lauantai 7. kesäkuuta 2014

Alkuperäisiä

Puutarha-aiheilla jatketaan. Reissun jälkeen lupaan muutakin, viimeksi tänään suunniteltiin eteisen remonttia joka alkaa heti kun palamme kotiin.

Olen pitkään miettinyt, että pitäisi saada aikaiseksi luetteloida kaikki ne perinteiset perennat, pensaat ja puut joita Arvilan pihassa kasvoi silloin kun pihasta tuli meidän oma. Tällä postauksella aloitan jutun perennoista, ensi vuonna voisi olla vuorossa puut ja pensaat. Jos minulta kysytään mitä täällä kasvoi, on vastaukseni aina pari hassua perennaa ja nokkosta. Vaan tarkemmin kun tutkii, niin kasvoihan täällä vaikka mitä. Osan kanssa on lähdetty yhdestä kitukasvuisesta taimesta ja toisissa lajeissa on ollut taimia kuin kalaa meressä.

Yksi syy miksi niin rakastan perinteisiä perennoja on niiden varmuus. Tämäkin kurjenpolvi on siirretty jo kahteen kertaa, mutta ei ole siirrosta moksiskaan. Aloittelee juuri kukintaansa letitetyn vaahteran varjossa.
 Talon edustan paraatipenkissä kasvaneet kurjenpolvet siirsin eilen luumulehtoon. Siellä on enemmän tilaa levitä rauhassa.
 Kurjenpolvi ei ole ihan lemppareita, mutta tästä kukasta tykkään. Idänunikossa vain on sitä jotain jo nuppuvaiheessa, myös silloin kun on heräämässä nupusta kukkaan.
 Iso osa unikoista kasvaa pionin kaverina kasvihuoneen vieressä. Näitä en kitke koskaan pois, joten unikko on levitellyt siemeniään vähän sinne sun tänne. Idänunikot eivät paalujuurisina oikein tykkää siirtämisestä, mutta hyvä konsti näiden lisäämiseen on kaivaa juuri ylös, katkoa juuri muutaman sentin palasiksi ja laittaa juurenpalat maahan. Itsellä ainakin on onnistunut.
 Idänunikoissa oli tänään ekat kukat, sateesta johtuen niiden kukinta menee vähän ohi, mutta nuppuja on valtavasti joten lisää oranssia hehkua on luvassa. Muutamalta puutarhaihmiseltä kuulin, että idänunikot olisivat kärsineet viime talven lumettomuudesta, mutta omalla pihallani kukoistavat kuten ennenkin.
Lisään lajeja tunnisteen Arvilan alkuperäisiä kasveja alle aina kun saan vielä luetteloimatta olevan kasvin kukkaan. Näitä ylläolevia pioneja jo vähän odottelen, nuppuja on runsaasti.

6 kommenttia:

  1. Ihania alkuperäisasukkaita! Minullakin on ehkä enemmän kuin luulisi, kun omakin vastaukseni olisi tuo pari kasvia. Mutta ainakin pensaita on useita, syreenistä ja ruusuista alkaen. Unikko nupulla on huippusöpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syreenejä meilläkin on kolme. Yksi niistä aloittaa kohta kukintaansa, mitä onin odotettu. Syreeni siirrettiin ja samalla leikattiin se ihan alas. Unikon nuput on huippusöpöjä!

      Poista
  2. Niin kauniita. Unikot ovat olleet suosikkejani lapsesta saakka.
    Uskalsin viime kesänä siirtää meidän pihaan tuolla nykyisin jo villiintyneessä asemapuistossa kasvavia perennoja sillä ajatuksella, että kun ovat säilyneet niinkin kauan, niin ehkäpä minäkin osaan pitää ne hengissä. Ja totta tosiaan, edelleen elävät ja kukkivatkin jo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat matiaisperennat on uskomattoman sitkeitä. Onhan ne sopeutuneet tähän ilmastoon jo kymmeniä, osa satoja vuosia.

      Poista
  3. Kurjenpolvet on mun lemppareita :) Niitä ei voi olla liikaa... Idänunikko on myös ihana, nyt sain omaan penkkiinkin sitä, aukaisi kukkansa tänään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenpolvia aion lisätä, on helppo kasvi. Ja peittää hyvin rikkaruohot :)

      Poista

Kiitos kommenteista :)