keskiviikko 6. elokuuta 2014

Taistelua ajankäytöstä

Satoaika on parhaimmillaan, sisällä pitäisi jatkaa talon suursiivousta, luumulehto tarvitsee kitkijää ja uudet taimet istuttajaa. Kesälomasta huolimatta vuorokaudessa on edelleen 24 tuntia. Puuhaa on enemmän kuin ehtii tehdä, niin silti tämä ei ole valitukseksi, kaikki on puuhia joista nautin. Suorastaan imen itseeni tätä loma-aikaa kun voin olla vaikka 8 tuntia putkeen puutarhassa, päättää itse oman päivän kulun tai olla tekemättä mitään jos sellaista sattuisin haluamaan. Pojat on niin isoja, että tällä äidillä on jo aikaa tähän kaikkeen.

Aamulla keräsin vadelmat ja sitten otin hellettä uhmaten lapion käteen ja aloin istuttamisen. Taimia on kertynyt retkestä Mustilaan ja vähän muualtakin. Mustilan hortensia tuli taustapensaaksi talon edustan kukkapenkkiin.
 Nämä valkoiset neilikkaruusut eivät ole Mustilasta, mutta tulkoot samaan postaukseen koska nekin on istutettu tänään. Ruusut ostin halpahallin puutarhapisteen alennusmyynnistä. Ihan kelpo taimilta vaikuttivat, niistä pitäisi kasvaa myös tausta talon edustan kukkapenkille ja samalla ryhdistää koko istutusta.
 Hankin Mustilasta kaksi jalavaa, valkojalavan ja vuorijalavan. Ja onneton sekoitin taimet. Joten tässä on toinen jalavista, mutta en tiedä kumpi.
 Tämän monivuotisen haaveen sen sijaan tunnistan heti. Purppuratuomi kasvaa vihdoin ja viimein pihassani. Se on ostettu Mustilan kupeessa olevasta taimimyymälästä.
 Näiden lisäksi istuttamista odottaa metsälehmus ja seljapihlaja. Molempien paikka on vielä vähän hakusessa koska arboretumin laajennusta tuskin saamme tehtyä tänä syksynä istutuskuntoon. Kolmas aluekin on tulossa, sinne voisi periaatteessa jotain jo istutella, mutta maa on niin älyttömän kuivaa sillä kohtaa. Alue kolmonen sijaitsee hiekkatien varressa ja tietä suolataan välillä pölyämisen estämiseksi, joten kaiken mitä istutetaan tulee sietää tiesuolaa. Joten ehkä tammia tien reunaan ja jotain pienempää kohti alue kakkosta. Tämä alue yksi josta arboretum sai alkunsa, alkaa olla puiden osalta täynnä.
Arboretum onkin saanut olla rauhassa kun olen keskittynyt enemmän luumulehtoon. Ja mitäpä tuolla tekisi, arboretumissa suurin työ on odotella taimien kasvua ja siinä sivussa voi kitkeä muutaman rikan pois. No, olisihan tietysti se kuusiaidan istuttaminen arboretumin ja pellon väliin, mutta sitä ennen pitää löytää yksi kadonnut rajapyykki jotta ei napsahda aita naapurin puolelle. Siihen puuhaan taidan ehtiä vasta ensi vuonna.

8 kommenttia:

  1. Tuli hiki jo ekassa lauseessa ;D Pitää olla sisua ja tahtoa kun näillä ilmoilla jaksaa häärätä ulkonakin. Luumulehto, voi miten suloisela tuo pelkkä nimi kuulostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiki on, koko ajan :D onneksi on keksitty bikinit, helleajan yleisvaate, käy myös pihassa puurtamiseen!

      Poista
  2. Kaunis ja selkeä nurmialue puuntaimineen. Sulle kasvaa oikeita ihanuuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on ihanan selkeä, mutta haaveissa on, että tuossa on vielä joskus metsä.

      Poista
  3. Ihanalta näyttää. Min kyllästyin purppuratuomeen kun ne joka keväiset koit (?) valtas sen ja lehdet veivät. Nyt se "koristaa" tontin laidalla.
    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuomenkehrääjäkoit ei ole olleet mikään vuosi paha ongelma, toivottavasti ei tule purppuratuomankaan kanssa. Saisi kasvaa nopeasti isoksi puuksi :)

      Poista
  4. Sama ajankäyttöongelma minullakin: samaan aikaan istuttamista, sisätöitä, ruuanlaittoa (omista puutarhatuotteista), kitkemistä, sadonkorjuuta, marjanpoimintaa, Kaikki mieluista hommaa. Mutta vain yhtä voi tehdä kerrallaan. Ja minä olen eläkkeellä eli tätä runsauden pulaa on jatkunut koko kesän, ja viime kesän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläkeläiset onkin kaikkein kiireisimpiä, ainakin minun tuntemat :)

      Poista

Kiitos kommenteista :)