torstai 21. toukokuuta 2015

Iltapuuhaa

Huolimatta intohimosta puutarhaan, kitkemiseen ja kaikkeen muokkaamiseen, yhdestä puuhasta en pidä. Olen vältellyt sitä viime kesästä asti, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tein työn. Eikä siinä mennyt kuin yksi ilta.

 Muun puutarhan hedelmä- ja marjatarhasta erottavan perennapenkin kulkuväylä oli lievästi sanottuna ruohottunut. Muuten ihan ok homma, mutta mehitähtien uudelleen istutus ei ole ihan lempipuuhaani. Niitä kun ei voi kunnolla edes istuttaa, ja ne sadat pienet mehitähtivauvat, huh, ihan kamalia.
 Tässä toisen puolen mehitähdet ylöskaivamisen ja uudelleen istuttamisen jälkeen. Rikkaruohoja tuosta tuli vain puoli kottikärryllistä. Juolavehnää, nokkosen alkuja ja suikeroalpia. Suikeroalpi ei ollut periaatteessa ongelma, mutta otin kuitenkin kaikki pois. Jostain syystä meillä suikeroalpi pysyy kurissa. Lasten savityöt pääsivät karsittuna paikoilleen.
 Toisen puolen mehitähdet tässä. Noista tummanpunaisista tykkään tosi paljon, ovat vain vähän talvenarkoja ja lisääntyvät todella hitaasti.
 Kulkuväylän kivet olivat ajan mittaan painuneet, nostin nekin ylös ja lisäsin hiekkaa kivin alle. Korkeus on nyt millilleen oikea.
Iines saapui tarkistamaan työn lopputuloksen, on siitä kuulemma nyt parempi kävellä. Ja muuten huomattavasti helpompi kulkea täyden lastin kottikärryillä kun kivet eivät ole notkossa.

Ai niin, ne mehitähtivauvat. Ei niitä hullukaan jaksanut asetella, kippasin loput ronskisti mullan päälle, lähtevät kasvuun jos lähtevät.

7 kommenttia:

  1. Hienon työn teit. Kyllä taas kelpaa. Noita mehitähtivauvoja olen kuullut muidenkin tuskailevan, meidän pihasta niitä ei löydy. Kovin kauniita ovat kyllä. Mäkin tein tänään inhokkihommaa. Kitkin yhtä penkkiä, josta en oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. No, nyt on ainakin taas siistimpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut penkit on sellaisia, vaikka kuinka kitkee, niin aina ne on rikkojen vallassa. Mehitähtivauvat on ihan ihmeellisiä, millä ne elää?

      Poista
  2. Ihanan näköinen pikku polunpätkä! Iines tulee sieltä niin ammattiesittelijän askelin :-)
    Mehitähdet, tosiaan. Niin ihanat ja niin pirulliset. Jostain niiden irtopalleroitakin aina ilmestyy, tuntuu, että eivätkö ne kiinnity maahan kunnolla ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polunpätkä on ihana ja tarpeellinen, ennen tuossa ei ollut mitään vaan ukonhatturivistö oli yhtenäinen. Taisi olla ekoja vuosia täällä kun kyllästyin kiertämään kaikki ukonhatut kottikärryjen kanssa ja tekaisin ukonhattujen väliin tuon polun. Ei ne irtopallerot kiinnity ikinä :D

      Poista
  3. Mehitähtivauvat ovat työläitä kuten kaikki vauvat. Mutta ei niitä raaski poiskaan heittää. Olisiko tuo punainen iso mehitähti Othello? Mullakin on se. Onneksi on talvehtinut hyvin. Nosta niistä joskus pari ruukkuun kesäksi, kun niistä saa niin kivoja asetelmia. Loppukesästä lykkään kivikkoon ja hyvin ovat kestäneet riepottelun. Kun eihän niitä tosiaan voi oikeastaan edes istuttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, vosihan niitä laittaa ruukkuunkin :D Punaisen nimikyltti on hukkunut jos sellaista on koskaan ollut. Mutta väri on kyllä ihan paras.

      Poista
  4. Ihana olo, kun saa tehdyksi pitkään vältellyt hommat. Hyvän näköistä jälkeä!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)