maanantai 13. kesäkuuta 2016

Museo sai lahjoituksen

Lauantaisissa avoimissa ovissa kävi mielenkiintoisia vieraita, sellaisia jotka ovat eläneet sitä aikaa kun Arvilassa vielä asui Arviloita. Sain kuulla monta tarinaa talon vaiheista ja historiasta.

Samalla sain museoon lahjoituksen, sellaisen jota arvostan ihan kympillä. Olin niin otettu lahjoituksesta, että olin mennä sanattomaksi. Arvilan emännistä viimeinen on tehnyt nämä käsityöt kapioikseen. Myös niihin käytetty pellavakangas on tehty itse. Todennäköisesti teko on alkanut pellavan kasvatuksesta.

 Toinen lahjoituksista on vanha pyyheliina. Aivan mahtavaa pellavaa, ja miten sattuikaan, väreiltään sininen, siis minun makuuni. Kankaan kuosi on todella kaunis.
Hienoa käsityötä, todella tarkkaan ja huolellisesti tehtyä. 
 Pyyheliina jos on hieno, niin on sitä tämä tyynyliinakin. Ihan käsittämätön määrä työtä on käytetty niinkin arkiseen käyttötavaraan kuin tyynyliinaan.
 Sininen poikkiraita on revinnäistyötä. Ja voin muuten kertoa että nurjaa puolta tuskin erottaa oikeasta puolesta, niin huolellisesti on tekijä tämän tehnyt. Pienen pieniä pistoja yli ja ali. Ja miten tiheää on ollut pellavakangas mistä tämä on tehty. Pyyheliina ja tyynyliina ovat nyt museon aarteita, ainutlaatuisia esineitä, joskus talossa olleita.
 Tyynyliinaan voisi sujauttaa vintiltä löytyneen höyhentyynyn, kokokin taitaa täsmätä aika hyvin. Tyynyssä olevasta reiästä näin että höyhenet taitavat olla kanojen höyheniä. Eiköhän ennen hyötykäytetty nekin. Sängyssä oleva täkki löytyi myös vintiltä. Miehen mielestä täkki oli siinä kunnossa että suoraan juhannuskokkoon. En laittanut, vaan pesin täkin huolellisen hellävaraisesti hellepäivänä jotta sain sen kuivaksi helposti.
 Täkki on jo itseään paloista tehty. Se on ollut ilmeisen kovassa käytössä, nurjaa puolta on paikattu useammasta kohdasta harmaalla kankaalla.

 Tässä kuvassa täkki kuivumassa jolloin sen oikea, haalistunut punainen väri näkyy. Täkki on kauttaaltaan käsin tikattu, yhdenlainen tilkkutyö sillä siinä on vuori, välissä täyte ja päällikangas ja ne on yhdistetty toisiinsa käsintikkauksella. Minusta on suorastaan ihme että tämä on säästynyt eikä ole joutunut porsaiden pahnoiksi tai koirankoppia lämmittämään. Kunto ei ole mikään parhain, mutta kyllä tämä museoon kelpasi. Vanhat täkit ovat harvinaisia juuri siksi että ne käytettiin niin loppuun, se mikä ihmisiltä jäi, joutui eläimille.
Tässä vielä nurjan puolen paikkauksesta. Vasemman puoleisesta harmaasta kankaasta mieleeni tulee lottapuvun helma. Olisiko sellaista käytetty pulavuosina paikka-aineena. Ehkä. Vaaleampi harmaa on alkuperäistä nurjan puolen kangasta.
Huono kuva, mutta julkaisuun pääsi. Sängyn taustana on vintiltä pelastettu ryijy jossa on vuosiluku 1888. Kovassa käytössä on ollut kulumien perusteella. Siitä huolimatta tämäkin ansaitsi esille pääsyn. Vieressään miestenpuvun liivi joka löytyi vintiltä sekin.

Aikamoisia aarteita, lahjoina ja vintin löytöinä.



32 kommenttia:

  1. Mahtavia nuo pellavaiset liinat, tyynyliina. SOpii hyvin museoon. Minullakin on itsetehtyjä pellavapyyheliinoja. Ovat kestäneet 40 v. jokapäiväisessä käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostelen aina kirpparilta vanhoja pyyheliinoja kun tulee vastaan sopivaan hintaan. Ovat todella kestäviä ja hyviä käyttää. Arvilan alkuperäistä tuskin raaskin käyttää muuta kuin kahvikuppipeitteenä juhlissa, ja tietysti talviaikaan kun se ei ole museossa.

      Poista
  2. Hienoa, että pidätte museota ja säilytätte vanhaa. Mahtava lahjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Lahjoitus on todellakin mahtava. Pieni juttu ehkä mutta iso ele, sanoisin.

      Poista
  3. En yhtään ihmettele, että ihmiset tuovat omia muistojaan museoosi. Olet tehnyt aikamoisen kulttuuriteon museon perustamisella sen sijaan, että olisit polttanut tavarat juhannuskokossa.

    Ennen ihmisillä oli aikaa tehdä monimutkaisia käsitöitä ja toisaalta itse tekemällä oli ainoa mahdollisuus ylipäätään jotain saada. Oikeastaan on aika hullunkurista, että vaikka meillä on kaikenlaiset vempaimet apunamme, silti saamiesi pellavatöiden kaltaisia hienouksia ei kukaan jaksa valmistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen ihmisen pieni kultturiteko muistojen vaalimiseksi :)

      Ennen ihmisillä oli aikaa syystöiden jälkeen eikä mitään saanut valmiina. Käyttöesineetkin tehtiin harkiten ja kauniiksi, jopa koristelluiksi. Siksi ne ovat niin viehättäviä. Tuollainen pellavainen liina olisi hienoa osata tehdä, ja ehkä sellainen kestäisi käytössä ihan eri lailla kuin nykyiset tekstiilit joista näkee läpi jo uutena.

      Poista
  4. Lottapuvun helmaako?

    Näyttää tosiaan lottapuvun väriseltä kankaalta. Tuskin sitä ainakaan pukujen aikaa käytettiin muuhun kuin pukuihin. Toista oli sitten sodan päätyttyä vuoden 1945, kun rauhansopimuksen mukaan Lotta-järjestö piti lakkauttaa ja puvutkin puvut kaikkineen hävittää. Silloin niistä tehtiin esimerkiksi lapsille vaatteita, esim. housuja ja takkeja.

    Aika monethan uhmasivat tuota määräystä ja piilottivat puvut. Niinpä minulla on tätini puku, jonka on tehnyt äitini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon tyttäristä toinen toimi lottana. Puvusta en tiedä onko tallessa mutta käsinauhan löysin vintiltä ja se on minulla tallessa. Sota-aikaan jos on käytetty paikkana pukua niin luultavasti silloin on kyseessä liina tahrainen tai risa puku. Sodan jälkeen kai siten hävitettiin kuka mitenkin. Hieno että teillä on säästynyt ja oli rohkea joka uskalsi piilottaa puvun.

      Poista
  5. Oi että miten hienoja juttuja! Tuo tyynyliina on oikea kaunotar.

    VastaaPoista
  6. Uskomattoman hienoa, että nämä on säilyneet ja että olet laittanut tämän kaiken esille. Ja se, että palautui käsitöitä alkulähteille, on todella hieno asia. Minusta on todella sydämellistä, että joku haluaa palauttaa taloon kuuluvaa. Tehdä juuri niin kuin on oikein. Tuo täkkikin on omalla olemassaolollaan mykistävä, siinä näkyy aidot elämän jäljet, paikkauksineen ja kulumineen. Onko mitenkään mahdoton ajatus paikata nykyisen emännän toimesta suurimmat reiät jollain Arvilasta löytyneellä kankaalla? Sehän on vain historian jatkoa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen että lahja oli suuri arvonanto minulle, se että katsottiin käsitöiden arvoisaksi. Täkin korjaamista mietin, mutta päädyin etten toistaiseksi tee mitään koska täkki ei tarvitse olla käyttökunnossa. Tuohon sänkyyn pedattuna siitä saa suurimmat kuluneisuudet piiloon.

      Poista
  7. Olipa tosiaan upeat lahjat ja noin hyväkuntoiset vielä. Kotimuseo on meilläkin haaveena. Joskus sellainen on ollut aitassa, mutta aitta taitaa olla liian pieni ja pimeä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyväkuntoiset, ihan kuin käyttämättömät. Pimeä aitta on meilläkin, ei ikkunaa eikä sähkövaloa. Ovesta tulee valoa yllättävän paljon ja pieni hämäryys ikäänkuin kuuluu asiaan.

      Poista
  8. Minusta tuon tyynyliinan kuvioraita on taalainsidosta eli kangaspuissa kudottu. Pikkuraidasta en saa selvää niin hyvin, mutta vaikuttaa pitsipoiminnalta, sekin kangaspuissa tehty. Eli ilmeisesti koko kangas on kudottu kangaspuissa. Arvostan suuresti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaapa hyvinkin olla taalainsidosta. Aika taitavaa jos on tuo raitakin tehty kangaspuissa, on pientä kuin mikä.

      Poista
  9. Oi mitä aarteita :)

    Sain myös hiljakkoin Rauhalan entisen emännän pyyheliinoja. Tuollaiset lahjoitukset lämmittävät mieltä todella paljon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarteita, juuri niitä :) Ja lämmittävät mieltä kovasti.

      Poista
  10. Ihanaa kun vaalit näitä aarteita :)

    VastaaPoista
  11. Saitpa hienot muistot museoosi. Mahtava tuo museosi.

    VastaaPoista
  12. Hienoa, että vanhat liinavaatteet palaavat juurilleen. Sellaisen emännän hoteisiin, joka arvostaa käsillä tehtyä. Minusta tuntuu, että olen lapsena nukkunut tuonvärisen kotitikkauksisen täkin alla. Muistin hämäristä tulee täkin karheahko pinta.

    Mummolassani maalla oli 1940-luvulla kasvatettu pellavaa. Niistä pellavista äitini kutoi kangaspuilla kymmeniä metrejä pyyheliinakangasta. Siitä riitti jäkaa kolmeen osaan: äidille itselleen, siskolleni ja minulle. En oikein koulutyttönä ymmärtänyt, kun pyyhkeisiin piti nimikoida oikein urakalla nimikirjaimet. Ehkä nolostutti se, kun vanhemmat naiset sanoivat minun kapioita tekevän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvilankin täkissä on karkeahko pinta, ehkä ennen tehtiin täkit tietynlaisesta kankaasta eikä niihin tuhlattu pehmeitä kankaita. Kova työ on ollut pyyhkeissä, ensin kasvatettiin pellavat, käsiteltiin, kudottiin kangas ja vasta sitten pääsi tekemään siitä pyyhettä.

      Poista
  13. Katja, todellisen kulttuuriteon olet tehnyt, kiitos! Upeaa, että pitkin poikin maata löytyy ihmisiä, jotka haluavat vaalia vanhaa perintöä, ovat valmiita laittamaan itseään likoon sen edestä. Oli kyse sitten vanhan talon kunnostuksesta tai muunlaisesta entisajan kädentaitojen vaalimisesta ja arvostamisesta. Arvostan todella!

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena. Tämä taitaa olla yhdenlainen kaikkea vanhaa rakastavan elämäntapa. Museo on kätevä tapa säästää kaikki "romu" tuleville polville.

      Poista
  14. Uskomattoman ihana ja kaunis lahjoitus! Ymmärrän hyvin lahjoituksen merkityksen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinoilla on iso merkitys minulle, todella kaunis ele lahjoittaa ne museoon.

      Poista
  15. Yhdyn edelliseen kommenttiin, veit sanani.
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
  16. Todella hienot lahjoitukset. Ei ole pellavan voittanutta. Ei ihme, että olet todella otettu lahjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole pellavan voittanutta, ei ennen eikä nyt.

      Poista

Kiitos kommenteista :)