maanantai 16. tammikuuta 2012

Papan tuoli

Tänään pistin salin järjestystä vähän uusiksi. Syy ja tarve tapahtumalle oli meille muuttanut pappani nojatuoli. Aito ja oikea 60-lukulainen, tosin nyt uudelleen verhoiltu, työn teki ammattilainen. Tuoli tuli meille ihanaisessa 80-luvun kukkakuosissa. Se oli suorastaan kaamea, oisipa joku sen voinut viedä jo kaatopaikallekin sellaisen kankaan kanssa. Mainitsenpa vielä, että se suloinen ruusukangas oli lievästi ilmaistuna haalistunut.

Lähtötilanne salissa oli tämä. Kauhea kasa huonekaluja yhdessä klimpissä. Sinisestä nojatuolista raheineen haluaisin jo eroon, mutta kun tässä on niin mukava blogata tai nauttia kupposesta teetä. Nyt mietin sen verhoilua, tai ainakin peittämistä.

 Joulukuusen jäljiltä jäi salin yhteen nurkkaan tyhjää tilaa. Jotenkin senkin tilan voisi hyödyntää paremmin.
 Tuumasta toimeen, ja sininen kökkö pois tieltä ja uusi harmaa kaunokainen tilalle. Vaan ei tunnu hyvältä.
 Vielä pöytäkin pois ja nojatuoli paikoilleen ihan yksin. Ei hyvä, ihan kuin sairaalan käytävän päätyikkunan lepopaikka jossa kukaan ei ole istunut 30 vuoteen. Ihan yhtä kotoisaa tunnelmaa tällä variaatiolla.
 Joten kökkö sininen takaisin, pöytä väliin ja uusi kaunokainen toiselle puolelle ja siinä se on! Nyt kelpaa.
 Keinutuoli ja miehen inhoama kukkateline sinne tyhjään nurkkaan ja taas on kaikki tila käytetty. Keinutuolin lampaantaljan olisin voinut asetella paremminkin, mutta olkoot nyt tämä kuva missä talja on kissojen päiväunien jäljiltä juuri noin, valumassa puoliksi lattialle.
 Paljon levollisempaa kuin ensimmäisessä kuvassa. Papan tuolin villainen verhoilukangas on ostettu Iskun tehtaanmyymälästä. Maksoi vaivaiset 9e. Olen suositellut paikka ennenkin, mutta suosittelen taas jos olet verhoilukangasta vailla. Kaikki kankaat 6e metri. Seuraavaksi toivon, että sieltä sattuu sopivan sävyistä villakangasta eteen riittävän suuri määrä. Osa menee kökkö sinisen peitoksi, osa raidallisen rahin, ja osa voisi tulla talviverhoksi. Kökkö sinisessä kun istun, niin huomaan, että meidän ikkunoistahan vetää. Vanhan olkapäät tuntee sen heti.
Ja muuten olen ihan varma, että isäni haluaa tuolin nähtyään sen heille. Vaan enpä anna!
Sehän on täydellinen meille!

11 kommenttia:

  1. Hienosti sopii ja voihan tuon sinisen nojatuolin päälle tosiaan heittää jonkun viltin tai peitteen,jos haluaa,mutta sopii noinkin.Ja voi kuinka kaunis tuo peililipasto keinutuolin vieressä!!

    VastaaPoista
  2. IHANA tuo teidän lattia...meilläkin on vanha lautalattia, mutta on kapempaa lautaa...tuo teidän on lankkua...☺

    VastaaPoista
  3. Niin tuttua, jokainen huonekalu on jostain ja jotenkin erilainen muiden kanssa ja sitten niitä pyörittelee pitkin ja yhdistelee poikin ja yrittää saada jotakin yhtenäisen näköistä... kun jopa kaikki puunvärisetkin on eri värisiä. Ihmettelen aina, kun katson niitä sisustusohjelmia ja lehtijuttuja, että eikö näillä ihmisillä ole mitään perintöhuonekaluja. Kun niistä ei raaski luopua, ja sitä paitsi kellä on varaa ostaa niin paljon uusia kerralla?
    Se on niin totta, että runsaalla määrällä yhtä kangasta huoneeseen saa yhtenäisyyttä. Ajattelemisen arvoinen asia tässäkin taloudessa!
    Ja juuri kun olen aikeissa tapetoida olohuoneen yhden seinän jämätapetilla, kun sitä ei ole enempää... Meinaan laittaa nimittäin vähän levyä tuulisimman puolen seinään eli olohuoneen länsiseinään, niin vähenee veto siltäkin osalta.
    Voitteko teipata ikkunat? Se auttaa paljon, toiseksi eniten ikkunoiden kunnostamisen jälkeen (mulla kun oli joistakin laseissa jopa pala pois niin että tieltä suorastaan tuuli sisään). Tai kai teillä on jo kaikki nää vanhan talon asumisen kommervenkit hallinnassa :-)

    VastaaPoista
  4. Onpas teillä viihtyisää ja kauniita huonekaluja!
    Mulla on kans kaksi mummulasta saatua nojatuolia vailla päällystystä. Pitäis kai kattella kankaita ja ettiä päällystäjä, kummastakaan asiasta kun en ite ymmärrä yhtään mitään. :)

    VastaaPoista
  5. Saga: Nojatuoli onkin viimeinen jäänne kokonana sinisestä kalustosta mikä salissa oli, ehjää kun ei raaskisi hävittää :) Senkki on kaunis ja kätekee sisälleen uskomattoman määrän tavaraa.

    Irmastiina: Taloa ostaessa emme edes tarkalleen tienneet millaiset lattia muovimattojen alla oli. Kynnysten vierestä näkyi vähän, mutta siinä kaikki. Kyllä on olleet iloinen yllätys joka huoneen lankkulattia. Salissa pisimmät lankut on reilusti yli seitsemän metriset.

    Saila: Just noin se menee :D Ja kerrostumia joka aikakaudelta ja vuosikymmeneltä. Kauhistus sentään jos kaikki pitäsi ostaa uutena, ei tulisi mitään. Nuo meidän ikkunat on vähän hankalat, nauhaa on harkittu, mutta toisaalta sitten ei tule uuneille korvausilmaa ikkunoiden kautta ja mistä se sitten tulisi on arvoitus. Seinissä ei ole yhtään tuuletusräppänää. Ja kaiken lisäksi ikkunat ovat 80-luvulta...

    Sumi: Minäkin maksan mielelläni verhoilijalle joka tekee homman kerralla oikein. Meillä on vieläpä oma hoviverhoilija, enoni :)
    Ja kiitos, huonekalut on vuosien varrella kerättyjä ja perintöjä, kaikki niin rakkaita.

    VastaaPoista
  6. Siis sulla on jo kiikkutuoli ja siinä lampaantalja! Mun eläkepäivien haave! Olet saavuttanut siis kaiken tarvitsemasi, puuttuu enää eläkepäivät... mutta sinulla on hurjan pitkä matka vielä eläkkeelle, olit niitä nuoria naisia.
    Eikä kyllä yhtään näytä siltä, että salin emäntä on perhepäivähoitaja. Käytännössä taitaa varmaan olla niin, että lapset vain kurkkaavat ovelta.

    VastaaPoista
  7. Ihana fiilis tuossa viimeisessä kuvassa. Tuolla viihtyisin minäkin.

    VastaaPoista
  8. Hih, meidänkin isäntä inhoaa kukkatelinettä:)

    VastaaPoista
  9. Sirkku: Keinutuoli talon mukana, taljan sai kuopus ristiäislahjaksi :D Sali on sali, sinne ei ole hoitolapsilla asiaa, eikä edes omilla lapsilla lelujen kanssa. Jotta edes yksi huone olisi aina siisti.

    SatuSanna: Kiitos :)

    Peurankello: Mistähän ihmeestä tuo voisi johtua??

    VastaaPoista
  10. Onpa kauniin ja kodikkaan näköistä! Minusta se kukkateline on hieno ja miksi miehet eivät tuollaisista pidä?

    VastaaPoista
  11. Minna: Miehen mielestä se on ruma kuin mikä ja aina tiellä :D Onhan se vähän rispaantunut ja kiikkerä, mutta minä tykkään :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)