perjantai 9. joulukuuta 2011

En edes keksi otsikkoa asialle josta teille kerron.
Vaikka ilahduimme toissapäiväisen kirjeen saamisesta, on koko tapaus asiana valitettava ja surullinen.
Kuten jo edellisessä tuli mainittua, teimme keväällä yhden lapsen opettajasta kantelun aluehallintovirastoon.
Se päätös ei ollut mitenkään helppo.
Olimme kuitenkin antaneet opettajalle mahdollisuuden, jo helmikuussa oli pidetty kriisipalaveria jossa
oli todettu ja myönnetty ettei opettajan käytös ollut ihan sitä mitä piti.
Ennen kriisipalaveria saimme sähköpostia jossa opettaja kertoi mm.ettei enää pysty hillitsemään itseään ja että hän on kurkkua ja korvia myöten täynnä lapsen tapaa olla häntä vastaan. Juuri näillä sanoilla!
Saimme siis sähköpostin joka tuntui meistä vanhemmista kerrassaan agressiiviselta.
Huomioitavaa on sekin, että tätä ennen emme saaneet opettajalta yhtäkään yhteydenottoa lapsen käytöksen osalta.
Olimme siis täysin siinä luulossa että koulussa on kaikki hyvin.
(ja nyt emme puolusta lapsen käytöstä, kun toimitaan väärin, pitää käytös korjata, mutta keinot pitää olla toisenlaiset)

Olihan sieltä lapsen puheissa tihkunut kaikenlaista opettajan kielenkäytöstä ja äänenvoimakkuudesta syksyn ja talven mittaan.
Laitoimme sen piikkiin että lapset eivät ole käyttäytyneet odotusten mukaisesti.
Lopulta lasten viestit alkoi olla sitä luokkaa että ei niitä voinut enää ihmetellä.
Ja keskusteltuamme asioista, oli muilla vanhemmilla samankaltaisia kokemuksia.
Tuo sähköposti sai meidät vanhemmat sitten liikkeelle.
Kriispalaverissa opettajat myönsivät että ylilyöntejä on ollut, sitoutuivat korjaamaan käytöstään.
Me lupasimme pitää huolen että lapsi hoitaa koulunsa niin kuin pitää.
Jo seuraavalla viikolla taas mätti.
Lapselle oli pidetty kuulustelu jossa oli selkeästi kysytty lapsen lähettämän tekstiviestin sisältöä.
Lapsi laittoi aiemmin viestin kotiin kun koki taas tilanteen koululla uhkaavaksi.
Meidän onneksi opettajat olivat laittaneet kuulustelun paperille ja me tajusimme pyytää siitä kopion.
Aika karu on sekin paperi.
Enkä minä ole mikään lainoppinut, mutta eikö tekstiviestin sisältö ole ihan lapsen ja meidän asia?

Tässäkin vaiheessa vielä mietimme että kyllä asiat korjaantuu.
Kunnes.
Yhtenä päivänä opettaja sai koululla (raivo)kohtauksen jossa paukautti yhden oppilaan kirjan pulpettia vasten hajalle. Näin siis kertoi oma lapsemme, hänen kirjasta ei ollut kyse, mutta olihan näkemässä tätä tapausta kuten koko opetusryhmä.
Tämän jälkeen opettaja jäi pariksi viikoksi pois töistä.
Syytä emme tiedä, mutta voimme arvata.
Enää emme miettineet, vaan teimme samantien kantelun.
Liitimme kaiken kirjallisen materiaalin tueksi ja jäimme odottelemaan.
Vielä tehtiin selvityksiä puolin ja toisin, kunnes tuli postia.

Viraston kanta on lyhyt:
Aluehallintovirasto toteaa saadun selvityksen perusteella (opettajan nimi) käytöksen olleen ajoittain epäasianmukaista, edelleen virasto toteaa, ettei (opettajan nimi) käyttäytyminen siten ollut opetustoimen viranhaltijan aseman ja tehtävän edellyttämää eikä oppilaiden taikka huoltajien luottamusta herättävää.

Loppupäätelmä:
Etelä-Suomen aluehallintovirasto kehottaa rehtori xxxx xxxxx toimimaan jatkossa asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Muilta osin virastolla ei ole toimivaltaa kantelussa esitettyihin seikkoihin.
Nyt me vanhemmat heitämme pallon opettajan esimiehille ja sivistyslautakunnalle.
Ja tarpeen vaatiessa virkavallalle tutkintapyynnön muodossa.

Ihan koko tarinaa en teille kertonut, vain ne pääasiat.
Ja nekin vain siksi, että luottakaa lapsiinne, ottakaa heidän kertomansa todesta, puolustakaa lastanne.
Kyseinen rehtori sai kunnasta vakituisen viran kantelun käsittelyn aikana.
Kantelumme on julkinen asiakirja, tekee pahaa sanoa, mutta toivon sen sanoman leviävän myös muiden tämän seudun vanhempien korviin.
Jotta nämä asiat ei tulevaisuudessa toistu.
Ja jos toistuu, on tämä kantelu ikuisesti siellä taustalla, se kun ei vanhene ikinä.

Lopuksi vielä maininta siitä, että meidän luottamus opettajiin ei ole horjunut.
Lapsillamme on ollut, ja on edelleen aivan mahtavia opettajia, sellaisia joista en haluaisi luopua ikinä.
Kiitos heistä.

10 kommenttia:

  1. Voi kamala. Parempi silti näin, koska kyllä epäkohtiin on hyvä puuttua tarpeeksi ajoissa. Mitä voisikaan tapahtua vastaisuudessa, jos nyt jo kirjatkin hajoilevat...

    Tsemppiä teille, toivotaan että tilanne tuosta rauhoittuu ja lapset saavat tasapainoisen ja oikeudenmukaisen opettajan aiemman hurjapään tilalle.

    VastaaPoista
  2. Jestas. Voimia! Epäkohtiin puuttujan tehtävä ei ole helppo, olette rohkeita ja tekemänne työ on tärkeää.

    VastaaPoista
  3. Alan ihmisenä jäin todella miettimään tuota yhteydenoton tai siis sen puutteen seikkaa. Kuinka on mahdollista ettei teihin ole otettu aiemmin yhteyttä, kun vasta sitten kun asia on kriisiytynyt. Myöskin tuo sähköpostitse asian käsittely on minusta aina aika iso riski. Harmillistahan on ettei asiat korjaantuneet, vaan asian piti mennä noinkin pitkälle. Toivottavasti nyt asia korjaantuu ja luottamus voisi palautua puolin ja toisin. Voimia tämä on teiltä varmaan vaatinut. Voimarutistuksia siis sinne:)

    VastaaPoista
  4. Voi miten ikävää.
    Ihmettelen, myös tuota, ettei teihin otettu mitään yhteyttä.

    Kaikesta huolimatta toivon teille kaikille hyvää joulun odotusta.

    VastaaPoista
  5. Sissi: Jonkun on aina uhrauduttava. Emme olleet ainoa perhe joihin nämä jutut kohdistui, mutta me ainoina teimme kantelun. Rohkaisemme muita samalle tielle jos asiat ei vieläkään muutu. Nyt olemme erittäin tyytyväisiä että tälle tielle lähdimme.

    Saila: Tärkeää tämä on, nimenomaan tulevaisuuden kannalta. Ja aikuisena joskus joutuu tekemään tällaistakin mikä ei tunnu kivalta.

    Peurankello: Samaa asiaa on ihmetelty enemmänkin. Emmekä tosiaan olleet ainoita sopassa olleita perheitä. Tuona vuonna yhteistyön puute oli koulun kulttuuri, nykyisestä en tiedä. Toisaalta meille on herännyt kysymyksiä liittyen yhteistyön puutteeseen. Oliko sittenkään aina lapsessa/lapsissa syy? Vai oliko ongelma vain opettajan päässä eli ei oikeasti mitään mistä ottaa yhteyttä. Kukaan lapsista ei esim. ollut jälki-istunnossa kyseisen vuoden aikana. Tuo on nyt onneksi takana ja kaikki lapsemme muualla koulussa. Kyseiseen opettajaan meillä ei ole enää luottamusta, valitettavasti.

    Irmastiina: Niin siinä vain kävi jostain syystä.

    VastaaPoista
  6. Ohhoh, aika ikävä juttu. Minuakin ihmetyttää, että miksi ei aiemmin ole otettu teihin yhteyttä. Voimia teille!

    VastaaPoista
  7. Halaus...olen joskus kai kertonut meidän koulujutuista...vastaavista siis...voimia taistoon.

    VastaaPoista
  8. Mari: Kiitos, ikävä juttu todellakin. En kyllä soisi tapahtuvan kenenkään lapselle.

    Mi-Ma: Kerroit silloin kun ekana kerran jutusta kirjoitin. Hyvä että tehtiin kantelu kun lopputulos oli tämä. Nyt toivon esimiesten ottavan asian tosissaan, asian ollessa akuutti koettiin että asioita haluttiin hyssytellä piiloon.

    VastaaPoista
  9. Hyvä että olette tarttuneet asiaan! Itse kävin läpi samanmoista taistelua oman lapsen kodalla viime talvena. Ammattilaisen näkökulmasta ja äidin näkökulmasta katsottuna tuntui aivan käsittämättömältä, kun meidän " kriisipalaverissa" ongelman aiheuttajaksi leimattiin automaattisesti lapsi vaikka meilläkin tilanteesta kärsi koko porukka ekaluokkalaisia. Onneksi oma luonne on tulta ja tappuraa ja sain taakseni muiden lasten vanhempia - nyt ovat asiat mallillaan ja lapsi nauttii taas koulunkäynnistä <3

    VastaaPoista
  10. No, jopas on! Tsemppiä ja voimia jutun loppuunhoitamiseen! Onneksi suurin osa opettajista on mahtavaa porukkaa, mutta aina löytyy näitä mätäpaiseita, joita yksikin on liikaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)