lauantai 26. marraskuuta 2011

Kalliolle kukkulalle...

Jatketaan samalla kuvateemalla kuin aiemmin. Kamera on ihan ok, uusiakin kuvia voisi ottaa jos joku vain viitsisi. Täällä Arvilassa äiti on ollut viime aikoina vähän väsy. Nyt tekisi poikaa yksi viikonloppu ilman lapsia, arkipäiväkin kävisi. Tai edes puolipäivää.
Viikon päästä pääsen sentään siskolle ihan ilman lapsia.
Tai ilman ja ilman, liki täysi-ikäinen tytär lähtee mukaan mutta ei tuota nyt enää voi lapseksi laskea.
Siskon lapset taas on ihan eri juttu kuin omat.

Sitten siihen kalliolle.
Joskus joku pyysi minua kertomaan salaojasysteemeistämme.
En muista olenko koskaan niistä kirjoittanut, jos olen, niin pahoittelen toistoa.

Koko salaojahomma on tässä talossa hyvin yksinkertainen.
Niitä ei ole, eikä tule.
Ja ennen kuin joku kauhistuu, niin otsikko jo paljastaa syyn.
Arvila on rakennettu kiviperustalle, reilulle rossipohjalle suoraan kalliolle.
Jotensakin näin:
 Talo on saatu rakennettua vieläpä niin, että kallio viettää joka suunnasta talosta pois päin. Kovimmillakaan sateilla vesi ei ole noussut perustusten sisälle.
 Tälle talon itäiselle seinälle emme aio hankkia edes räystäskouruja. Vesi valuu katolta ihan nätisti sotkematta julkisivua, tippuu kalliolle ja jatkaa siitä matkaa koivikkoon.
Tuo seinä on pärjännyt näin jo 90 vuotta joten pärjää varmasti edelleen. Seinästä ei tarvitse vaihtaa edes yhtään ulkovuorauspaneelia, vain alakierto menee vaihtoon.
 Tällä hetkellä minua ärsyttää kovasti, että talo rumin seinä, etelän puoli, näkyy pihaan tulijoille ensimmäisenä. Jotain hyvää on tässä pimeässä vuodenajassa kun pitkä valoton aika peittää kaiken eikä seinien erot näy.
 Sillä onhan tuossa ja tämän kuvan seinässä aika ero.
Sanomattakin selvää, että en malta odottaa ensi kevättä ja maalaussäitä.
Etupihan puolella talon alla oleva kallio ei ole näkyvissä. Se laskee jyrkästi ja jossain kohtaa taas nousee. Salaojia tähän ei kuitenkaan uskalla laittaa jotta ne ei riko mahdollista perustuskivien pohjaa.
Maan muokkasimme mahdollisimman viettäväksi ja tälle seinustalle laitamme räystäskourut viemään vedet pois liian läheltä seinää.
Sellaiset puolipyöreät, vanhan malliset jotka maalataan talon väreillä.
Puisia emme sentään ala väsätä.

14 kommenttia:

  1. Ei meilläkään ole salaojia ja jollain ihmeenkantamalla tönö on vielä pystyssä sekä ilman vesivahinkoja :D Jokainen 'ammattilainen' on toki yrittänyt kaivauttaa ne.

    Kun niitä pakon edessä yritettiin lähteä kaivamaan, niin kaivuri lopetti hommat heti ja sanoi, ettei niitä voi kaivaa passelin lähelle, kun perustukset koostuu erikokoisista isoista ja pienistä kivistä. Näin mennään ja eiköhän mennä aika pitkällekin.

    VastaaPoista
  2. nanna: Jep, niiden kivien elämästä kun ei yhtään tiedä. Poloiset vielä kun tosiaan voivat suuttua siitä kaivelusta ja liikkua paikoiltaan. Parempi antaa olla.

    VastaaPoista
  3. Juu ei perustuskivien läheltä parane alkaa liikoja kaivelemaan! Minulla kun on talo rinteessä, niin ylärinteen puolelta piti poistaa roima annos aikojen saatossa noussutta maata. Ja se ei varmaan enää niin pahasti nousekaan, kun siinä kasvavat suuret puut ja vesakko poistettiin, niin ei tule lehtimassaa eivätkä juuret nosta.
    Ymmärrän hyvin tuon tuskastumisesi talon ulkonäköön! Toisaalta ja anteeksi vain, on myös hyvin lohdullista nähdä muidenkin taloja, jotka ovat keskeneräisessä maalissa. Joten minä katselin noita kuvia ihan mielelläni. Ja vaikka sekään ei ehkä kovasti lohduta, niin kyllä tuossa näkyy, että täällä tehdään hei! Toimintaa on!
    On noissa seinissä huima ero, ja onpahan jotakin mitä odottaa ;-)
    Kyllä ennen tiedettiin miten ja minne rakentaa, ja jos ei tiedetty niin ne talot ovat jo lahonneet.
    Hyvää lepopäivää siskon luona!

    VastaaPoista
  4. Äläs huoli, ihan tasan samalla tavoin meilläkin jäi maalaamattomaksi juuri tuo pihaan ajaville ekana avautuva seinä. Suututti ensin, mutta ei auttanut - kesä vaan loppui kesken. Saimme täällä meilläkin siis noin puolet rakennuksen ulkoseinistä kaavittua latekseista vapaaksi ja upeat pellavaöljymaalit tilalle - elikkäs urakastamme juuri vajaan puolikkaan tehtyä. Maalattu osuus näyttää kyllä tosi ylelliseltä ja kuten sanot, iltavalaistuksessa ei maalaamatonta päätyä huomaakaan :) Ikkunoiden ulkopokat & klasit on maalatuilta seiniltä myös huollatettu Keski-Suomessa ja saimme nekin juuri pari viikkoa sitten takaisin ja asennettua paikoilleen ennen pakkasia. Nyt niitä on sitten vain pumpuloitu (!) ja liimapaperoitu tiiviimmiksi. Kyllä kelpaa.

    VastaaPoista
  5. Saila: On se vaan niin lohduttavaa kun mullakin on kesken :)
    Ja onhan tässä jo oppinut elämään siinä tilassa että aina on joku nurkka kesken. Yhden homman kun saa loppuun niin seuraavaa jo ainakin miettii jos ei heti aloita. niin se vaan menee vanhojen kanssa. Mielenkiintoista olisi tietää millä perusteilla ne hyvät rakennuspaikat on löydetty, juuri se kallio mihin talo on laitettu. Täällä kylällä kaikki yhtä vanhat talo on tai ovat olleet samalla tavoin kalliolla.

    Maltze: Teillä ollan jo pitkällä! Meillä ikkunat saa jäädä ruskeiksi. Ne on "uudet" joten maalaaminenkin on hankalaa. Mutta lasikuistin ikkunoista saan ehkä sen 40% kunnostetuksi tänä vuonna. Huima saavutus :))

    VastaaPoista
  6. Taas mielenkiintoinen postaus. Meidän talo on kanssa samaan tyyliin kalliolla ja siten, että kallio viettää pois päin talosta. Mutta sitten 70-luvun isäntä meni uusimaan lasiverannan perustuksen ja se esti yhden kamarin kohdalta sadevesien virtaamisen, ne alkoikin kerääntyä yhden kamarin alle. No sen kamarin lattia olikin sit jokseenkin laho ja oma mies joutui sen vaihtamaan.

    Nyt on taas palautettu lasiverannan perustus entiselleen ja jo vain vedet virtaa oikeaan suuntaan. On ne olleet viisaita ennen vanhaan!

    tv Leena

    VastaaPoista
  7. Kyllä ennen vanhaan vaan oltiin niin paljon viisaampia. Ja kaikki tehtiin ajan kanssa, ei "kaikki tänne mulle ja heti" periaatteella. Isäntä on varmasti pohtinut talon paikkaa kerran jos toisenkin ja seuraillut veden kulkua ennen päätöksen tekemistä. Meillä edellinen omistaja oli aloittanut salaojia laittamaan, mutta me jätettiin kesken se, jos niitä ei 80 vuoteen ole tarvittu niin miksi nyt??? Niin moni tekee turhaa työtä "ammattilaisten suosittelemana" tai "kun kerran kuuluu olla/tehdä". Painovoimainen ilmanvaihto on toinen, mikä helposti pilataan vaan koska nykyään kuuluu olla kone...

    Meillä myös jäi talo maalaamatta kesäisn ulkorempan jäljiltä, että kyllä näitä riittää =) Ensi kesä uusi kesä =)

    VastaaPoista
  8. Kyllähän sitä ehtii maalata myöhemminkin. Teillä on niin iso talo, ettei tuota nyt kerralla saa maalattua...☺

    Ihanaa adventtia sinulle!

    VastaaPoista
  9. Sulle olis blogissani tunnustus!

    VastaaPoista
  10. Hei, olipa hauskaa löytää tänne blogiisi - kovin saman oloinen talo (ja pihapiiri) teillä kuin meidän hirsivanhuksemme. Meidän remonttiprojektia ym. voi tulla seuraamaan, jos kiinnostaa, tuoreesta blogistani: laviananna.blogspot.com

    VastaaPoista
  11. Leena: Lasikuistin alla oli meillä perustukset pettäneet. Ne mies korjasi loppukesästä, nyt katsellaan eka talvi miten pysyvät aloillaan.

    Anniini: Kesiä kyllä riittää :)

    Sissi: Kiitos!

    Sari: Pitää tulla vierailulle, tervetuloa toistekin lukemana blogia :)

    VastaaPoista
  12. Kiva lukea noista salaojista-täälläkin ne puuttuu ja kauhulla olen kuunnellut/lukenut juttuja miten talo lahoaa heti jos ei ole salaojia...täälläkin maa viettää 3 nurkasta poispäin (kourut ja syöksytorvet on) ja kallio on pinnassa. Vain 1 nurkassa vesi jää lillimään-sille pitäisi keksiä jotain, vaan en tiedä mitä. Voiko yhteen nurkkaan kaivaa salaojan, ei varmaan ainakaan kun se on kalliota.

    VastaaPoista
  13. Maija: Me ratkaisimme asian viettämällä maan talosta pois päin tuolla etuseinällä. Saa luvan riittää :)

    VastaaPoista
  14. Meilläkään ei ole, eikä laiteta salaojituksia. Talo on niin huokealla hiekkamaalla, ettei ole tarpeen. Onneksi. Itse asiassa, JOS olisi tarpeen, tämä talo olisi ollut eteisen betonilaatan kanssa homeessa jo 20 vuotta sitten....

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)