torstai 31. joulukuuta 2015

Olipa kerran

Olipa kerran tammikuu, ei niin kauan sitten, mutta ei ihan eilenkään, joskus vuonna 2015.
Silloin oli koira ja lumi. Hyvin yhteensopiva pari. Tammikuussa koira oli vain lainassa, heinäkuussa muutti vuodeksi vieraaksi.
 Olipa kerran valaisin kirpputorilla, joskus helmikuussa 2015. Juuri sellainen jota oltiin etsitty Arvilan eteiseen. Suorastaan täydellinen, eikä vain hintansa puolesta.
Olipa kerran pieni tyttärenpoika, sellainen pieni mummin mussukka. Pääsi kylään ja lumitöihin. Siinä ihmeteltiin maaliskuussa mikä onkaan tämä punainen vekotin.

 Olipa kerran huhtikuu, oikea onnen kuukausi. Huhtikuussa tehtiin pihatöitä ja löydettiin maasta täysin ehjä lasivati, kaunis harmaa ja ihan ehjä. Ihan kuin sadusta.
 Olipa kerran puutarhakalusto joka etsi uutta kotia. Arvilan väellä kävi tuuri ja sai ostaa kaluston omakseen. Kesän sää ei oikein suosinut siinä istumista mutta kyllä sitä käytettiin. Ja olipa kerran tilaisuus ottaa nokoset keinussa. Taisi olla toukokuussa 2015. Silloin kun Alma sai ensimmäiset pennut. Kolme maailman suloisinta palleroa.
 Arvilan aitta sai korjaustuomion kesäkuussa 2015. Olipa siinä kerrassaan kunnostettavaa.
 Olipa kerran heinäkuu. Ei yhtään hellepäivää, hädin tuskin edes aurinkoa. Vuosi oli silloin 2015. Miesmuistiin surkein heinäkuu. Ei siitä sen enempää.
 Surkeasta heinäkuusta huolimatta oman maan satoa saatiin elokuussa jo ihan kiitettävästi. Sipuleita on näin joulukuussa enää kymmenisen syömättä, valkosipulikorissakin häämöttää pohja. Sadonkorjuulle jäi aikaa, alkoi vuoden vuorotteluvapaa.
Olipa kerran syyskuu jossa ihailtiin melkein valmista aittaa. Ihan muutama pieni homma jäi seuraavalle vuodelle, ikkunat ja viimeistelyjä. Ikkunat ehti tälle vuodelle, joululahjaksi. Mutta niin että saan tehdä ne itse loppuun kuten toivoinkin.

 Olipa kerran pietarilainen kalusto joka etsi sekin uutta kotia. Sepäs sattui, syntymäpäivä on ihan kohta. Ja kun on allekirjoittaneesta kyse, on synttärilahja hieman persoonallinen. Se kun pitää itse kunnostaa. Lokakuu oli luopumista muutakin kuin menneestä kesästä. Alman pennut muuttivat uusiin koteihin. Niitä oli ihan yhtä ikävä kuin Iineksenkin pentuja.
 Marraskuussa syntymäpäivä oli ja meni. Puutarha valmistautui talveen kuten koko Arvilan väki. Kuivan lokakuun jälkeen saatiin sadettakin.
Joulukuu. Pienen mummin mussukan syntymäpäivä ja mummin tekemä Pingu-kakku. Joulu. Hyvää ruokaa, lahjoja, lomaa. Pieni retki Tallinnaan siskon ja siskon lasten kanssa, omia mukana kaksi. Vuoden viimeiselle päivälle raketteja, samaisten serkusten riemuksi.

Tervetuloa vuosi 2016. Toivottavasti olet yhtä hyvä kuin tämä yllä kerrattu vuosi.

24 kommenttia:

  1. Olipas kiva tarina! Oikein ihanaa vuoden vaihdetta!

    VastaaPoista
  2. Hei! Onko susta tullu toistamiseen mummi, vai onko tuolla vaan kirjoitusvirhe ;) Pojantyttärestä kun kirjoitat? Vai pitikö olla tyttärenpoika ;)
    Mukavaa vuoden viimeistä päivää ja onnea vuodelle 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups! Virhehän siinä on, korjaan heti. Kirjoitin juttua yöllä ja alkoi jo silmät viirata väsymyksestä :D

      Poista
  3. On teillä tapahtunut paljon tänä vuonna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on tapahtunut, ja erityisen paljon kaikenlaista hyvää. Kiitollinen saa olla.

      Poista
  4. Teillä on tapahtunut vallan mahdottomasti mukavia asioita vuoden 2015 aikana. Siis, olette itse laittaneet tapahtumaan. Tuo aitan kunnostus on varmasti se suurin ponnistus - ainakin näin ulkopuolisesta näyttää siltä.
    Toivon yhtä upeaa ja stressitöntä vuotta 2016 koko perhekunnalle ja eläinlapsille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitta oli suurin ponnistus, saa nähdä mitä remonttia on edessä vuonna 2016, vai onko mitään. Vähän fiilispohjalta mennään, tehdään jos intoa on ja jos ei ole niin sitten ei tehdä.

      Poista
  5. Luulis että edes koiraihmiset jättäis ne raketit ampumatta mutta ei...eläimistä viis kun oma itsekkyys on tärkeintä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässä kohtaa ihmisen itsekkyys menee yli, Kaapo ei onneksi ole raketeista moksiskaan :) Leppoisaa vuodenvaihdetta!

      Poista
  6. Voi että mikä vuosi teillä on ollut ja hauskasti kirjoitettu postaus :). En edelleenkään käsitä, miten ehditte ja saatte niin paljon aikaiseksi kaikkea. Tuo aitta on ihan mieletön kulttuurihistoriallinen helmi. Saatte olla niin ylpeitä siitä ja kuinka olette sen eteen nähneet vaivaa. Kaiken kyllä varmasti kruunaa tuo pikkuinen elämässänne ♥.

    Mukavaa vuodenvaihdetta teille! Me lähdemme pahimpaan rakettiaikaan koiran kanssa ulkoilemaan ja katselemaan naapureiden tulituksia. Se rakastaa pauketta ja saa juosta vapaana kun ei muita koiria ole liikkeellä - kuvittelee varmaan riemuissaan, että koko tienoo on fasaanijahdissa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme molemmat miehen kanssa sellaisia kotirottia, viihdytään tässä ja tykätään puuhastella omissa nurkissa, ehkä sitä siksi ehtii. Ja minusta tekin ehditte paljon!
      Kaapoa ei oteta pihalle rakettien aikaan, mutta eipä tuo ole niistä moksiskaan, ihmettelee vaan lähinnä mihin kaikki häviävät eikä itse pääse mukaan.

      Poista
  7. Olipa kerran mukava juttu Päiväpnpesän elämästä vuonna 2015. Oli kiva lukea. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  8. Päivänpesässä on vietetty mukava vuosi! Olkoon tuleva vähintään yhtä onnellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi oli mukava, ja tasainen, sellaista sitä jo kaipaa tässä iässä :)

      Poista
  9. Mukava vuosi teillä takana. Oikein hyvää uutta vuotta 2016!

    VastaaPoista
  10. On oillut ilo seurata blogiasi vuonna 2015, ja innolla seuraan myös 2016! Siispä oikein ihanaa vuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Saapa nähdä mitä uusi vuosi tuo tulleessaan.

      Poista
  11. Hyvää uutta vuotta koko perheelle <3

    VastaaPoista
  12. Olipa mukava kirjoitus vuoden kulusta. Kiitos sinulle vuoden 2015 postauksista,ovat minusta niin oikeanlaisia.
    Hyvää Uutta Vuotta toivottaa vähän vanhempaa vuosimallia oleva mummo kaupungista

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)