tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kotimuseo

Joitain vuosia sitten mieleeni hiipi ajatus tehdä aittaan oma pieni kotimuseo. Täältä Arvilan nurkista on löynyt kaikenlaista tavaraa, ja niin runsaasti että niistä saisi yhden pienen museon koottua. Nyt museolle on mahdollisuus kun aittaa laitetaan kuntoon.
 Museolle on nyt varattu aitan alahuoneista suurin. Ovi on toistaiseksi pöngätty puun karahkalla, mutta eiköhän saada viikonloppuna ostettu hakanenkin joskus vielä paikoilleen. Aitan oven lukko olisi ihan toimiva jos siihen vain olisi avain tallessa.
 Aitassa on vielä kaikenlaista tavaraa sekä kaikki matot jotka eivät ole tällä hetkellä aktiivikäytössä. Tämä onkin ollut mattoaittamme, mutta nyt matot saavat väistyä. Kuten myös tuo vanha sohva ja koronapeli jonka päälle on kissa pissannut. Miten ja missä, en tiedä, nuo siirtyivät meille talokaupan myötä. Ja aikamoinen siivous tuonne täytyy tehdä lattian kiinnityksen ohella.
 Kun siivosin aitan ylähuoneita, tein löytöjä tulevaan museoon. Yhteen pahvilaatikkoon muun roinan kanssa oli laitettu vanhoja metallitölkkejä. Viri-kaakaopurkki on minulle tuttu lapsuudesta, mutta enpä ole nähnyt purkkia missä on vielä hintalappu ja tekstitarra tallessa. Purkki on hyvässä kunnossa muutenkin, pohjalla jopa kaakaon jämät.
 Muitakin purkkeja löytyi. Pauligin teepurkki on huonokuntoisin, mutta ei niin paha ettei sitä kannata heittää pois. Museosta löytyy paikkansa sillekin.
Erikoisin purkki on tässä. Taloon on syntynyt 1950-luvulla kehitysvammainen lapsi. Nämä purkit liittyvät todennäköisesti hänen ravintoonsa. Eiköhän museossa ole paikka näillekin, sen 1950-luvun kävelytuolin kanssa joka löytyi talon vintiltä. Kävelytuoli taitaa olla vielä kuvaamatta blogiin, muistelisin että puuttuvan rautaputken takia.

Eiköhän näistä purkeista ja kaikista muista aarteista synny museo ajan kanssa. Kutsun sitten vaikka teidät lukijat avajaisiin!

26 kommenttia:

  1. Oman kotimuseon perustaminen on mukava ajatus. Hienoa, että tavaroille löytyy oma paikka ja sinulla on intoa museon järjestämiseen, Iso peukku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intoa on ja ideoita pää täynnä, mutta vielä ei pääse töihin, tehdään ensin aitta valmiiksi.

      Poista
  2. Mielenkiintoisia purkkeja. Kiva päästä aittaan katsomaan muuten se olisi hankalaa pyörätuolin takia.
    (Jos muistat edel. aittapostauksen esteettömyyskommentin se olin minä. Meinasin nyt ehdottaa että tehkää aittaan alas makuuhuone. Täysin esteetöntä paikasta ei saa mutta se olisi silti lähellä sitä. Tarkoitan nyt aitan makuuhuonetta. Jos jossain vaiheessa elämää liikuntakyky huononee niin ei tarvitse heti olla muuttamassa pois vaan silloin saatte apuvälineitä kotiin terveyskeskukselta tai sairaalalta. Tämä liittyen nyt edelliseen kommenttiin)
    Itse olen maalta ja isovanhempani asuivat samankaltaisissa olosuhteissa kuten tekin ja siksi blogisi ja muutama muukin blogi ovat mielenkiintoisia. Kiitos. /Zz

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sillä siis että paikasta pitäisi saada esteetön. Paikka on hyvä juuri noinkin ja vanhaan paikkaan kuuluu esim isot kynnykset. Avun kanssa esteistä selviää.

      Poista
    2. Esteetöntä tästä paikasta ei mitenkään saa, muutenkin on täysin mahdoton elää jos pyörätuoliin joutuisi. Ei onnistuisi pihasaunan lämmitys, polttopuiden teko, lumien auraus, pihan hoito jne. Aitassakin on alahuoneissa kynnykset jopa 30cm joten pyörätuolilla ei pääse ellei tee järeitä luiskia. Ja itse en näe että niissä on järkeä :)
      Kahdessa ylahuoneessa on ikkuna joten teemme sillä perusteella niistä nukkuma-aitat, pimeisiin huoneisiin en niitä halua.
      Jos tulisi vieraita joilla tarve esteettömille tiloille ja liikkumiselle niin sitten tietysti autetaan ja väsätään luiskia ja muita tarpeita.

      Poista
    3. Tietysti teette niinkuin haluatte ja paikkahan on todella kaunis, toivon ettette joutuisi siitä luopumaan vaan se siirtyisi suvussa seuraavalle tai muuten pysyisi suvun omistuksessa. Halusin vain tuoda yhden näkökannan lisää. itse teen pihatöitä istuen maassa esim. kitken.Hyvää kesää teille siellä. :)

      Poista
    4. Ei tästä luopumassa olla, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, eikä omasta terveydestä vaikka kaikkensa sen eteen tekisi. Toisaalta kun tämä ei ole oman suvun paikka niin tästä on sitten joskus helpompi luopua eikä tarvitse ajatella että pitää siirtää suvussa eteenpäin. Kunhan on puutarhaihminen joka tähän muuttaa :D
      Esteettömyyttä on silti tärkeä miettiä ja hyvä että se jo huomioidaan uusissa rakennuksissa mm. ovileveyksissä. Meillä toiset portaat on kaiteelliset joten niissä voi kulkea helpommin kuin kaiteettomissa portaissa.
      Itsekin muuten istun joskus maassa kun kitken, aina ei jaksa olla polvillaan tai kyykyssä. Istuinalusta vain peffan alle ettei nouse maakosteus housuihin asti :)

      Poista
  3. Oioi, muistan itsekin tuon viri-kaakaopurkin lapsuudesta:) Ihana tuo aitan ovi<3
    Täällä ilmoittautuu uusin lukijasi, joka myös remppailee ja tuunailee vanhaa kotona ja mökillä ..ja pyörii blogistaniassa tähän aikaan:D
    Kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Mulla tuppaa näin kesälomalla nukkumaanmeno venymään :D

      Poista
  4. Minäkin olen juonnut viri-kaakatota! :)
    Ihanaa seurata mitä kaikkia aarteita museoon tallentuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavaraa riittää, ja on mukava että ne saa esille poia kaappien ja varastojen kätköistä.

      Poista
  5. Oi, ihana idea, ikioma museo! Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoista viikkoa sinnekin, etenkin saareen jos siellä olette :)

      Poista
  6. Mahtava nähdä vielä vanhan kunnon Viri-purkki. :) Monet hyvät kaakaot siitä on lapsuudessa saatu. 70-luvun tavaroita ei vielä vähän aikaa sitten oikein arvostettu, ja niinpä niitä on heitetty paljon pois; näin ainakin minun lapsuudenkodissani. Mukava ajatus perustaa aittaan kotimuseo. Ja tuo aitan ovi on todella kaunis. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sietä on ennen heitetty paljon pois ja tietysti ymmärrettävää, on noita purkkeja varmasti nurkkiin kertynyt. Tulevan museon ovi on aitan kaunein (ovat kaikki vähän eriparia).

      Poista
  7. Ihana museo tuosta tulee! Se on kiva ajatus tehdä museo kaikesta tuollaisesta vanhasta, jota ei raaski heittää pois ja joka liittyy paikan historiaankin. Viri-purkista tosiaan tulee niin lapsuus mieleen ♥
    Itselläni oli ajatus tehdä entiseen pikkuruiseen navettaan museo, mutta sittemmin olen kallistunut siihen, että kun joskus pystyn rakentamaan uuden sunan vanhan lahon tilalle, en halua taas yhtä rakennusta huollettavaksi, vaan se tulisi saunan sisään. Eipä sinne sitten enää mahdukaan ne jääkelkat sun muut isot äekset, pikkutavaraa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä puuttuu tuo kaikki iso tavara, äkeet ja sellaiset, pikkutavaralle on paljon helpompi tehdä museo. Ystävältä sain vielä käteviä puisia lokeroita jotka saa seinälle ja esineet niihin. Suunnitelmat on selvät :)

      Poista
  8. Oi, ihanaa nähdä sitten joskus ainakin kuvia museostasi :) Muistelenkin vanhoista postauksistasi, että monenmoista on tontilta löytynyt. Niin sisältä kuin ulkoa.
    Jäämme siis odottamaan mahdollista virtuaalikierrosta museossa :)

    Pihasi on upea. Ei ole tullut kommentoitua noihin puutarhapostauksiin, mutta sanonpa sen nyt tässä. Paljon työtä vaatinut, mutta työ on kannattanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virtuaalikirooksen lupaan sitten joskus ja ehkäpä museota voisi pitää auki muutenkin kesäisin, jos tänne joku ohikulkija vaikka eksyisi.

      Kiitos pihasanoista <3

      Poista
  9. En millään meinaa ehtiä kommentoida oikeaan aikaan. Ihana teidän ruusutarhan alku! Ja kotimuseokin vielä. Kaikkea ihanaa teillä on, vaikka vaatiikin tosi paljon työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauna kuin tuntuu mukavalta en koe tätä kaikkea työntekona, enemmän harrastuksena :)

      Poista
  10. Blogisi on kiva, uskallatko paljastaa (tai saako sitä yleensäkään kertoa) paljonko saat rahaa per blogiteksti? Kirjoitat niin useasti ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallan ja voin kertoa, että ansaitsen blogillani vuodessa, siis vuodessa, taskurahoja. Jos tekisin tätä rahan takia niin eipä kannattaisi. Blogi on olemassa päiväkirjaksi, muistoksi, omaksi ja muiden iloksi.

      Poista
  11. Ihastuttava ajatus tuollainen kotimuseo. Minulle tuli surullinen olo tuosta kehitysvammaisesta lapsesta, toivottavasti hänellä on ollut hyvä elämä kuitenkin.Olet niin hurjan aikaansaava, ihailen tuota ahkeruuttasi!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)