Kukkasipuliostoksilla

Instan perusteella kukkasipulit ovat saapuneet kauppoihin. Koska vietin tässä pari päivää koulutuksessa kaupungin keskustassa, oli kotimatkalla helppo poiketa sipuleita myyviin liikkeisiin. Ostin ihan normisettiä ja sitten tein pari ihanaa löytöä. Laitan ostopaikat vinkiksi teille lukijoille, ei ole maksettu mainos.

Hankkijalta löytyi marhanlilja 'Claude Shride'. En ollut uskoa silmiäni kun näin myyntipussukat. Oli pakko ostaa kaksi pussukkaa ja nyt mietin ettei kolmaskaan olisi pahaa tehnyt. 

Kreetantulppaani 'Hilde' oli toinen mahtava löytö Hankkijalta. Miten herkkä vaaleanpunainen väri. Toivottavasti tämä viihtyy puutarhassa ja on pitkäikäinen.

Sitten vähän lisää pystykiurunkannuksia, hyasintteja ja lumikelloja. Lumikellot Tokmannilta, muut Hankkijalta.

Prismasta ihanaa 'Pink Charm' narsissia joka on viihtynyt meillä, istutin samalle alueelle kaksi pussia lisää. Helmililjoja ja taas vähän lisää lumikelloja. 

Kaikki kevätpisarani ovat hävinneet, nyt kokeilen syysistutusta, aikaisemmin olen istuttanut valmiina taimina. Jos nyt eivät kasva niin saa lla vihonviimeinen yritys. Kirjopikarililjoja ei voi olla liikaa, niitäkin ostin pari pussia täydentämään jo puutarhassa kasvavia yksilöitä.

Istutin kaikki heti tänään maahan. Pienessä tihkusateessa mutta ei se haitannut. Siinä istuttaessa tein pienen päätöksen, en kuitenkaan horjumatonta päätöstä. Syksyn kukkasipuliostokset taisivat olla tässä. Jos jotain oikein kivaa tulee vastaan, kuten marhanliljoja, niin niitä voin ostaa, muuten ei.

Uupumista vai virkistystä?

 Monen puutarhavieraan kysymykset puutarhasta ovat samanlaisia. Ehdinkö koskaan istua ja ihastella puutarhaa? Maltanko nauttia puutarhasta? Molempiin vastaan kyllä. Mutta. Nautin kaikkein eniten puutarhasta silloin kun teen siellä jotain. Vain harvoin istun varsinaisilla puutarhan istuimilla ja ihastelen puutarhaani. Usein istun kivellä, aitan portailla tai hetken uudessa kasvihuoneessa. Sitten on taas saatava käsille tekemistä tai jaloille liikettä. 

Vaikka puutarhani on suuri, en koe sen kanssa uupumista. Vietin nyt viikonloppuna kaiken mahdollisen ajan puutarhassa, tein raskaitakin töitä, tein kiirellisiä töitä, tein töitä vain huvin vuoksi. Ja koen, että olen erittäin virkistynyt, voimaantunut ja energialla latautunut. Auringolla ja lämmöllä on siinä oma pieni osuutensa.

Yksi lempinäkymistäni on suunta rosariosta luumulehtoon. Tuolla kaikkein korkeimpien puiden takana on talo, se jää täysin näkymättömiin silloin kuin puissa on lehdet.

Yksi suurin ilo puutarhassa on kissat. Ne tulevat välillä moikkaamaan, joskus jäädään kaveriksi pidemmäksi aikaa. Jalo otti torkut pionien katveessa kun nypin viereistä aluetta ja karsin keltakoivusta alaoksia pois. Tänään puutarhan agenda oli kaiken sorttinen nyppiminen, rikkoja, oksia ja kuihtuneita kukintoja.

Uusi kasvihuone luumulehdosta päin katsottuna. Kasvihuone tyhjenee talvea vasten kiihtyvään tahtiin, tänään en kuitenkaan touhunnut siellä mitään. Halusin nauttia täysillä auringosta eli oleilla lähes pilvettömän taivaan alla.

Viime kesänä aloitettu koristeomenapuu Musta Rudolfin penkki. Yksi vuohenkellon juuri on ollut sitkeä ja siitä on noussut muutaman kerran kesän aikana yksi verso. Olen nyhtänyt verson heti pois ja koittanut kaivaa niin syvälle, että löytäisin pääverson, ei ole löytynyt mutta täytyy toivoa että kasvi olisi jo kuihtunut nyppimiseen. Mustan Rudolfin väritys on nimensä veroinen, lehdet ovat lähes mustat.

Ilta-aurinko ja koti. Rinnepuutarhassa on paljon tyhjää tilaa. Paikka on haastava kuivuutensa takia.

'Snow Pavement' ruusu on aloittanut uuden kukintakauden. Olipa mahtava ruusun tuoksu kun otin kuvia.

Viimeisenä näkymä yhdestä istumapaikastani. Pidän vesipulloa lasikuistilla josta käyn juomassa aina kun jano iskee puutarhatöissä. Silloin yleensä istahdan hetkeksi lasikuistin portaille. Katselen puutarhaan, nautin ja samalla pohdin puutarhan asioita. Mitä teen seuraavaksi, mitä olen jo tehnyt. Mietin tulevaa kautta ja samalla kertaan kulumassa olevaa, kohta päätökseensä tulevaa kautta. 

Hyvä kun sain tankattua runsaasti puutarhaa, ensi viikolla en sinne ehdi kuin ehkä kahtena iltana.

Puutarhapäivä

 Tänään olisi ollut monta kivaa tapahtumaa mihin mennä käymään mutta päätin jäädä kotiin. Säätila kerrankin sellainen, että puutarhatöitä voi kuvitella tekevänsä koko päivän. Jopa aurinko paistoi, sitä ei olekaan meillä vähään aikaan näkynyt.

Puutarhatyöt tuli tehtyä, enemmän kuin ajattelin. Niistä ei sen enempää, kuvat ovat tänään kuvia Suomen luonnosta, luonnon päivän kunniaksi.

Amiraaleja tahi muuta sotaväkeä ei ole pahemmin puutarhassa piipahdellut tänä kesänä. Jättiverbenat ovat saaneet olla kovin yksinään. Niinpä olin hihkua riemusta kun näin amiraalin vierailulla. Verbena on itsestään kasvuun lähtenyt viime vuoden taimen siementaimi, kokeilen taas samaa sillä jättiverbenaa on oikein mukava kasvattaa näin.

Punalatvat olivat kovasti nokkosperhosten mieleen. Nokkosperhosissa oli kaikki näkemäni yksilöt jo kovin haalistuneita ja resuisia. Taitaa olla niilläkin kesä ohi.

Neitoperhoselle maistui piparmintun kukat. Nokkosperhoset mahtuivat hyvin samoille apajille.

Tätä näkyä en olisi halunnut kohdata. Useampaan ruusukaalin lehteen oli ilmestynyt toukka-armeija. Se oli välitön sotatilan julistus. Saastuneet lehdet pois ja niiden upotus kiehuvaan veteen toukkineen päivineen.

Touhutessani alppiruusumetsikössä huomasin siellä komean hämähäkin. Minulle tämä on ristilukki, mutta virallinen lajinimi on aitoristihämähäkki. Sen verran komea otus etten mennyt ihan lähelle.

Siinä tuo söi verkossaan saalista, mukavaa lauantailounasta. Näytti olevan jonkin sortin kärpästä tarjolla.

Kuten blogissa pitää olla joka kesä vähintään yksi pionikuva, pitää olla myös yksi kärpässienikuva. Jouduin oikein etsimään, että löysin kärpässienen. Kantarellisato on yhtä surkea, löysin tasan yhden ja jätin sen metsän eläinten syötäväksi. Vähän hassua surkutella huonoa sienisatoa kun ei meillä kukaan syö sieniä. Vaan olisihan niillä ollut taas kiva ilahduttaa sellaista jonka ruokavalioon sienet kuuluvat.