torstai 10. heinäkuuta 2014

Pieniä yllätyksiä

 Olen katsellut tiemme pientareita jos vuosikausia sillä silmällä, että siirrän sieltä muutamaa kasvia omiin kukkapenkkeihin. Valitettavasti en ole ollut ajoissa liikenteessä ja kasvit kuten peurankello ovat hävinneet niittojen seurauksena. Päivänkakkaraa sentään on riittänyt siirrettäväksi asti ja tuntuu viihtyvän rinnepenkissä mainiosti, leviämistä pitää jopa hillitä.

Joskus kuitenkin kitkemättömyydestä on hyötyä, ja jokin aika huomasin, että paraatipenkin syysvuokkopuskan keskeltä kasvaa jotain muuta kuin itse vuokkoa. En tullut kitkeneeksi pois, ja nyt kasvi on nupuilla ja kaikkein parasta, näyttää ihan peurankellolta! Vielä kun jostain löytäisi valkoisen versionkin. Sitäkin kasvoi pientareilla, mutta ei enää.
 Samassa penkissä kasvaa toinenkin iloinen yllätys, varjoliljan siementaimi, tai oikeammin peräti kaksi tainta. Olen luullut että näissä kestää vuosia kasvaa siemenestä taimeksi.
Tämä keltainen yllätys tuli liljojen mukana enkä pidä siitä erityisemmin. Siirrän heti pois kunhan sille löytyy uusi paikka. Nimi olisi kiva tietää jos joku tunnistaa.
Syysvuokko on Türistä tuotuja kasveja, joten peurankello saattaa olla sieltä kotoisin. Nämä pionin mukana tulleet esikot ainakin ovat Türistä. Kiva nähdä ensi kesänä millaisin kukin kukkivat. Pionin juurakossa näkyy olevan yksi tulppanin lehtikin, joten jos tuuri käy, on minulla yksi yllätystulppaani ensi keväänä.
 Yhden mysteeriakileijan istutin keväällä. En edes muista mistä se on ostettu, todennäköisesti myös Türista. Kukka on kaunis iso valkoinen, mutta minusta jotenkin sieluton. Liian halju. Mutta tuossa uudessa kodissa pähkinäpensaan alla saa kasvaa ja siementää rauhassa.
 Ja sitten ihme jota jaksan päivitellä joka vuosi. Lumettomasta talvesta huolimatta muratti sinnittelee hengissä pyykkikallion ison koivun juurella. Ja kuten kuvasta näkyy, yksi pieni lehtosinilatva on kasvattanut itsestään kokonaisen lauman. Hyvä juttu.
Rikkoja on, kaikki kuvat kitkemättömistä kukkapenkeistä. Kunhan saan kasvimaan kuosiin, otan käsittelyyn nokkosen, peltovalvatin ja juolavehnän.


14 kommenttia:

  1. Minulla on ollut sekä valkoista että sinistä peurankelloa, mutta valkoinen on kadonnut. Meillä oli aikoinaan häissä luonnonkukkia koristeena mm. peurankelloa, horsmaa, päivänkakkaraa, ym. ym. Peurankellolla on täten erityinen paikka sydämessäni:)
    Lehtosinilatva on kyllä kovaa leviämään, mutta ihana kukka, sitä mulla on valkoisena.
    En edes viitsi laittaa blogiin kuvia kukkapenkeistä, ne on niin siivottomassa kunnossa. No, ensi kesänä perustelen uusia penkkejä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen taitaa olla monella kasvilla taantuva väri. Peurankello on todella kaunis valkoisena, täytyy olla silmät tarkkana jos sitä jostain löytyisi. Minulle taisi tulla lomapuuhaksi silkkaa kitkentää kun olen laiskotellut alkukesän.

      Poista
  2. Ihania, minä myös pidän luonnonniittykukista:)

    VastaaPoista
  3. Onko tuo kapealehtinen lehtosinilatva? Tuleeko siihen pitkä kukkavarsi ja päähän sininen nätti kukkarypäs? Mulla kukkapenkissä tuollaista kukkaa. En tiedä mistä se on sinne ilmestynyt. Olen sitä yrittänyt siirtää kukkapenkissä, mutta se hakeutuu aina kasvamaan reunuskivien ja kukkapenkin vieressä kasvavan koivun juureen. Tietää näköjään itse parhaimman paikan kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtosinilatvan siementaimia on juuri nuo missä on kapeat lehdet pareittain vähän kuin pihlajalla. Ja minullakin se on itse hakenut paikkansa eikä ole ollenkaan viihtynyt siellä missä se on tarkoituksella istutettu. Tuntuu tykkävän kasvupaikkana koivun juuresta erityisen paljon.

      Poista
  4. Tuollaiset kasviyllätykset ovat hirveän mukavia, minullekin on muutama mieluisa yllätys tullut vastaan. Kiva koti valkoisella akileijalla, pähkinäpensaan alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöiset yllätykset kelpaa aina :)

      Poista
  5. Minua hymyilytti, kun olet iloinen muratista... se on Saksassa todellinen maanvaiva, valtaa alaa ja hävittää lopulta kaiken muun tieltään, ellei sitä säännöllisesit kitke pois. Ja silloinkin aina jää joku juurenpätkä jonnekin ja odotas vain, kun se innostuu siitä taas jonkun viikon päästä kasvamaan.

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Suomen ilmasto lämpenee niin sitten muratti voi ola täällä ongelma, mutta toistaiseksi ei. Voin kyllä kuvitella että voi olla kunnon ongelmakin.

      Poista
  6. Meilläkin talvehti muratti kirsikkapuun juurella. Iloisena minäkin sitä katselen! Tuo keltainen on jokin kivikkokasvi. Mulla oli sitä aikoinaan Sipoossa, mutten muista nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivikkokasviksi minäkin epäilen, lehdistä päätellen joku maksaruoho. Ei lempiväriäni, mutta jossain kohtaa pihaa voisi toimia.

      Poista
  7. Varjoliljan kolmevuotiaat siementaimet näyttävät suunnilleen tuolta. Ekoina kesinä niissä oli vain yksi lehti, nyt näyttää jo siltä, että ne ehkä sentään joskus voisivat kukkia.

    Valkoinen varjolilja onkin näköjään meiltä kylvämiäni taimia lukuunottamatta hävinnyt kokonaan, ovat taitaneet tukahtua astilbejen alle. Vaaleanpunaiset maatiaisversiot sen sijaan porskuttavat menemään.

    t. Undine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt vasta tajusinkin, että niitä yksivuotiaita on vaikka kuinka monta. Malttamattomana pitää sitten odotella vielä muutama vuosi ennen kuin kukkivat.

      Poista

Kiitos kommenteista :)