perjantai 31. lokakuuta 2014

Kaverukset ja yllättäjä lintulaudalta

Alma-kissasta kyllä huomaa, että on kasvanut syntymästään saakka lapsiperheessä ja talossa jossa on aina arkisin pientä väkeä paikalla. Yksi lempipaikoista on nukkua leikkihuoneessa, ja yleensä silloin kun meteli ja meno on kovimmillaan. Tuhinaa ei muiden äänien yli kuulu, mutta korvakaan ei värähdä vaikka desibelit nousisi kuinka kovaksi.

Lisäksi Alma tykkää kaikenlaisesta ihmisten puuhastelusta. Neulominen on neitosen kanssa ihan tuskaa, siksi kutimeni ovat nyt hetkisen jäähyllä. Bambupuikot on pureskeltu sekunnissa pilalle jos jätän ne hetkeksikään vartoimatta. Ja lanka nyt on automaattisesti kiva pureskeltava. Kuopuksen kaivaessa piirustusvälineet esiin, on Alma heti mukana touhussa. Tällä kertaa sai olla mallina.
 Nämä kaksi perheen nuorista ovat kyllä sellaiset kaverukset että. Välillä nukutaan toinen toisensa kainalossa, ja välillä leikitään niin, että vain vilisevät silmissä. Tämän hetken ykköslelu on pojan tekemä, lanka jonka päässä on askarteluhelmi.
 Kaveruksista lintulaudalle. Kiinnitin alkuviikosta huomiota pieneen lintuun joka käyttäytyi ihan erilailla kuin muut laudalla vierailevat linnut. Tämä väkkärä oli vikkelä kuin mikä, kiipesi pää alaspäin koivua alas, ja välillä meni ylöspäin. Vilahti hakemassa siemenen, lensi pois ja palasi taas kohta. Kuvia yritin ottaa, tämä oli onnistunein, eikä tuo erotu siitäkään kunnolla. Lisää kiinnostustani herätti se, että en löytänyt linnun kuvaa luontokirjasta jossa on kaikki "perus"linnut. Iltapäivälehden nettisivuilta löytyi oikea vastaus. Lintu on pähkinänakkeli (Sitta europaea) eikä mikään jokapäiväinen ja tavallinen vieras lintulaudalla. Minäkin näen kyseisen linnun ensimäistä kertaa elämässäni.
Nyt toivon, että tämä vieraileva tähti viihtyisi lintulaudallamme koko talven. Ainakin lauta täytyy pitää täydempänä kuin kuvassa. Linnunruokaa onkin jo ostettu lisää, mutta säkki unohtui miehen autoon ja mies on tietysti töissä sillä autolla. Kyllä nakkeli tietää, että lisää pähkinää on tulossa, ihan jo tänä iltana.

6 kommenttia:

  1. Voi että tuo Alma on jo iso! Vaikkei vielä ihan yhtä iso kuin meidän Alma. Ja toivottavasti ei saakaan samanlaista roikkuvaa vatsapussia :) Jotenkin järkyttävän nopeasti nuo kissavauvatkin kasvavat.

    Meillä oli myös pähkinänakkeli yhtenä talvena lintulaudan vakkarivieras. Mutta vain sen yhden talven. Ei olla vielä aloitettu talviruokintaa, pitäisi ostaa uusi lintulauta ja se on ollut nyt jotenkin liian vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissavauvat(kin) kasvaa ihan liian nopeasti! Almasta taitaa tulla isompi kuin emostaan Iineksestä, mutta Iines onkin melkoisen pieni, paksu turkki vain hämää.

      Minä taisin aloittaa talviruokinnan jo kuukausi sitten, siementen menekki on hurjaa, mutta Alma tykkää kun on ikkunoiden takana katseltavaa.

      Poista
  2. Suloiset kaverukset, lapsi ja kissa :) Jännä miten kissatkin on niin erilaisia. Toiset on vähän sellaisia oman tiensä kulkijoita, eivät kamalasti piittaa ihmisseurasta. Ja toiset taas hakeutuu lähelle. Tuollaisen Alman ottaisin minäkin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin kaikki 4 kissaa on aivan eriluontoisia. On säikkyä jota ei saa silittää kuin tietyt ihmiset ja tietyissä paikoissa, ja sitten on näitä sylikissoja. Alma esim. nukkuu minun polvitaipeissa yöt. Alman kanssa oltiin kyllä vähän kotiinpäin. Pennuista kun näkee heti parin päivän ikäisenä jo mistä tulee enemmän sylikissa ja mistä ei, niin Alman meille jäänti oli aika pian selvää.

      Poista
  3. Alma taitaa olla aika vekkuli pakkaus tällä hetkellä. Muistan lapsuudestani pähkinänakkelin nimen, koska nimi oli niin hauska ja lintu oli isän lintukirjassa. En varmaan ole ikinä pähkinänakkelia nähnyt enkä edes tunnistaisi vaikka näkisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 5kk on kyllä kissalla melkoinen riehuikä, onneksemme Alma saa purkaa energiaa pihallakin, mutta riittää sitä sisällekin. Pähkinänakkeli on hauska vieras kun kapuaa koivua pää alaspäin, se on kuin ylivilkas tiainen :)

      Poista

Kiitos kommenteista :)