maanantai 25. tammikuuta 2010

AARRRRGGGGGH!

Tällaisia maanantai päiviä ei kiitos yhtään lisää. Muuten vietän loppuviikon peiton alla. No ei sen kummempaa herätessä kuin Kaapon puklut lattialla. Herra koiranen oli päässyt roskiksen kimppuun ja pohjattomana ahmattina luuli muovipakkaustenkin olevan syötäviä. No ei kun siivoamaan.

Eskarilaisella vauhti päällä, sai pitää eskarista vapaata ensimmäisen toimintaterapiapäivän takia. Tuntia ennen lähtöä tajuan, ettei jääkaapissa ole pojille lounasta. Ei kun pakkasesta pasteijoita uuniin. Valmistuivat kun pojilla jo haalarit päällä, pasteijat mukaan autoon. Päästään terveyskeskukseen minuutin etuajassa. Jätän kuopuksen autoon rusina-askin kanssa ja kiikutan eskarilaisen toimintaterapeutin ovelle. Tulee aikamme, annan pojan soittaa kelloa. Ei näy ketään. Menee viisi minuuttia ja lapsi alkaa hermostua kun ei siedä odottamista.

Jätetään lapsen vaatteet siihen naulakolle ja kipaistaan yläkertaan infotiskille. Ai juu, he eivät siitä näe toimintaterapeutin tietoja. No ei kun hakemaan pikkuveli autosta ja takaisin alakertaan odottamaan. Infotiskin avulias täti saa meidät portaissa kiinni ja sanovat että nyt meni läpi. Meidän lapsen nimellä ei yhtään varausta. Toimintaterapeutti ei vastaa puhelimeen eikä ole huoneessaan. Siis täysi hukkareissu ja tuloksena yksi erittäin reagoiva eskarilainen. Kauppaankin pitäisi vielä mennä.

Kaupassa kaikki sujuu hyvin kun lahjon karkkiaskilla. Tullaan kotiin ja verovirasto on muistanut meitä, tai tarkemmin miestäni. No kivaa, tarvitsevat nyt tarkemman selityksen miten meiltä ei kulje busseja ja miten meiltä on yli 3km matkaa lähimmälle bussipysäkille. Miehen työaikakin kiinnostaa. Tässä nyt ihan oikeasti mietin että pitääkö pyytää bussifirmoista todistukset ettei täältä kulje busseja. Liitteeksi sitten kaavio ja kartta lähimmästä pysäkistä joka on 12 kilometrin päässä. Firmasta todistus miehen työajaoista. Ihan oikeesti, eikö siellä verovirastossa uskota ihmisen sanaa ja TIEDETÄ ettei muillakaan täällä kylällä asuvilla ole bussikyytejä.

Nyt hermoja rauhoittakseni lähden aittaan laskemaan peilioviamme ja kuvaamaan huutista varten kalusteita navettaan josta pimahti jouluna sähköt. Hellurei vaan!

p.s. Kaapo sai joululahjaksi näin komean luun. Se on jo syöty ja siksi kiinnostaa nyt kaikki muu "syötävä". Pitää ostaa näitä tusina varastoon.

14 kommenttia:

  1. Eipä kuulostanut herkulle ei. Mullahan onkin tänään ollu sitten varsin lepposa ja rauhallinen päivä. Voimia vaan loppu päivälle.

    VastaaPoista
  2. Näitä päiviä vain tulee, kun kaikki menee pieleen. Jaksamista!!

    VastaaPoista
  3. Voi ei, kuulostaa hermoja raastavalta:( nuo verovirastot, parempi ku ei tarttisi olla missään tekemisissä mutta sehän on mahdotonta. Käsittämätöntä ettei uskota mitä toinen sanoo. Meille syksyllä myös tuli miehen matkoista selvityspyyntö mutta niille onneksi riitti pelkkä puhelu. Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  4. Vekarus: Kiitos :) Alkaa jo helpottamaan.
    Minttu: No taatusti :D Jätin tuosta litaniasta jo pari puhelua pois joita soitin tai yritin soittaa tänään.
    Hansu: Kiitos, onneksi huomenna on jo uusi päivä :)
    Katja: Miehen pitää hyt ihan oikeasti tehdä joku selvitys niistä työmatkoistaan, kun ei lautakunta kuulemma voi tietää mitä tarkoittaa jos lukee vaan että bussia ei kulje. On tää niin hauskaa :D

    Toimintaterapia onneksi selvisi. Terapeutti oli unohtanut merkitä ajan tietokoneelleen. Saatiin keskiviikolle uusi aika ja iso anteeksipyyntö.

    VastaaPoista
  5. Surullisen hauskasti sanottu "tuloksena yksi erittäin reagoiva eskarilainen"!! Jotenkin niin osuva kuvaus!

    Onneksi sait sentään anteeksipyynnön!

    Näitä päiviä riittää, koita kestää!

    VastaaPoista
  6. Joo näitä päiviä tulee aina välillä, mutta toivottavasti huomenna on parempi päivä.

    VastaaPoista
  7. Voih, ihan tyypillinen maanantai :)

    Ei verottajan jutuissa olekaan mitään tolkkua. Hauskinta on, että mitään selvityksiä ei saa laittaa jo veroilmoituksen mukaan, vaikka varmasti tiedetään, että ne täytyy toimittaa kuitenkin aina jälkikäteen...

    Parempaa onnea huomiselle!

    VastaaPoista
  8. Mari: Onneksi näitä sattuu harvoin :)
    Olivieno: Sitä tuo eskarilanen oli kyllä koko loppupäivän, erittäin reagoiva. Meni ne rutiinit sekaisin.
    Katri: Eiköhän se tästä, nyt voi jo hymyillä asialle.
    Siiri: Joo ei luulisi nyt yhdet matkakorvaukset olevan Verottajalle niin vaikea asia.

    VastaaPoista
  9. KÄÄK, mikä päivä! Täydet sympatiat täältä; huomenna on uusi ja ihan varmasti, parempi päivä!!

    VastaaPoista
  10. Heissan,

    täällä yksi uskollinen lukijasi, vaikka en ole varmaan koskaan aikaisemmin kommentoinut -pahoillani. Ja heti olisin utelemassa hlökohtaisuuksia, jätä vastaamatta jos haluat!

    Olisin udellut syytä eskarilaisesi toimintaterapiaan ja reagointiin rutiineista poikkeamiselle. Oma juuri 4v täyttänyt tyttöni on kovin myös temperamenttinen ja tapojensa orja ja välillä pohdin mikä on normaalia ja mikä ei.

    Voimia elämäntäyteiseen arkeesi!

    Helena

    VastaaPoista
  11. Helena: Laita mulle sähköpostia katjuskaisen(ät)gmail.com niin vastailen sulle sieltä :)

    VastaaPoista
  12. Voi miten ylpeä herra Koiranen. Ja VOI, mitä seikkailuja ja arjen haasteita...

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)