keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Sikin sokin

 Nyt tulee täydellistä sillisalaattia, vai pitäisikö sanoa kukkasalaattia. Postaus jossa ei ole mitään logiikkaa, tai mitään punaista lankaa. Punainen kukka saattaa olla, sekä logistisesti toiseen paikkaan siirtynyt kasvi. 

Kovasti olen ollut valmis tekemään kasvien siirtoja. Mutta teepä niitä tällä kuivuudella, ei onnistu. Tai onnistuu, mutta sitten päätyö on tehdä kastelua. 

Kiiltoleimut aloittelevat kukkakauttaan. Tässä tuli kiva yhdistelmä. 'Lemon Beuty' alppikärhön siemenhaituvat sopivat hyvin yhteen valkoisen kiiltoleimun kanssa. Yhdistelmä on niin leveä, että sitä oli hitusen vaikea kuvata.
Varhaisemmat liljat kukkivat jo. Näille ei ole nimeä. Tilasin jotain ihan muuta, mutta sain matalaa, aikaisin kukkivaa punaista liljaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen siirtänyt liljat kerran, sillä ne kasvoivat alunperin pionien keskellä. No voitte arvata näkyikö liljoista mitään. Kun luulin niitä korkeiksi liljoiksi niin toki istutin korkeiden kasvien seuraan. Nykyinen paikka on reunuskasvina kasvihuoneen käytävällä.
Viime vuonna siirretyt päiväliljat ovat kasvattaneet todella korkeat kukkavarret. Onkohan tämän puutarhan ennätys. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, tykkään näiden rauhallisesta sävystä ja sirosta olemuksesta.
Kaukasian kirahvinkukat selvisivät hyvin talvesta. Ei yhtään kuollutta yksilöä ja siementaimia on tullut jaettavaksi asti. Tänä vuonna leikkaan kukinnot aikaisemmin pois enkä anna siementää vaikka eipä niitä taimia ole tullut harmiksi asti. Koko kasvia on hankala kuvata, ovat yli kaksi metriä korkeat.
Pähkäilin pitkään säästänkö luumulehdossa kasvavan valkoisen ukonkellon vaiko en. Lopulta päätin säästää. Leikkaan siitä aina kukinnot pois ennen siementen kehittymistä. Niiden vuosien aikana kun ukonkello on minulla ollut, se on tehnyt vain joitain siementaimia. Ne on ollut helppo kitkeä pois. 

Uusi paikka on pois kaivetun Viljamin keltaruusun tilalla. Saattaa olla lopullinen paikka, en tiedä vielä. Sopisi hyvin vasemmassa laidassa näkyvän purppuraheisiangervon kanssa vaikka angervo kasvaakin kivimuurin toisella puolella. Samassa rivissä kasvaa valkoista pionia ja kirjavalehtistä vuodenputkea. Nekin jäävät mutta väliin sitten jotain muuta kuin valkoista.
Nukkapähkömö leviää meillä tehokkaasti siemenestä. Saan kitkeä sitä pois säännöllisesti. Vaikka leikkaan kukkavanat kuinka tahansa aikaisin kompostiin, tulee siementaimia. Ehkä jatkossa laitan kukkavarret sekajätteeseen. Tässä nukkapähkämö on eityisen hienon värinen 'Amber Jubilee' heisiangervon kaverina.
Kitkiessä saa olla tarkkana. Aina kun eteeni tulee uudennäköinen tunnistamaton pieni taimi, odotan hetken enkä kitke sitä heti pois. Niin kannatti toimia tälläkin kertaa. Punalatva oli tehnyt aika pitkän matkan päähän kolme siementaimea. Yksi kun kasvoi tarpeksi suureksi, tunnistin sen lehdistä punalatvaksi. Pienemmät olivat helppo tunnistaa sen jälkeen. Näille kyllä löytyy paikka, vaikkapa siitä kivimuurilta mihin kaipaan jotain lisää valkoisen lisäksi. 


maanantai 8. heinäkuuta 2024

Kellokärhöjä

 Tämä vuosi ei ole mitenkään kärhöjen juhlavuosi. Kaikki kärhöni nousivat, osa jopa upeasti. Osa niistä upeista nousijoista ei tee lainkaan kukkaa, osa tekee. Osa nousi hapuillen, kun miettien kannattaako. Ne mietteliäät yksilöt tekevät ehkä pari kukkaa.

Kellokärhöt voivat loistavasti, ne eivät tuntuneet kärsivän viime talvesta yhtään. Toinen 'Aljonushka' kasvaa turhan varjossa, se kukkii aina vähäisemmin eikä minulla ole siitä yhtään kuvaa. Tuki pitäisi olla korkeampi, näitä kellokärhöjä saa olla sitomassa pitkin kesää.

Ainoa liila on ostettu nimellä sininen kellokärhö. Se kasvaa rinnepuutarhassa, lähes täydessä varjossa ja erittäin kuivassa paikassa. Pensas on sen takia ympärysmitaltaan pieni. Kukkia tulee joka vuosi. Tykkään kukan muodosta, se on vähän aaltoileva, siron kaunis. Silti omalla tavallaan vaatimaton.
Tämä tekee kukkia pitkälle loppukesään asti. Olen koittanut kasvattaa siemenestä toistaiseksi onnistumatta. Juurakkoa en uskalla lähteä jakamaan.
Kasvihuoneen tarhakellokärhö 'Aljonushka' on komea näky. Se on vasta parivuotias, mutta kuten näkyy, on kasvanut upeaksi pensaaksi. Lannoitan sitä keväisin kanankakalla, muuta en tee. Kastellut en ole kertaakaan kesän kuivuudesta huolimatta. Nuo metallituet ostin tänä kesänä, niitä on kolme kappaletta jakärhö osn sidottu niihin juuttinarulla. Kuvan alareunassa näkyy toisen tuen kaarevaa reunaa, se tuki jäi auttamattomasti lyhyeksi jo kesän alussa. Otan tuen pois vasta keväällä kun laitan uuden korkeamman tilalle.
Kaunis on myös 'Aljonushkan' kukka. Ei kaduta yhtään, että hankin näitä kaksi kappalein. Nuppuja tulaa koko ajan lisää, eiköhän tämäkin kuki pitkälle loppukesään.
Olen ottanut tänä vuonna ensimmäisen kuvan 'Omoshiro' kärhön kukista kesäkuun kuudes päivä. Kuukautta myöhemmin kärhö kukkii edelleen. Tämähän ei ole kellokärhö, mutta on sopivaa mainita näin pitkä kukinta tässä yhteydessä. Jos haluat kestävän, pitkään kukkivan kärhön, istuta 'Omoshiro'. Kukinta tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta eivät kovat talvet tai muutkaan hankalat olosuhteet tunnu vaikuttavan tähän kärhöön.

Kunhan muutkin kärhöt kukkivat, voi tehdä laajemman postauksen ylipäätään kärhöistä.



sunnuntai 7. heinäkuuta 2024

#suuntanaomavaraisuus, heinäkuu 2024, elämää ilman maakellaria

 Heinäkuun aiheena oli maakellari. Sellaista meillä ei ole, eikä ole suunnitelmissa hankkia. Kun olin lapsi, äitini syntymäkodissa joka toimi siinä vaiheessa kesämökkinä, säilytettiin ruoka syvässä maakuopassa talon varjoisella seinustalla. En osaa sanoa kuinka hyvin toimi.

Kasvimaamme on mitoitettu niin, että sato syödään tai säilötään ilman maakellaria vaativaa säilytystä.

Sain naapurista jossa sijaitsee Seudun pieni puutarha *klik* parisen litraa valkosipulin skeippejä. Kuivattelin niitä pitkän tovin uunissa. Parin päivän päästä uudestaan sauvasekoittimella hienonnettuna kunnes tuntuivat kuivilta.
Sitten punnitsin skeipeistä tulleen jauheen, sitä oli 150g. Laitoon sekaan 250g suolaa, sekoitus ja taas kaikki sauvasekoittimelle sileäksi. Suolana käytin Maldonin suolahiutaleita. Levitin leivinpaperille kuivahtamaan ja sen jälkeen lasitölkkiin. Tulee hyvänmakuista valkosipulisuolaa.
Maustekurkkuihin on uponnut jo yli 4kg oman kasvihuoneen kurkkuja. Tuoreeltaan kurkkuja on syöty paljon, mutta silti satoa riittää. Tykkään leikata kurkut ohuiksi, tulee makoisampia kurkkuja.
Viime syksyn valkosipulia riittää vielä, ei tarvitse mennä koittamaan onneaan kasvimaalle. Tämä määrä meni kahdeksaan tölkkiin. Pilkon valkosipulit sillä siten niistä irtoaa enemmän makua.
Olen nykyaikainen emäntä ja käytän valmiita juttuja kuten kurkkusäilykettä. Olisi käyttänyt emäntä sata vuotta sitten jos se olisi ollut mahdollista. Helpottaa elämää. Tuon pussin voi myös puolittaa ja tehdä maustekurkkuja pienemmän määrän.

Oivan kanssa säilöttiin tällä viikolla mansikkaa pakkaseen. Poistan vain kannat ja pakastan kokonaiset marjat. Meillä käytetään vain omatekoista mansikkahilloa, sitä menee myös tyttären perheeseen. Siihen menee osa mansikoista, osa mehuun ja muuhun käyttöön.

Yhteispostauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala. 

Laitan linkit muiden postauksiin sunnuntain aikana.