keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tavallisen naisen tavallinen vuosi

Vai onko nainen tai elämänsä sittenkään tavallinen, tai oliko tämä kohta loppuva vuosi miltään osin tavallinen? Mitä on tavallinen? Sen kukin saa päättää itse. Tälle tavalliselle naiselle tavallisuus on vaihtuvaa kulloisenkin tilanteen, mielialan ja olosuhteiden mukaan. Tässä kuitenkin 12 kuvaa vuoden 2014 varrelta.

Tammikuu alkoi lauhana, lumettomana ja matkalla. Käytiin koko perhe Tallinnassa kun monena muunakin vuonna vuodenvaihteen tienoilla. Sään puolesta ei niin tavallinen tammikuu, vaikka muuten sitä olikin.
Helmikuussa juhlittiin täällä Arvilassa esikoisen esikoisen kastejuhlaa. Juhla oli tavattoman kaunis, kastettava käyttäytyi kuin unelma ja tarjottavat onnistuivat. Ei ehkä ihan tavanomaisinta 42-vuotiaan naisen elämässä saada viettää ensimmäisen lapsenlapsen ristiäisiä. Ennen ristiäisiä ja vielä niissä sairastin flunssan mikä ei ole ollenkaan tavanomaista minulle, tavallisesti taudit kiertävät minut kaukaa. Flunssasta johtuen näytän kuvissa ihan tavalliselta itseltäni, tavalliselta keski-ikäiseltä naiselta. Sää helmikuussa oli jo lähempänä tavallista talvea, mutta ei sitä kauaa kestänyt.
Maaliskuussa oli luonnon maailmankirjat sekaisin. Luonto oli kuin toukokuussa minkä huomasivat myös kyyt niin, että lajin edustajista yksi puraisi Aatu-kissaa jalkaan. Minä aloittelin puutarhatöitä tavallista aiemmin, ja mies korjasi sivusisäänkäynnin portaat ja porraskivet. Maaliskuussa myös matkusteltiin, kävimme Teneriffan saarella kymmenen vuoden tauon jälkeen. Enää ei ole etelänmatkat tavallista ja jokavuotista arkea tässä perheessä. Matkojen hinnat alkaa olla meidän säästökyvyn ylittävissä korkeuksissa vaikka mies saikin maaliskuussa työpaikan työttömyyden jälkeen.
Huhtikuuta jouduin oikein miettimään. Elo taisi olla niin tavallista etten edes muista. Lapsille on jäänyt mieleen parhaiten, tavallisesta serkkumatkasta poikkeava reissu joka tehtiin Valtion Rautateiden kyyditsemänä. Reissussa tehtiin muutakin tavanomaisesta poikkeavaa kun sisko vei minut paikallisiin raveihin. Edellisestä ravikokemuksesta oli aikaa pyöreät 30 vuotta. Huhtikuussa tapasin puutarhassa tämän vihreän hämähäkin. Eläinkirjan mukaan ihan tavallinen vieras puutarhassa, mutta joka värinsä takia jää tavallisesti huomaamatta. No, enpä tiedä olisinko halunnut edes tietää tämän viherhämähäkki-lajin olemassaoloa. Hämähäkkipelkoinen kun tavallisesti olen.
Toukokuussa päästiin pienen takatalven ja kylmän jakson jälkeen kunnolla puutarhatöiden kimppuun, kuten tavallisesti toukokuussa on tapana. Ja pääsinpä jo kolmatta kertaa Türin kukkamarkkinoille, ihan tavallista toukokuun puuhaa.  Toukokuun viimeisellä viikolla Iines pyöräytti maailmaan neljännen kerran neljä pentua. Pennuista oranssin otsatäplän omaava Alma jäi meille, meidän neljänneksi kissaksi. Tällöin ei vielä tiedetty, että nämä oli Iineksen viimeiset pennut.
Kesäkuussa matkustettiin taas. Tällä kertaa vietettiin 5 päivää Saksassa tapaamassa siskopuoltani. Samalla käytiin Legolandissa ja tehtiin autoretki jolla käytiin Sveitsissä, Itävallassa ja Liechtensteinissa. Todennäköisesti meille ainutlaatuinen reissu, sillä mukaan lähti myös vanhin  poika. Kesäkuun sää ei ollut ihan tavallinen. Oman muistini mukaan se oli sateisempi ja kylmempi kuin koskaan. Juhannuksena mies grillasi vesisateessa toppatakki päällä. Jostain syystä söimme talossa sisällä tavanomaisesta poiketen. Kesäkuussa aloitettiin vihdoin ja viimein eteisen remontti. Kuvassa se tilanne josta lähdimme purkamaan rakenteita. Sitä ihan tavallista remonttia oli tiedossa koko kesäksi, hiomista, maalaamista ja lattioiden avaamista.
Heinäkuussa koitti tavallisen duunarin kesäloma, joka kesän yksi odotetuimmista tapahtumista. Ja kuten tavallista, sää suosi ja vietimme remontin ohessa aikaa myös uimarannalla. Sisällä talossa kasvoi kissanpennut kohisten, puutarhassa kukoistettiin heinäkuussa kuten tavallisestikin. Luumulehtoa saattoi jo sanoa luumulehdoksi, eikä täysin keskeneräiseksi raakileeksi.
Elokuussa jatkui heinäkuun tavanomaisuus, rempattiin edelleen eteistä, kasvateltiin kissanpentuja ja touhuttiin puutarhassa. Kunnes alkoi koulut, eikä meillä ollut enää kuin kaksi peruskoululaista. Elokuun lopulla sanoimme hyvästit Alman kolmelle sisarukselle. Nuorimmalle pojalle pentujen lähtö otti koville, paljon enemmän kuin aiemmin. Toinen oransseista pennuista oli ihan täysin hänen kissansa. Raitakamu olisi muuten jäänyt meille, mutta nyt molemmat oranssit pojat pääsivät samaan kotiin melkein toiselle puolelle Suomea. Elokuussa Alma oppi olevansa peto ja ravintoketjun yläpäässä kun Iines toi pennulleen tavanomaista saalista. Kyseisen kurren taisi kyllä diilata Almalle Otto-herra jonka tavanomaista alaa on oravat.
Syyskuussa tyhjennettiin kasvimaata ja onnetonta perunasatoa. Kesän äärimmäisyyksiin menneet säät saivat aikaan, että perunaa tuli huomattavasti tavanomaista vähemmän. Onneksi sama ei koskenut porkkanaa, kesäkurpitsaa ja montaa muuta tavallisesti kasvimaalla kasvatettua vihannesta. Eteisen remontti eteni tavalliseen tapaan, ilman kiireitä ja omalla painollaan. Valmistakin alkoi tulla. Entisöintikurssin osalta alkoi minulle seitsemäs syksy. Ihan tavallista ei kuitenkaan ollut, vaihtui paikka, opettaja ja suurin osa kurssilaisista. 
Lokakuu, tavanomaisesti syksyn inhottavia kuukausia marraskuun lisäksi. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni ruokaa maa-artisokasta. Sosekeitosta tuli kirkerää, missä lie vika. Sinne jäi maahan loput artisokat. Jos talvi ja pakkanen saisi niistä paremman makuista. Eteisen remontti tuli valmiiksi viimeistä listaa lukuunottamatta. Kuulostaako ihan tavalliselta? Sama lista puuttuu edelleenkin. Kuulostaako sekin tavalliselta?
Entäpä marraskuu? Ihan tavallista arkea, jopa tylsää. Entisöintiä, kynttilöitä, valmiista eteisestä nauttimista, vuodella vanhenemista, kuopuksen ongelmia koulussa, lukuisia luettuja kirjoja, päivittäin tulia uuneissa, ruokaa ja lepoa. Ihan tavallinen marraskuu.
Joulukuussa jatketaan tavanomaisuudella. Tavalliset joulukoristeet, tavat ja ruuat. Tavallisista työvuosista poiketen lomaa 2,5 viikkoa. Paljon ässäarpoja sillä tuossa vierellä odottaa jo yli kymmenes peräkkäinen voittoarpa jolla on aina saanut uuden arvan. Mutta missä luuraa se päävoitto? Sellaisen tavallisesta poikkeavan toivoisin tapahtuvan vaikka muuten olen ollut tavallisen tyytyväinen tavalliseen elooni.
Tavalliseen tapaani en lupaa enkä toivo mitään tulevalle vuodelle. Mutta teille lukijoilleni toivon hyvää ja kaunista vuotta 2015. Tavallista, ja tavallisesta poikkeavaa, mitä sillä kukakin sitten tarkoittaa. 

Rauhallista vuodenvaihdetta 2014-2015.











15 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta. Pidetään peukkuja, että joskus sormet nappaavat sen päävoittoarvan! Ja jos käy niin, että sitä ei jostain syystä tulekaan, niin elämähän on ihan mukavaa, vaikka ei rahoissa pääsekään kierimään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut voittoarpa, mutta elämä on tainnut muuten niitä jo suoda, riittää kun katsoo elämän viimeistä vuotta :)

      Poista
  2. Hyvää uutta vuotta!
    Tein juuri äsken vähän samanlaisen vuosikatsauksen ja tekstistä näkee, että elämäni pyörii tällä hetkellä pääasiassa rakentamisen ja vähän käsitöiden ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun puolesta rakentaminen saisi nyt vähän aikaa olla, mutta mies meinaa, että ensi vuonna rykäistään taas yksi huone remontoiduksi. Katotaas kesällä miten käy :)

      Poista
  3. Hyvää uutta vuotta sinnekin!
    Tuo kastejuhlakuva on niin ihanan vanhanajanhenkinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) niin muuten on jotain entisaikojen henkeä.

      Poista
  4. Samaa mieltä, kaunis kuva! Onnellista uutta vuotta Sinulle.

    VastaaPoista
  5. Oi, tuo kuva luumulehdosta on ihana... Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on ihana, siksi se piti laittaa suurena. Mutta ei tuohon ole enää kuin puoli vuotta!

      Poista
  6. :) Monta ihanaa, tavallista tapahtumaa! Tavallista ja varmaankin vähän taas erilaista vuotta 2015 sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osin toivon täysin erilaista vuotta, mutta toisaalta moni pieni juttu mitä tapahtui, voisi toteutua myös tänä vuonna.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  7. Hih, tiesitkö muuten että tuo vihreä hämähäkki (kukkahämähäkki) muuttaa väriään sen mukaan, minkä värisessä kukassa sattuu milloinkin lymyämään. Tämä siksi, että se sulautuu paremmin taustaansa ja voi napata saaliikseen kukkaan laskeutuvat hyönteiset. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennyt tuota, olen muutaman kerran törmännyt kyseiseen hämähäkkiin, ja aina vihreänä :)

      Poista

Kiitos kommenteista :)