. Päätin istuttaa keskikäytävän reunaan pikkusydäntä. Niiden taakse jaoin valtavana puskana kasvaneen tulikellukan. Tulikellukan taakse istutin riviin siskolta saadut saksankurjenmiekat. Nyt on on vielä mietinnässä mitä istuttaa saksankurjenmiekkojen taakse. Minulla olisi valkotäpläimikkää josta riittäisi jaettavaksi. Toimisikohan kasvamassa kokonaisena rivinä?
 Valkotäpläimikkä näkyy yllä vasemmassa alareunassa. Se itseasiassa pitäisi muutenkin siirtää pois. Ensi kesälle jätin verikurjenpolven siirron. Se on periaatteessa ihan ok kasvi luumulehtoon mutta tarvitsen kivimuurin toiselle puolelle jotain nopeasti kasvavaa ja peittävää ja suhtkoht matalaa kasvia. Verikurjenpolvi saa toimia sellaisena.
Tänä kesänä luumulehdossa kasvoi runsaasti yksivuotista aurankukkaa ja pioniunikkoa. Molemmat yritin ehtiä kerätä pois ennen siementämistä sillä ensi vuonna en laita niitä enää luumulehtoon. Toiveissa on että varsinaiset perennat olisivat jo riittävän suuria peittämään liian tyhjiä alueita. Enkä muuten laita enää puna-ailakkiakaan, se on kaunis mutta voi luoja sitä siementaimien määrää. Minulta meni monta päivää kitkiessä niitä pois. Yhdessä kohtaa jouduin poistamaan koko pintamaan jotta sain puna-ailakin taimet pois.

Positiivisiakin yllätyksiä löytyi, kuten hyvään kasvuun lähteneet uudet syysleimut ja säästyneiden pienet alut. Eikä siinä kaikki, näyttäisi siltä että pihassani on ensimmäinen ängelmän siementaimi. Se jos mikä on aihe juhlaan, niin monta vuotta olen niitä odotellut. Positiivisiin luen myös Virosta tuodun nimettömän laukan siementaimet joita löytyi useita. Kunhan vähän vankistuvat saan sitäkin laukkaa jakoon ja muualle puutarhaan.

11 kommenttia:

  1. Uudistamasi luumulehto näyttää hyvältä. Minäkin kartan perennoja, jotka lisääntyvät tai siementävät hallitsemattomasti. Siementävät perennat voi tietysti aina leikata kukinnan jälkeen, mutta se on vähän työlästä ja siksi suosin mieluummin maltillisesti lisääntyviä perennoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen vielä niin aloittelija että huteja tulee väkisin. Akileijoista olen leikannut kukinnot pois poislukien valkoiset joiden haluan lisääntyvän. Seuraavaksi on leikattava suopayrtit matalaksi ettei niitä ole kaikkialla. Iso työ sekin.

      Poista
  2. Ensikesää jo odotan, että näen nuo istutuksen silloin. Ihan uskomaton työ. Omaa pihaa koitan laittaa ja kukkamaita reunustella, mutta aika takkusta hommaa. Haaveet vaan on suuria.
    Kaunista syksyä ja työniloa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen päivän työ oli. Ja minä niin ajattelin vielä keväällä että tänä vuonna on jo valmista. Talvivauriot olivat karvas pettymys joka kirvelee vieläkin.

      Poista
  3. Kukkapenkeissä näyttää olevan silti elämää. Jos ensi vuonna ei talvi veis kuten vei viime talvena. Monet ovat tätä valittaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menetysten vastapainoksi paljon säästyi. Mutta työtä aiheuttaa laittaa iso alue uusiksi.

      Poista
  4. Ison homman olet tehnyt. Nyt näyttää hyvältä ja onneksi kukkapenkeissä on elämää. Toivomme lempeämpää talvea.

    VastaaPoista
  5. Kivan näköistä jo nyt ja ensi kesänä sitten istutukset ovat jo tuostakin mukavasti tuuhistuneet. Empä voi millään uskoa, että tulisi toista niin hankalaa talvea heti perään??! Imikkäpehko näyttää mukavalta. Itsellänikin se on vasta tänä vuonna pöhähtänyt kasvuun, kun siirsin sen alapihan kosteammille alueille. Aion lisätä sitä pikkuhiljaa vähän joka puolelle alapihalla:) Imiköitä minulla taitaa olla jo viittä erilaista, tänä kesänä olen siis niihinkin hurahtanut ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei tule heti perään yhtä hankalaa talvea. Minun imikkäpehko on kasvanut hurjasti, tuo on istutettu vasta viime kesänä. Tykästyin minäkin heti kun kasvin sain. Kirjavat lehdet ovat kivat koko kesän.

      Poista
  6. Luumulehtosi rakenteet ovat jo kauniit. Harmi aina noita talvimenetyksiä.

    Olen kyllä huomannut sen, että kaikki eivät aina kuki vuosittain samalla lailla. Viime kesänä kukki yhtä aikaa sellaisia kasvipareja, jotka tänä vuonna eivät oikein ajoittaneet kukintaansa samalla lailla. Joka vuosi voi näkymä muuttua silti, vaikka kasvot olisvat samat.

    Ensi vuonna sitten taas näkee uudistamisen jäljet.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)