Huviksi vai hyödyksi?

 Olen täällä miettinyt tulevan kasvukauden kasvatteja kasvihuoneessa ja kasvimaalla. Tykkään mennä paljon tuttujen ja turvallisten lajikkeiden kanssa, mutta toisaalta olisi kiva kokeilla uuttakin. Pelkkiä uutuuksia taas en halua kasvattaa, sillä koen, että kaiken sen vaivan tehtyään, olisi kiva saada satoa ja että, se sato mikä tulee, olisi syötävää ja hyvän makuista. Erityisesti tämä koskee tomaatteja ja kurkkuja. On harmillista laittaa tomaatin taimi kasvihuoneeseen ja todeta ettei lajikkeesta ole kuin tomaattisoseeksi pakastimeen. Tai on ikävää todeta kasvihuonekurkun olevan niin pahaa, ettei kelpaa kellekään perheessä. No onneksi nämä ovet ääriesimerkkejä mutta joka kerta ihan yhtä harmittavia.

Luumutomaatti 'Mandat H' on ehdoton suosikkini ja se on tomaatti josta koko perhe tykkää. Häviävät tomaattilautaselta yleensä ensimmäisenä. Tilasin Ruotsista uudet siemenet vaikka viime vuoden tilauksesta on vielä kaksi pussia jäljellä. Koskaan kun ei tiedä mitä lajikkeita on seuraavana vuonna myynnissä. Tätä ei harmillisesti löydy kotimaan valikoimista tai itse en ole onnistunut löytämään. Tekee kohtalaisen sadon ja hedelmä ei halkeile. Maku on makea, mutta sopivan tomaattimainen, kuori ohut.

'Ravello F1' on tämän vuoden kokeilu. Luumutomaatti tämäkin. Lisäksi voisin kokeilla jotain uutta rungollista kirsikkatomaattia, mieluiten tavallista punaista sillä raidallisista ym. erikoisuuksista on se kokemus ettei maku vastaa ulkonäön upeutta ja menevät siten vähän huvin puolelle.

En osaa sanoa onko kuvassa kasvihuonekurkku 'Louisa' vai 'Bella F1'. Kumpikin ovat kuitenkin hyväksi havaittuja ja niitä kasvatan tänäkin vuonna. 'Passandra' on uutuus, mutta koska sitä on kehuttu, päätin kokeilla. Viime vuoden uutuus oli 'Sonja' ja se oli pettymys, koska tykkään enemmän näistä kaupan kurkun oloisista kurkuista kasvihuoneessa. Sonja muistutti enemmän avomaakurkkua. Onneksi keksin laittaa osan kurkuista maustekurkuiksi ja Sonja pääsikin loistamaan siinä. Niinpä Sonja saa tänä vuonna uuden mahdollisuuden ja kasvatan lopuista siemenistä kurkut säilöntää varten. Ja koska innostuin kovasti maustekurkkujen onnistumisesta, niin ostin myös avomaakurkun siemeniä. Toivottavasti hukun kurkkuihin ensi kesänä sillä olen koko talven hamstrannut lasitölkkejä kurkkujen säilömistä varten.

Ruusukaalin ensimmäiseen kasvatusvuoteen olin niin tyytyväinen, että ehdottomasti kasvatan niitä tänäkin vuonna. Homman juju on kaaliverkko. Tosin se on niin lyhyt, että joudun ompelemaan siihen päädyt mutta se ei ole ongelma. Ostin organzaa kokeelliseksi kaaliverkoksi ja se toimi. Jätän kuitenkin jo ostetun pätkän kokonaiseksi verkoksi ja haen uudet pätkän päädyiksi kaaliverkkoon. Lisäksi ostin kukkakaalin siemeniä ja ne aion kasvattaa organzan sisällä, se jää jossain kohtaa liian matalaksi ruusukaaleille joten voin varata sen muille kaalikasveille. Suosittelen verkon hankintaa, meillä ei tule satoa ilman sitä vaan kaikki kaalikasvit syödään. Sen takia olin monta vuotta kasvattamatta kaaleja.

Muutoin kasvimaalla mennään tutulla valikoimalla. On porkkanaa, kesäkurpitsaa, herneitä, keltasipulia, valkosipulia, härkäpapua ja kehäkukkaa. Ehkä myös pinaattia sillä niiden siemenistä alkaa mennä päiväykset. Tosin saan pinaatin yleensä aina kukkimaan ennen kuin pääsen korjaamaan satoa. 

Pensasmustikoiden alaa haluaisin lisätä ja olen kaavaillut siihen kasvimaan yhtä reunaa. Vaatii kunnon kohopenkin ja sille jonkinlaisen rajauksen. Sekä tietysti taimet jotka ovat aika hinnakkaita, mietin, jos raaskisi ostaa 1-2 taimea vuodessa tai kokeilla juurruttaa jo olemassa olevan taimen yhtä vesaa ja saisi siitä taimen. Näin saisi juuri niitä omia suosikkilajikkeita.

Siinäpä ensi kesän suunnitelmia, kohtahan sitä pääsee tekemään ensimmäiset kylvöt. Tänä vuonna voisin kokeilla siinäkin kahta kylvöä sillä uuteen kasvihuoneeseen saa todennäköisesti taimet aiemmin kuin vanhaan, alimman kuvan kasvihuoneeseen.

Pienesti puutarhatöitä ja käenkaaleja

 Talvi on puutarhatöiden suhteen täydellistä laiskotteluaikaa. Jotain pientä puuhaa löytyy kuten auringonsuojien virittelyä. Yritin kovasti etsiä suojaverkkoja puutarhavarastona toimivan karjakeittiön uumenista, mutta löysin vain yhden. Missä lie loput luuraavat. Jos ei löydy niin ei onneksi ole kovin suuri taloudellinen menetys hankkia uudet vaan silti mieluusti toivoisin vanhojen löytyvän.

Alppiruusut kaipasivat jo kipeästi suojaa, toivottavasti ei tullut liian myöhään. Syksyllä olin sen verran fiksu, että muistin laittaa kankaita varten tulevat tuet ja verkot paikoilleen. Lankakori on näppärä, samoin ne vihreällä muovilla päällystetyt rautalankaiset perennatuet.

Suojaverkon puutteessa käärin lankakorin ympärille vanhan tyynyliinan. Kiinnitys pyykkipojilla joita minulla on erikseen puutarhakäyttöön tarkoitettuja.

Se ainut löytynyt verkko pääsi arboretumin pallotuijien suojaksi. Tosin en tiedä miten tuijille käy, vaikka ovat kasvaneet tuossa jo pari vuotta niin kärähtivät kesän helteissä.

Arboretumissa on kaikki verkot hyvin paikoillaan. Se taas tarkoittaa ettei ole toistaiseksi yhtään havaittua jänisvauriota. Verkot oli helppo kiertää tarkistamassa sillä lauha sää ja aurinko sulattivat lunta aiemmin niin, ettei sitä ollut kuin nilkkaan saakka.

Tämä kuva on jo joulukuulta mutta silloin en saanut julkaistuksi sitä. Jätin syksyllä ruusukaalit paikoilleen kasvimaalle ja siinähän kävi niin, että jänikset löysivät moisen herkkuapajan. Nyt jos näistä ottaisi kuvan niin ei olisi jäljellä kuin varren tyngät, niin tyhjiksi on kaikki kaluttu. Syötävää on ollut jäljistä päätellen koko suvun juhla-ateriaksi.

Nostin ennen pakkasia pari käenkaalin istutusta talvehtimaan sisälle taloon. Toinen oli litimärkä joten pidin sitä viikkotolkulla kuivumassa kodinhoitohuoneen lattialämmityksen päällä ja siihen se unohtui myös sairaalareissuni ajaksi. Kun tulin kotiin olin ihmeissäni. Käenkaalit olivat lähteneet kasvattamaan uutta versoa. Siirsin kattilan pois viileämpään ja pimeään tilaan, jospa se lakkaisi kasvamasta ja heräisi keväämmällä uudemman kerran. Sitä toista käenkaalia en ole kastellut kertaakaan, toivottavasti mukulat ovat hengissä.

Onko bloggerin kuvien lataaminen muuttunut? Jos yritin ladata monta kuvaa kerralla, tuli aina viimeiseksi aikomani kuva ekana, latasin uudestaan päinvastaisessa järjestyksessä mutta taas meni pieleen. Sain oikean rivin vain kun latasin kuvan kerrallaan. Aika ärsyttävää jos jää lopulliseksi.

Toipilashommia

 Kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Täällä kotona toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Pikku hiljaa ja vähitellen on ollut toipumisen teemana. Kävelymatka ulkona pitenee vähän joka päivä ja kotitöitä on tullut tehtyä pieniin osiin pilkottuna. Huimaus on vähentynyt mutta voimaton olo iskee todella helposti. Tänään tippui käsistä jauholaatikko tuvan lattialle, ei vaan pysynyt käsissä. Kertoo paljon siitä miten hitaasti mennään eteenpäin vaikka eteenpäin mennään. Mutta unohdetaan korona ja palataan puutarhaan.

Meillä on pieni ongelma kompostorin kanssa. Tyhjensin sen kuten joka syksy mutta kylmä ja pakkanen yllätti, kompostori jäätyi tavallista aikaisemmin. Ja se tarkoittaa sitä, ettei kompostoriin viety tavara maadu ja mene kasaan. Muutama viikko ja sitten kompostori on kantta myöten täynnä. Jäätyminen on niin syvällä ettei maksa vaivaa alkaa sulatella.

 Onneksi on kuitenkin toinen astia johon laitoin syksyllä vain rikkoja ja muuta vihreää puutarhasta. T Tarkastin astian, että siellä on tilaa muutaman viikon keittiöjätteille ja sitten ollaankin toivottavasti niin pitkällä keväässä, että kompostori sulaa ja hurahtaa käyntiin.

Navetan tiiliseinä sai pakkasten lauhduttua kauniin kuurakerroksen. Ajattelin olla keväällä rohkea ja poistaa ikkunoissa olevat lintuverkot. Ikkunakitti on saanut kuivua pari vuotta ja uskaltaisin jo luottaa siihen ettei sitä nokita pikkulintujen toimesta.

Puutarha on täynnä jänisten jälkiä. On tullut polkuja ja jopa valtateitä. Kunhan kunto kasvaa, on aika kiertää verkot läpi ja tarkistaa etteivät ole pois paikoiltaan. Lumikerros on vielä sen verran matala ettei ole pelkoa, että jänikset söisivät kasveja ainakaan korkeampien verkkojen yli. Joitain perennoja on myllätty ja kaivettu esiin, mutta se ei minua haittaa jos syövät talventörröttäjiä. Kuvan maa-artisokan kasvusto ei ole kelvannut. 

Tämän viikon pakkasissa tuli tarpeeseen talon kivijalan ympärille heitelty lumi. Vaikka lattioita on eristetty uudestaan ja tuulitiiviyttä parannettu, ovat lattiat silti talvisin vetoiset ja kylmät. Johtuu siitä, että kivijalka on saumaamaton ja vaikka kissanluukut sulkee on aina veto rossipohjan sisälle. Lumi eristää ja tiivistää ja lattioissa on heti ihan eri tuntu. Kosteusongelmia emme pelkää, pakkaslumi on kuivaa ja talon ja lumen väliin sulaa heti rako.

Huomiselle on luvattu lämpöasteita ja aurinkoa. Ihanaa!