keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Se niistä parsakaaleista

Aiemmin kesällä hehkutin miten tänä vuonna saattaa parsakaalit onnistua. No, siltä osin onnistui että kirpat eivät niitä syöneet, tehokas suojaus auttoi. Mutta. Eivät ne tehneet kunnon kukintoa vaan kukinnan. Voihan sanonko mikä.
 Parsakaalissa on kuulkaas ihan kiva keltainen kukka ja pölyttäjätkin siitä tykkää. Saisikohan siemenistä ensi kesänä uudet kukat? Rehellisyyden nimissä en ihan tyhjin käsin parsakaalipenkistä lähtenyt, kaksi munan kokoista kukintoa nappasin tänään sosekeiton sekaan. Edes jotain.
 Arboretumiin istutin puolet Lidlistä hankituista hollanninkurjenmiekoista. Joka taimi on kukassa, olenpas näistä vaan niin onnellinen ettei parsakaalitappio tunnu paljon miltään.
 Ja ne luumulehdon Türista tuodut laukat ovat avanneet nuppunsa. Molempien istutusalueiden kulmaukset on täynnä hennon laventelin liilan värisiä pallukoita. Ai että tykkään.
 Ja tässä vielä lähikuvaa. Tämäkin laukka on ilmeisen syötävää, siinä on lehdissä kovin valkosipulimainen tuoksu.
 Ostin Virosta myös sekoituspussin pioniunikoita, valkoista ja tumman liilaa. Tässä on tumma liila, oikeasti tummempi kuin kuvassa. Sopii niin mainiosti luumulehdon muuhun värimaailmaan. Saapa nähdä onko valkoisia pioniunikoita lainkaan, yksikään ei ole vielä auennut sen värisenä.
 Sulkaunikoista osa on sitä mitä luvattiin, kerrottuja. Yksinkertaiset saavat olemassaolonsa anteeksi sillä taustan valkoisiakin on runsaasti. Niitä ei pitänyt olla mutta kelpaa minulle.
Ja kuten näette, on taustan sulkaunikoissa värit aika yksiin tämän aitasta löytyneen vanhan puutarhatuolin kanssa, täydellinen sattuma. Minulle tulee aina lapsuus mieleen näistä tuoleista ja jostain syystä asuntovaunut. Tuoli otettiin käyttöön, mutta istuminen on omalla vastuulla. Sitä näkyy olevan myös moni asia puutarhassa, kuten siemenpussien sisältö.

12 kommenttia:

  1. Harmi noiden parsakaalien kanssa. Tummien värien kuvaaminen on välillä hankalaa, tuollaisia tummia pioniunikkoja pitää itsekin kylvää jonain vuonna. Kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka vuosi minä kaaleja kokeilen vaikka ikinä enonnistu, mutta periksi en anna! Tummat värit on tosi hankalia, etenkin auringossa. Mun tarvitsee jotenkin merkitä tummat unikot että osaan kerätä siemenet niistä erikseen, haluan ehdottomasti lisää vaikka vaaleanpunaiset on ne suosikit.

      Poista
  2. Komea on parsan kukka! Joo, mullekin tulee tuosta tuolista asuntovaunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän kaunis kukka. Asuntovaunut ja 1970-luku :D

      Poista
  3. Heh, omalla vastuulla. Niin totta tuo. Ihana retrotuoli!
    Ja ihanat unikot ja laukat! Harmi vaan, ettei herkkuja eli parsakaaleja tullut.
    Mä heittelin tummien pioniunikoiden siemeniä keväällä kukkapenkkiin, mutta en edes nousevia lehtiä ole huomannut. Ja ne omat vanhat vaaleanpunaiset kylväytyy aina vaan runsaampina. Outoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan omalla vastuulla. Tänä vuonna siemenpussit on olleet ihan sutta, sulkaunikot, pioniunikot ja ruiskaunokit. Onneksi olivat alennussiemeniä niin en jaksa edes valittaa. Vaaleanpunaiset on ihan mielettömiä kylväytyjiä, ja sehän sopii :)

      Poista
  4. Onnistunut tuo Turin reissu. Tuliaiset ovat nyt niin kauniissa kukassa.
    Muistan nuo tuolit vuosikymmenten takaa. Kyllä niitä ihan puutarhassakin käytettiin. Niin näppäriä, kun mahtuvat niin pieneen tilaan säilytykseen ja sade ei haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Türin reissu oli kaikin puolin onnistunut ja lähes kaikki mitä sieltä olen tuonut on vielä hengissä. Liljoja jännitän ovatko sitä mitä piti olla. Meillä taisi olla lapsuudessani mökillä tuollaiset tuolit mutta jotenkin yhdistän ne aina asuntovaunuiluun. Sitä en ole taas koskaan päässyt kokemaan.

      Poista
  5. Eikös ne parsakaalin siemenet ole ihan huipputerveellistä superfuudia. Ota siemenet talteen ja popsi talven mittaan. Minun parsakaaliviljelmä kasvaa ennätysrehevästi, mutta varsinainen sato on minimaalinen. Tuollaisesta tuolista minulla on hauskoja muistoja, etenkin istumisesta omalla vastuulla. Vaikka olinkin laiha lapsi, onnistuin istumaan yhden tuollaisen puhki:) Minun unikkoni eivät vielä oikein kuki. toivottavasti ensi viikolla sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ihan uutta että parsakaalin siemeniä voi syödä. Uskaltaisikohan kokeilla. Runsas vesi on tainnut tehdä tepposet ja kaalit kasvattaa vain rehevästi lehtiä ja sato jää toiseksi. Viime vuonna minulla kukki lanttu mutta siitä en kerännyt siemeniä talteen.

      Poista
  6. Taimienkin värit tuovat usein yllätyksen, saati sitten siemenet. Kauniita kuitenkin ovat sulkaneilikkasi, pioniunikkosi, laukkasi, kurjenmiekkasi ja jopa parsakaalisi. Siinä on minua miellyttävä vaaleankeltainen sävy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parsakaalin jätin ehdottomasti kukkimaan, tuo mukavasti väriä muuten niin vihreään kasvimaahan.

      Poista

Kiitos kommenteista :)