perjantai 19. marraskuuta 2010

Ruispöytä

Ny se on sitten valmis,
mun oma ruispöytäni.
(ainakin melkein)

Tässä ensin pari ennen kuvaa alkusyksyltä.
Olisi pitänyt malttaa ottaa pöytä heti tämän näköisenä mukaan entisöintiin. Minä vaan hosuin ja menin maalaamaan sen aivan järkyttäväksi. Siitä noloudesta en kehdannut ottaa edes kuvia.
Lähes kaiken sai pelastettua ja pöytä sai entisöinnissä nimen ruispöytä.
Nimi taas juontuu siitä hurjasta määrästä ruistaikinaa jolla kansilankut olivat liimautuneet toisiinsa kiinni.
Että jos tarvitset luomua ja pitävää liimaa niin käytä ruistaikinaa.
Tässä pöytä tämän päivän asussaan. Kehikko jalkoineen on maalattu Uulan ovi- ja ikkunamaalilla. Kansilankut ja laatikot on käsitelty Osmon öljyvahalla kuten ruokapöytämmekin.
 Pöytälevyn lankkujen pinnasta tuli juuri halutunlaiset. Ihan kevyt höyläys riitti, eikä se saanut kaikki ajan jälkiä pois. Ne kun pitääkin näkyä. Lankuista vaan ei jää kovin paljon näkyviin sillä tuohon päälle tulee jo tuvassa ollut iso ruskea kaappi. Pöydän maalaamista ruskeaksi mietittiin, mutta sitten päädyttiin tekemään tästä vaalea ja ruokapöydästä ruskea. Menettelee näinkin.
 Ja sainhan minä taas postiakin. Voitin 37-tuntia vuorokaudessa blogin arpajaisissa ja eilen kolahti kirje laatikkoon. Kuoresta paljastui ihanat keltaiset helmet ja neljä jouluista paketinkoristetta.
Kiitos Leena, nämä ovat mieluiset!

Ja muuten, taas on viikonloppu!
Sopii, sillä tällä viikolla aamuherätykset on tuntuneet kovin raskailta.
Mä en saisi alkaa lukemaan mitään kirjaa juuri ennen nukkumaanmenoa. En nimittäin osaa lopettaa kesken ja sitten huomaan lukevani vielä kahden aikaan yöllä.
Niinpä ei ihme että väsyttää kun herätyskello alkaa soimaan seitsemältä.

Mutta huomenna saa nukkua pitkään.

15 kommenttia:

  1. Yksi sana riittää: upea!

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. No mutta siitä tuli HIENO pöytä! Hullun homman oot kyllä tehny!

    Mukavaa viikonloppua!

    -Päivi-

    VastaaPoista
  3. Todella kaunis pöytä! Pöydät on ihania, niiden päälle vaan tahtoo tuppautua ihan liikaa tavaraa ainakin meillä..joten se pöydän pinta itsessään ei näy mihkään..
    Leppoisaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  4. OIjoi mikä pöytä!! Aivan todella ihanan sait siitä! :)

    Ja tuo lukemisjuttu on niin tuttua...onneksi tosiaan huomenna saa nukkua! :)

    Rentoa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Eikös ruisjahoista ole tehtykin ennen liimaa... :-)
    Onneksi huomenna saa nukkua, minäkin kärsin ihan samasta ei osaa lopettaa lukemista -ongelmasta. Ja päivätkin ovat niin kovin lyhyitä nyt. Huokaus.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kehuistanne <3
    Itsekin olen pöytään todella tyytyväinen. Vielä kun se joskus saisi vaan olla tuon näköisenä ilman sitä isoa kaappia. Pitää nauttia nyt näistä parista päivästä ennen kuin kaappi siihen rojahtaa.
    Ruisjauhoista taidettiin tosiaan tehdä liimaa. Tehokasta se ainakin on, ja kestävää :)

    VastaaPoista
  7. Pöydästä tuli tosi ihana.
    Täällä vois sitten pyöräyttää välillä ruistaikinaa, kun särkyy milloin mikäkin, jota ei liima korjaa ;)

    Onnea arvontavoitosta.

    VastaaPoista
  8. Hieno pöytä. Mulla on lehtitelineenä se taikina-astia, jonka pohja on kuorrutettu ruistaikinalla. En jaksanut raaputtaa irti -ihan törkeässä jumissa!!

    VastaaPoista
  9. Mari: Kiitos :)

    Onnenkyynel: Jos ei jaksa taikinaa pyöräyttää niin luulen ruispuuronkin käyvän, ainakin sitä on kuivuttuaan ihan mahdotonta saada katilasta irti :D

    Leena: Se on aika kovaa kamaa! Tuon pöydän alapuoli on ollut se leivontapuoli ja siinäkin oli sellainen sentin taikinakerros. Se lähti kyllä helpolla pois. Ei kai se taikina mitään haittaa siellä tiinun pohjalla jos on jo kuivettunut :)

    VastaaPoista
  10. Voi kuinka hieno pöytä siitä tuli! Nyt menette kelmit sen peittämään;)

    VastaaPoista
  11. Kaunis pöydästä tuli, vaivansa arvoinen. Miten kodikkaita nuo vanhat pöydät onkin!

    VastaaPoista
  12. Oih, onpa sinulla kiva blogi!! Ja kaunis koti!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)