perjantai 5. helmikuuta 2010

Osuvia sattumia.

Miten teillä muilla? Onko elämässä tullut vastaan sattumia, asioita jotka ovat niin yhteneviä, ihan omasta itsestä riippumatta? Meidän perheessä on, tässä niistä muutama. Lamavuosina 90-luvulla meille kotiutui kaksi kissaa, nimeksi saivat Otto ja Aatu. Vuonna 2000 luovuimme niistä miehen allergia takia ja kissat saivat uuden kodin siskoni luota. 2008 olimme valmiita kokeilemaan uudestaan kissaa. Kas kummaa, meille tarjottiin edellisen postauksen Aatua. Katti sai meiltä uuden kodin osin nimensä ansiosta. Kun etsimme toista kissaa, tuli vastaan eläinsuojeluyhdistyksen kautta aivan ihana pentu. Sen halusin, ja yllätys yllätys, pennun nimi oli Otto. Nyt meillä on taas kissat Otto ja Aatu.

Sekä minun että mieheni äiti ovat syntyneet toukokuussa, samana vuonna. Meillä on molemmilla 7 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen. Kun kirpparilla törmään sen ainoan kerran elämässäni vihkipari-kirjaan, on se meidän molempien vanhempien vihkivuodelta, sekä meidän syntymävuodelta. En voinut jättää ostamatta. Nykyisessä makuuhuoneessamme on tämä 70-luvun tapetti, ainakin toistaiseksi. Ei ihan lempitapettejani mutta menettelee.


Kas kummaa, vuoden 1979 joulukuussa silloisessa kodissa otetussa kuvassa näkyy kuusen taustalla ihan vastaava tapetti, ellei jopa sama. Väri vain on nykyisestä poiketen vihreä. Kuvassa poseeraa bloggaaja itse ja pikkusiskonsa.Tyttömme nimi on aika harvinainen, siksipä olikin hauska törmätä hänen koulussaan samannimiseen tyttöön jonka äidin nimi oli myös Katja. Sukunimemme on erittäin harvinainen, sen edustajia taitaa olla elossa alle 50 henkeä. Sattumaa vai mitä, mutta avioliiton kautta tullut sukunimeni löytyy ammatistani. Tyyliin Katja Kasvi, kasvimaanhoitaja. Ammattia ehdin alkaa opiskelemaan ennen mieheni tapaamista joten täysin suunnittelematta tämäkin.
Sattumaa, johdatusta, vai mitä. Sen saa jokainen päätellä itse.

13 kommenttia:

  1. Tässä on selvän salaliiton aineksia! :D

    VastaaPoista
  2. Hei,uskon johdatukseen ainakin omassa elämässäni olen sen kokenut. Hassua tuo sama tapetti:)

    VastaaPoista
  3. aika hauskoja juttuja!!ja tuo tapetti osuma on niin jotenki ihana:)

    VastaaPoista
  4. Kyllä sitä kaikenlaista on huomattu. Mieheni ja minä olemme olleet samassa päiväkodissa ja samassa ryhmässä sekä asuneet 4-5 vuotiaina kolmen talon päässä toisistamme, mutta emme ole varsinaisesti tunteneet ennen kuin 18-vuotiaina tapasimme :)
    Työkaverini on myös asunut samassa talossa kuin minä lapsena, samaan aikaan siis :)

    VastaaPoista
  5. Hih, sepä olisikin pelottavaa, jos huomattaisiin miehen kanssa, että oltaisiin jossain törmätty toisiimme. Edellisessä elämässä?

    Sukunimet on tosi hauskoja. Mun opiskelukaveri meni naimisiin miehen kanssa, jonka sukunimi on Suomela tms. Ei tosin suostunut ottamaan sitä sukunimeä itselleen, suomen maikkana...


    Mutta päiväkodeista puheen ollen, ystäväni, jonka tapasin lukiossa, oli ollut samalla perhepäivähoitajalla kuin minä, joskus 4-vuotiaana =D

    Tuo tapettijuttu on kyllä hauska!

    VastaaPoista
  6. Hauskoja sattumia. Ollaankin synnytty samana vuonna:)

    Meillä on kanssa harvinainen sukunimi, alle 20 nimen kantajaa. Samoin on tyttönimeni, senkin nimen kantajia on elossa alle 20. Aika vaikea pähkäily oli ennen naimisiinmenoa, varsinkin kun kirkkoherranvirastossa kanslisti päivitteli, että miten voit vaihtaa noin kauniin nimen tuollaiseen nimeen...

    VastaaPoista
  7. Muistaisin, et meidänkin porukat löytyis tuosta kirjasta, katsastappa!

    VastaaPoista
  8. Täällä ilmoittautuu myös yksi harvinaisen sukunimen omistava. Tämä nimi on 16:lla ihmisella, josta meidän perhe omistaa jo 7 kpl.

    Hauskoja sattumuksia....

    VastaaPoista
  9. Hauskoja sattumia. :) Meillä ei taida olla mitään noin hyvin yhteen sattunutta juttua.

    VastaaPoista
  10. Elämä on sattumien kauppaa,sanotaan.
    Meillä mieheni kanssa elämät ovat kulkeneet rinnakkain jo lapsesta asti,mutta emme ole koskaan varsinaisesti tavanneet.
    Lapsena kävimme mökkireissujen yhteydessä kyläkaupassa,jonka naapurissa mieheni asui. Olimme amiska-aikaan eri linjoilla,mutta samalla tupakkapaikalla. Ollessani töissä kaupassa,oli se samalla mieheni kantakauppa. Hänen ollessaan myymälävartijana,kävin vähintään kahdesti viikossa kyseisessä kaupassa. Meidät saattoi viimein yhteen netin treffipalsta. Näin se elämä kulettaa =)

    VastaaPoista
  11. Kyllä minäkin uskon näihin juttuihin, onko se johdatusta vai kohtaloa, en tiedä. :)

    Viimeisin on parin viikon takaa. Kotona minulla on kaksi vanhaa kaunista taidelasimaljakkoa, joiden alkuperästä (kotimaisuudesta) olen ollut epävarma, enkä ole sellaisia nähnyt koskaan missään muualla ja olen omistanut ne jo vuosia.

    Juttelin niistä miehelleni puoliääneen kotona ja seuraavana päivänä menin oman kotikaupungin kirppikselle, jossa samanlaiset maljakot seisoa nakottivat vitriinissä vierekkäin. Väitettiin kotimaisiksi ja hintaakin oli ihan kivasti :).

    Itse olen sitä mieltä, että ei voi olla vain sattumaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)