Kukkamarkkinoiden satoa

Ja minä mukana menossa toista kertaa. Mukava lähteä kun on käynyt jo kerran, osaa vähän hahmottaa mitä taimia paikalta löytyy ja mihin kannattaa satsata. Esikkoja ostin viime vuonna yhden ja sain sen hengiltä. En syytä taimen laatua vaan liian märkää istutuspaikkaa. Toinen epäonninen on kauniit rimpsureunaiset tulppaanit joista ei ole jälkeäkään. Sen sijaan lähes kaikki muut taimet ovat hengissä ja kasvavat kohisten.  Kuten pinkit hyasintit.

Vaaleanpunaisena ostettu särkynyt sydän kukki minun puutarhassa loppukesästä punaisena. Epäilen että hapan maa teki kasville tepposet ja vaihtoi väriä. No, punainenkin on tervetullut säilymään hengissä. Mielenkiinnolla odotan punaisena ja valkoisena ostettujen taimien oikeaa väriä. Molemmet työntää versojaan maasta.

 Lehtoängelmä on jo komean kokoinen.

 Pioneja toin kaksi ja molemmat säilyivät talven yli. Kukintaa en odota vielä tälle kesälle. Tämän pionin kukka tulee olemaan yllätys, myyjä osasi vain venäjää enkä minä ymmärtänyt yhtään mitään. Toinen pioni on väriltään roosa.

 Suomalaisilta myyjiltä ostin kaksi liljaa joista toinen ei selvinnyt talvesta. Onneksi toinen on täysin elinvoimainen.

 Ja viimeisenä jonkin sortin akileija johon taisi tulla liila kukka. Nuppuja tuo näyttää jo tekevän. Vieressä on narsisseja jotka nekin selvisivät talvesta vaikka vesi hiukan jäikin niiden päälle.

Viime vuoden reissusta voi lukea tästä tai tästä.

Nyt olisi syytä alkaa pakkailla, bussi tämän vuoden markkinoille lähtee muutaman tunnin päästä.

Tiikeri trampoliinilla

Kissoilla on hauskat huvit. Otolla yksi sellainen on trampoliinilla oleskelu. Jos on lämmin ja aurinkoinen päivä, trampoliinilla otetaan aurinkoa. Pilvisenä päivänä siellä voi vaikka leikkiä nauhanpätkän kanssa. Ensin tosin nuuskitaan ettei mikään saalis odota ottajaansa.

 Sen jälkeen saa nauha kyytiä, Otto esittää.

 Huh, onpa rankkaa, lopuksi maistuu pieni lepohetki.

Huomenna toivottavasti pääsee taas puutarhaan töihin. Viime päivien sade ja viima ei ole oikein inspiraatiota antanut.

Teurastajan apulainen?

Nyt löytyi maan kaivelun seurauksena yksi syy lisää hankkia pihaan oma lammaslauma. Toisaalta luulenpa, että kun lampaita joskus saamme, ei minusta ole teurastamaan niitä itse. Joku muu saa hoitaa likaiset työt. Tämän hetken suunnitelma on hankkia omat bäät ensi kesänä, ensin suunnitellaan hyvin.

Tämän ties kuinka kauan kuusiaidan alla maanneen leikkuuvälineen oikeaa käyttötarkoitusta en tiedä, mutta kyllä ensimmäisenä tuli mieleen, että sillä on paloiteltu lihaa. Valmistusmateriaali on kunnon rauta ja ruosteisesta ulkonäöstä huolimatta on helppo huomata välineen olleen joskus ihan oikeasti terävä. Puinen varsi on joko lahonnut tai irronnut jonka seurauksena hakkuri on heitetty metsään.

 Tuo etuosan väkänen on ihana. Onkohan sillä ollut oma käyttötarkoituksensa?

Samaan kuvaan piti ottaa miehen löytämä lasikulhon palanen. Sen talletan samaan paikkaan muiden maasta löytyneiden sirpaleiden kanssa. Muistoksi siitä millaisia astioita tämä koti on joskus sisältänyt. Veitsen tai minkä lie hakkurin laitoin lavuaariin sitruunahappoon likoon. Yritän poistaa ruosteen jos se suinkin irti lähtee.

Eikä olisi ollenkaan hullumpi tietää millainen puukahva esineellä on ollut. Kaikki vinkit otetaan vastaan. Olisihan tuo aika kiva tuvassa jotakin reunustaa koristamassa.