Uuden vuosikymmenen kynnyksellä

Vuosi 2020 tulee olemaan merkittävä vuosi. Olemme mieheni kanssa olleet 20 vuotta naimisissa. Asumme talossa joka on ollut tällä nykyisellä paikallaan tasan 100 vuotta. Aloitan tammikuussa pienen opiskelun työn ohessa ja vuoden vaihtuessa vuoteen 2021 on toivottavasti taskussani työmarkkinakonsultin tutkinto.

Palataan kuitenkin vielä vuoteen 2019, vuoteen joka oli tasainen kuin mikä ja ehkä hyvä niin, elämän on joskus hyvä olla tasaista ja tylsääkin.

 Lunta saimme talven mittaan reilusti. Oli taas vanhalle potkukelkalle käyttöä kun lapsenlapset kävivät kylässä.

 Helmikuun lopulla koitti kylvöjen aika. Tomaatteja vihreissä laatikoissa ja kierrätetyissä tomaattirasioissa hankeen menevät kylvöt.

 Maaliskuussa lumen valta väistyi ja ensimmäiset kukat pinnistivät pintaa. Lumikellot olivat maaliskuun kuningattaria.

 Nykyisin suosikkivärini kevään ensimmäisissä kukkijoissa on keltainen. Se näkyy kauas kun maa on vielä harmaa paljastuttuaan lumen alta ja pölyttäjät tuntuvan tykkäävän keltaisesta. Huhtikuussa pihassa kukkikin ennätysmäärä keltaisia krookuksia.

 Toukokuussa korjasin satoa pimeässä, savihuupan alla kasvatetuista raparpereista. Maussa en kokenut valtaisaa eroa valossa kasvaneisiin verrattuna mutta satoa näistä sai paljon aikaisemmin.

 Kesäkuussa koimme ensimmäiset kunnon helteet. Kuukausi yllätti myös kukinnan suhteen. Pienet tuomipihlajani olivat kuin tikattuna kukkaa. Risuaita taustalla alkaa olla huonossa kunnossa, ehkä puran sen aikansa eläneenä kokonaan pois, tai sitten korjaan ja kunnostan.

 Heinäkuussa koitti odotettu kesäloma ja Avoimet Puutarhat joihin osallistuin kolmatta kertaa. Kasvimaa kitkettiin ja laitettiin olkien avulla siistiksi. Kesän kuivuudesta huolimatta kasvimaalla meni hyvin, tosin kastelua sai tehdä kuin työkseen. Uimassakin uskaltauduin käymään jopa pari kolme kertaa päivässä kuumimpina hellepäivinä.

 Elokuu, loppukesän ensimmäinen kuukausi. Vihdoin sain kokea kunnolla vaaleanpunaisten ukonhattujeni kukinnan. Paikan siirto selvästi auttoi.

 Syyskuussa söimme itsemme ähkyyn pihan luumuista. Ensi kertaa saimme luumuista kunnon sadon, kiitos 'Laatokan Helmen'. Leikkasin puun sadon jälkeen melko reilusti ja nyt jännään tykkäsikö huonoa. Haluan pitää kaikki hedelmäpuut kohtuullisen kokoisina ja matalina, siksi leikkaan niitä ahkerasti. Syyskuu oli myös surun kuukausi sillä vanhin kissamme Aatu lähti viimeiselle matkalleen. kaipuu on vieläkin ajoittain kova vaikka tapahtumaan ehti valmistautua hyvin.

 Lokakuussa rauhoituin ja koin puutarhaähkyn jälkioireita. Silti en kadu kesää jonka vietin 90% puutarhassani, sille oli tarvetta sillä puutarha on minulle myös terapiapaikka, se mistä ammennan voimaa arkeen. Mutta voi miten kaunis olikaan arboretum ensimmäisten pakkasaamujen aikaan.

 Marraskuussa sai unohtaa puutarhan kokonaan ja keskittyä muihin harrastuksiin kuten pietarilaisten tuolijeni entisöintiin. Kuvassa menossa yhden tuolin selkänojan korjaus, en ollut tyytyväinen kätteni jälkeen joten uusiksi meni.

24.12.2019

Joulukuussa sai keskittyä täysillä lähestyvään jouluun vaikka aluksi tuntui ettei joulumieltä löydy sitten millään. Löytyihän se lopulta sen verran kuin tarvittiin. Joulu saatiin laitetuksi ja kohta sille heitetään jo hyvästit. Joulukuun lopulla mieli kääntyy uuteen vuoteen ja uuteen puutarhakauteen ja sen mahdollisuuksiin. Tammikuun pakkasina voi katsella kuvamuistoja menneeltä keväältä ja samalla voi selailla siemenvarastot läpi ja mietti lähestyviä kylvöjä.

Hyvät lukijat, Onnea ja Menestystä vuodelle 2020 ja olkoot koko tuleva vuosikymmen myötätuulten myötäinen.

Jotain minusta

Sain Nilalta Lappalainen etelässä-blogista haasteen vastailla Jotain minusta-haasteen kysymyksiin. Tässäpä minun vastaukseni jotka ajattelin kertoa puutarhaa harrastavan ihmisen näkökulmasta.

1. Asun

maaseudulla Päijät-Hämeessä Lahden kaupungissa. Ensi vuonna tulee täyteen 15 vuotta asumista Arvilan talossa. Talon ja pihapiirin ympärillä on puutarha jota olen hoitanut ja kasvattanut määrätietoisesti noin kymmenisen vuotta. Kokoa puutarhalla on arvioiden vajaa hehtaari.

2. Innostun

kasveista ja kukista joita näen esittelyssä muissa blogeissa. Tai sitten selaan vanhoja ja uusia puutarhalehtiä sekä kirjoja ja saan sieltä innostuksen poikasen. Ja kohta on puutarhassa uusi istutusalue tai täysin uusi perennasuku.

3. Ihailen

täsmällisiä ja säntillisiä istutuksia, millilleen tehtyjä kanttauksia, kauniin muotoisiksi leikattuja puita, suoria istutusrivejä kasvimalla, hengissä pidettyjä kaalikasveja ja komeita pionirivejä. Ja nyt en puhu omasta puutarhastani.

4. Rentoudun

kitkemällä kukkamaita, istuttamalla uusi kasveja tai siirtämällä niitä paikasta toiseen. Rentoudun nyppimällä varkaita kasvihuoneen tomaateista tai katkomalla sipulisadosta varsia. Voi sanoa, että puutarha on minulle rentoutumispaikka, ei ikuinen työleiri vaikka niinkin voisi ajatella.

5. Ilostun

kun onnistun. Saan jonkin aran kasvin kestämään talven yli tai pionin kukkimaan vuosien ponnistelujen jälkeen. Ilostun kevään sipulikukista sillä yleensä ehdin talven aikana unohtaa mitä olen istuttanut. Ilahdun lahjaksi saadusta kasvista jolla on juuret. Ne pääsevät aina puutarhaan ja jäävät mieleen.

6. Luonnettani kuvaa

halu oppia uutta, kehittyä ja nautinnonhalu. Onneksi puutarha tarjoaa kaikkea tätä.

7. Haluan ympärilleni

läheiseni (auttamaan puutarhassa), puutarhakissani (syömään myyrät), hiljaisuutta ja rauhallisuutta sekä kauneutta.

8. Haaveilen

uudesta vuorotteluvapaasta jolloin voisin olla taas koko kesän puutarhassa. Haaveilen kesästä jolloin ei olisi liian sateista tai liian kuivaa. Haaveilen uudesta kasvihuoneesta.

9. En luopuisi

tai en haluaisi luopua puutarhastani, ihmisistä lähelläni joiden avulla se on saavutettu. En haluaisi luopua kodistani maaseudun rauhassa. Vallan hyvin voisin luopua kotiloista tai talvisin kaiken jyrsivistä jäniksistä.

Kiitos Nila hauskasta haasteesta. Jos et keksi mitään kirjoittamista blogiin niin nappaa tämä haaste ja tee oman näköisesi listaus. 

Lunta, ei lunta, lunta, ei lunta

Meillä täällä itäisessä osassa Hämettä lumi tulee ja sulaa pois, tulee ja sulaa pois. Kaikki postauksen kuvat ovat jouluaatolta jolloin meillä ei ollut lunta kuin muutamassa kohdassa pihaa ja sekin jään muodossa. Tänään, Tapaninpäivänä maassa on ohut lumikuorrute mutta veikkaan senkin sulavan pois jos saamme vielä vesisateita.

 Talon kulmalta aitalle päin. Jalo haistelemassa kissanminttua ja hetken päästä on hampaillaan kiinni jalassani, ilmeisesti syystä, että en leikkinyt Hänen Korkeutensa kanssa. Ikinä ennen ei ole purrut minua niin kovaa. Kävin eilen näyttämässä reiden reikiä päivystyksessä, sain varuiksi tetanuspiikin ja ohjeen seurata haavoja, jos yhtään tulehduksen merkkejä niin edessä on antibioottikuuri. Olipa lähellä ettei tullut kissasta lämpimiä rukkasia. Minkä lie mielenhäiriön saanut, tai joulustressin.

 Blogeissa on vilahdellut kuvia jouluruusujen nupuista. Piti käydä katsastamassa omani ja voi mahdoton, tässä viime kesänä istutetussa on nuppu. Hyvällä onnella näen kukan keväällä kukkivana.

 Puutarhassa näkyy paljon piippoja ja kevätkukkijoiden lehtiä. Nämä lehdet kuuluvat helmililjoille jotka istutin viime keväänä. Ostin helmililjat pilkkahintaan ylikukkineina pääsiäiskukkina ja laitoin ne puutarhaan, sipuleita oli yli sata. Nyt vain eivät saisi kukkia liian aikaisin, se pelko on liian lauhassa säässä.

 Myös kärhöistä olen pikkuisen huolissani, niissä on useammassa ihan tuoreita lehtiä tai silmuja. Nyt jos tulee kovat pakkaset eikä ole lumisuojaa niin huonosti käy ainakin maanpäällisille versoille.

 Pionit ovat sinnikkäitä, tämä on loka-marraskuussa istutettu pioni, sieltä se vaan pukkaa uutta alkua tietämättä talven olevan vasta edessä. Maa on niin sula, että ajattelin istuttaa joulun hyasinttien sipulit maahan heti viikonloppuna, mitä sitä odottamaan kevääseen.

 Arboretum jouluaattona 2019. Vaikka tämä on rinnettä niin maa jalkojen alla sanoi lits läts. Tämä on muistini mukaan märin syksy ja loppuvuosi meillä täällä asutun melkein 15 vuoden aikana.

Loppuun tarvitsen hieman apua. Tämä pieni kuuseni on tehnyt pari ylimääräistä latvaa. kannattaako ne katkaista pois ja jättää vain yksi? Vai voiko tämän antaa kasvaa näin? Kummalla tavalla kuusesta kasvaisi kauniimpi vai onko se aina arpapeliä teki miten tahansa?