keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Painavaa asiaa

Nanna kirjoitti pari päivää sitten hyvän jutun painosta ja sen hallinnasta. Minun oma pienennysprojektini alkoi elokuussa 2011. Tarkoituksena oli tiputtaa parin vuoden sisään 20 kiloa läskiä. Toisin kävi, ja 20kg tippuikin vuodessa. Se millä homman tein, ei ole mikään salaisuus. Hiilarit vähemmälle, viljat, pasta, peruna ja riisit pois. Tilalle rasvaa ja kasviksia ja riittävästi proteiinia. Uusi ruokavalio kolahti heti.

Se mikä on minunkin kompastuskiveni on tasapainoilu. Myönnän se olevan itselleni todella vaikeaa. Tavoiteeni saavuttamisesta on aikaa reilu vuosi ja sen aikaa olen tasapainoillut, eli yrittänyt saada syömiseni siihen tasapainoon, ettei paino nouse. Kesällä kuitenkin kävi hups ja aloin repsahdella vanhoihin tapoihin. Kolme kiloa lisää painoa jolle tarttis tehdä jotain.
 Osa tuosta kertymästä on silkkaa nestettä. Kehoni on erityisen näppärä säästämään kaiken nauttimani nesteen itseensä. Viljojen ja liiallisten hiilareiden syöminen vain kiihdyttää ilmiötä ja  näkyy heti turvotuksena. Seuraavana päivänä vaaka saattaa näyttää jopa kiloa enemmän vaikka kalorit olisi ihan ok. Tämä tuli testattua taas viime viikonloppuna, eikä ravintolaruoka auttanut asiaa yhtään.
 Ei muuta kuin paluu ruotuun, kohta on kuitenkin tulossa joulu ja vihreät kuulat. Eli kaikki viljat pois, eikä herkkuja lukuunottamatta tummaa suklaata. Koska tuntuu kauhealta ajatella, että loppuelämä on yhtä kieltäytymistä, jaan sen pienempiin eriin. Nyt ensin jouluun asti, sitten lomaan ja siitä kesään. Ja toivottavasti olen siihen mennessä askeleen lähempänä parempaa itsehillintää.
Kirjoitelmani on tietenkin tylsiä ilman kuvia, ja kivahan kuvien olisi olla aiheeseen liittyviä, niin saatte pari kuvaa tältä aamulta. Ei ihan työaamu, vaan taas yksi arkivapaa. Suuntana kaupunki ja saappaisiin sopivan ruskean käsilaukun metsästys. Käsilaukkua ei löytynyt, mutta niin vähän arvelin. Ihan mahdotonta löytää minun vaatimuksilla laukkua juuri tietyn sävyisenä ruskeana. Mutta alimmassa kuvassa on yksi löytö jonka tein alkusyksystä kirpparilta. Benettonin villakangastakki maksoi 10 euroa ja on tällä hetkellä käytetyin takkini. Kirpparilta on myös tuo valkoinen pellavapaita joka on neuletakin alla. Sekin yksi lempivaatteista.

Ja kampaaja on ensi viikolla, harmaata puskee esiin päälaelta minkä kerkeää, mutta eikös melkein mummilla saakin?

12 kommenttia:

  1. <3 semmosta se on taistelua tuon painon kanssa täälläkin :) peruna turvottaa ja lihottaa,sen oon selkeesti huomannu iteki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peruna on sellainen jota ei ole edes ikävä. Hajuton ja mauton nykyään minun suuhuni joten siitä on helppo pysyä erossa. Mutta pulla, piirakat, maitosuklaa, tuore itse paistettu leipä jne. ne on vaikeita.

      Poista
  2. Kurkkaas By Burin-laukut, näyttäis vähän samoilta ruskeilta kuin saappaat. :) http://www.byburin.dk/

    VastaaPoista
  3. Kyllä mummilla (melkein-) saa :-) Juuri tänään katselin ohikulkevaa naista, jolla oli vähän harmaata tukassa, että onpa kaunis sävy! Sellainen harmaan ja ruskean sekoitus, selvästi luonnonväri, tuskin kukaan ottaisi selvästi harmahtavaa värjäystä hiuksien juureen?
    Hienoa että tavoite löytyi. Jospa itsehillintää auttaisi juuri se turvotuksen ajatteleminen?
    Luin tässä kommentteja yllä ja mietin, että ilman perunaa en kyllä osaisi elää... rakastan sitä! Mutta leipä, pullat, sokeriset jutut ja karkit ei taas yhtään houkuta. Meitä on niin moneen junaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen joskus nähnyt upean sävyisiä harmaita hiuksia. Omani eivät ole sellaiset, vaan likaisen ruskeassa siellä täällä harmaata sekaisin. Saavat nyt mennä kiltisti värin alle piiloon.
      Kesäaikaan nautin minäkin perunasta, oman maan uusista, mutta muuten olen syömättä. Makuasiat on kyllä ihmisillä niin erilaisia.

      Poista
  4. Mun mielestä olet nuorekas ja sopusuhtainen. Kiloja tulee ja menee, ei niitä kannata suuremmin surra. Kaikkein hienointa on blogistasi henkivä positiivinen mieli. Tulen aina hyvälle tuulelle tätä lukiessani.

    Ps. Ihanat saapikkaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nuorekkaasta en tiedä, mutta on se kiva olla 20kg kevyempi, ja oikeasti huomana että mitä vähemmän painaa, sitä enemmän sillä 2-3 kilolla on merkitystä. Minulla se vielä tuppaa tulemaan vatsaan ja reisiin ja sitten puristaa housut ja hameet. Positiivisena täällä yritetään olla, kiva jos lukijoistakin tuntuu siltä. Saappaat on itsestäkin ihanat, siksi pitäisi saada niihin sopiva käsilaukku. Viimeinen oljenkorsi on Tallinna jonne olen menossa joulukuussa.

      Poista
  5. Samoilla eväillä täälläkin. Auta armias että toissapäiväinen juustosämpylä teki kipeää mahassa vielä tänäänkin. -15 kg eikä ihan helpolla enää edes jojoile, joten satunnainen suklaakakkupala kahvin kanssa on sallittu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satunnaiset herkut on ehdottomasti sallittuja, kuten eilen ystävän kanssa kahvilassa jotain ihanaa kinuskikakkua. Mulla ruis on pahin, vehnää siedän vähän, tai siedän ja siedän, paremminkin kestän oireet.

      Poista

Kiitos kommenteista :)