Luumulehdon uudistus eteni

On mielenkiintoista kun puutarha on jo siinä iässä, että eteen tulee kokonaisen istutusalueen uudistaminen. Luumulehto uudistuu suurelta osin parin seuraavan vuoden aikana. Alue on siitä kumma, että en ole ollut siihen alunperinkään tyytyväinen. Istutusalusta oli huono ja tule tehtyä vääriä kasvivalintoja. Nyt olen huolellisempi.

Kaikki kasvit ovat poissa. Osa lähti uusiin koteihin, osa siirtyi väliaikaiselle kasvupaikalle ja osa meni kompostiin. Takareunaan jäi siperiankurjenmiekka jota ei saa pois kuin kaivinkoneella. Keskellä jäi kirsikkapuu 'Sikkolan Kuulasmarja' joka tekee julmetun paljon juurivesoja mutta ei yhtään kirsikkaa. Sen kanssa on vain elettävä. Nyt kaivoin kaikki juurivesat pois, katkoin juuret. Jos puu tähän kuolee, niin saa mennä.

Seuraavaksi leikattiin siperiankurjenmiekat matalaksi. Näin tehdään joka kesä kukinnan jälkeen. Uudet lehdet kasvavat takaisin jo saman kesän aikana, mutta jäävät siistin mataliksi. Alareunan puutarhaläpyskäni antaa mittasuhteet kurjenmiekkakasvuston koolle.

Siten levitin kurjenmiekkojen lehdet haravoidulle alueelle. Ne tulevat tuohon maatumaan ja maata parantamaan.

Lopuksi päälle yhden puutarhakompostorin sisältö. Yritän vielä saada tuohon pari peräkärryllistä palamatonta lantaa. Alue kun istutetaan vasta ensi vuonna niin palamaton lanta käy. Koko alueen peitän sen jälkeen odottelemaan ensi kesää.

Keskiympyrän vasen puoli jää ensi kesälle ja sitä seuraavalle. Tämä olisi kaikkiaan liian suuri urakka yhdelle kesälle. Myöskään tarveaineet eivät riittäisi kummallekin alueelle samana kesänä, siis lehdet ja kompostin sisältö. Keskiympyrän kuollut ruusuomena lähti. Juurakko pitäisi kaivaa pois. Tilalle tulee todennäköisesti hevoskastanja sillä sain sellaisen taimen. Sain myös pilaritammen taimen, sitäkin voisi harkita.

Enpä muut alueen uudet kasvit? Vanhoista tulee liila saksankurjenmiekka jota tuossa kasvoi ennestään. Se viihtyy alueella. Lisäksi takaisin tulee päivänliljat. Ympyrän kohdalle etureunaan siirrän matalaa maksaruohoa joka tekee erittäin tiiviin maton. Sitäkin löytyy omasta takaa. 

Kurjenmiekkojen ja päivänliljojen lehdet ovat samanlaisia kaitoja. Mukaan tarvitaan jotain rytmitystä ja vaihtelua. Verikurjenpolvi 'Elke' (kuvassa) on osoittautunut paahteessa kestäväksi. Taidan laittaa sitä mukaan. Vielä olisi yhdelle kasville tilaa, hyviä ideoita saa heittää jostain mikä ei kasva liian korkeaksi, olisi ehkä vaaleanpunainen eikä leviä liikaa. Paahdetta ja savimaata pitää kestää.
 

Kuolleista herännyt

 Olen saanut tänä vuonna paljon puutarhavieraita, pari ryhmää ja myös yksittäisiä vieraita. Eilen tein puutarhakierroksen yhden vieraan kanssa. Uuden kasvihuoneen uumenissa tein kiljahduksen aiheuttavan löydön. Tässä kohtaa voi todella sanoa puutarhurin laiskuuden kääntyneen onneksi.

Olen ollut laiska enkä ole saanut kaivetuksi pois uuden kasvuhuoneen kuolleeksi julistettua 'Rusbol' viinirypälettä. Eipä tarvitse enää kaivaa, köynnös onkin hengissä. Tämä on suoranainen ihme. En ole edes kastellut köynnöstä kertaakaan, koska ajattelin sen olevan kuollut. Se on voinut olla myös hyvä juttu, köynnös on vienyt juurensa pohjamaahan asti. 

Ensi talveksi köynnös tullaan suojaamaan huolella, enää en uskalla ottaa riskiä sen paleltumisesta. Samoin aloitan ajoissa kastelun lämpimällä vedellä jotta köynnös sulaa ja saa otettua vettä kasvuunlähdön tukemiseksi.

Keväällä ajattelin molempien maariankämmeköiden olevan elossa. No, ne taimet mitä luulin kämmeköiksi oleivatkin jotain valkokukkaista tädykettä joka oli tullut kämmekän mukana. Toinen kämmekkä selvisi hengissä ja aloitti kukinnan. Kovin pieni ja hento se on, vaan eiköhän tuo tuosta vahvistu.

Lidlin vaaleanpunainen iiris ei ollutkaan vaaleanpunainen. Tai mikään niistä ei ollut vaaleanpunainen. Yksi oli tylsä tumman liila jota minulla oli jo ennestään, sen sain laitettua eteenpäin. Tähän sinivalkoiseen olen tyytyväinen. Kukka on suuri ja varteen on tulossa useampi kukka. Tämän tuoksu on uskomattoman hieno, mausteisen vahva. Tämän perusteella taidan ostaa myös ensi vuonna Lidlin iiriksiä ja katson mitä niistä tulee.

Laitoin aamulla instaan kuvan tämän viikon lempinäkymästäni. Kuvan alareunassa on vihreää. Siinä ovat tämän vuoden itsestään kylväytyneet jättiverbenan taimet. Olisikohan tämän jo neljäs kesä kun jättiverbena kasvaa meillä itsestään kylväytyneenä. Parhaiten se kylväytyy hiekkakäytäville mistä voi siirtää taimia kukkapenkkeihin.

Liila pehko on timjamia joka oli taas kerran täysin talvenkestävä, ei mitään vaurioita. Padan minttu nousee vasta nyt. Taustalla on väinönputki. Alhaalla näkyy itseltään hengen kukkiva maksaruoho. Enpä muista kesää jolloin maksaruohoissa olisi näin paljon kukkia. Sormustinkukat aloittivat aikaisin, niitäkin on mukavasti vaikka talvi vei osan.

Tässä vielä näkymää toiseen suuntaan.

Olen aloittanut luumulehdon uudistamisen. Näillä helteillä olen tehnyt tosin aika vähän, lähinnä jakanut taimia ilmaiseksi netissä eteenpäin. Nyt menee kaikki uusiksi, tuskin kesät ovat enää koskaan muuta kuin joko kuumaa tai kylmää, niinpä varaudun luumulehdossa tekemään kaikki istutukset kuivuutta kestäviksi.

Pioneja siemenestä

 Satuin vuonna 2019 Suomen Pioniseuran pisteelle Lahden Pihapiiri-messuilla. Heillä oli myynnissä Amerikan vaihtona tulleita siemeniä, viisi pussia kympillä. Ostin erän ja kylvin siemenet. Osa iti ja suurin osa ei tietenkään. Itäneistä siemenistä sain muutaman taimen ja siirsin ne maahan. Viime kesänä kukki ensimmäinen, ja tänä kesänä kaksi lisää. 

Ensimmäisenä kukki valkoinen, suurikukkainen pioni. Se on sanoisinko, löyhästi puolikerrottu. Oikein kaunis, mutta helteiden takia kukinta oli hetkessä ohi.

Seuraava pioni olikin sitten lottovoitto. Juuri minun puutarhani väriä. Nupun ollessa kerällä, on väri sekoitus vaaleanpunaista ja persikkaa. Kukka avautuu hennon vaaleanpunaisena ja on melko tiheään kerrottu.

Kukinnan edetessä väri haalistuu ollen lopulta lähes valkoinen. 

Tämä pioni näyttäisi tekevän sivukukintoja. Tässä yksi sivukukinnon kukka. Tästä taisi tulla kertaheitolla lempipionini. Sille voisi antaa nimen 'Katja'. Pioni on kestänyt todella hyvin sateet ja helteet, se kukkii pitkään. Pysyy melko hyvin pystyssä mikä on plussaa sekin.

Kolmannen pionin kukinto oli mennä kokonaan ohitse. Enpä olisi uskonut, että moinenkin itää. Täytyy sanoa, että jos tykkään kahdesta edellisestäkin, niin tykkään tästäkin. Tosin tämä on ensikukinta, seuraava kukinta voi olla hieman erilainen kun pioni kerää ikää ja voimia lisää. 

Olin säästänyt siementen emotaimien tiedot. Ne ovat yllä. Siitä jokainen voi arvailla mistä emosta siementaimeni ovat lähtöisin. Nimilaput menivät jo kylvövaiheessa sekaisin, joten emot jäävät pääosin varvailujen varaan.

Tämän kokeilun perusteella, voisin kasvattaa uudelleenkin pioneja siemenestä vaikka se ei olekaan mitään lyhytjänteisen ihmisen puuhaa. Siementen ostosta kukintaan kesti 4 - 5 vuotta. Vaan kaunista kannattaa odottaa.