Kohti keskikesää

Kohti keskikesää mennään kovalla vauhdilla. Voisin maksaa siitä, että tässä vaiheessa kesää saisi vetää hätäjarrusta ja pysäyttää ajan. Tai jos ei pysäyttäminen onnistu, niin edes hidastaa. Ei tahdo pysyä kaiken perässä. Olin ajatellut tehdä suuren iirispostauksen mutta jätän sen tuonnemmaksi, on niin paljon muutakin mistä kertoa. 

Kylvin vuosi sitten keväällä salkoruusun siemeniä lajikkeesta 'Nigra'. Oli työ ja tuska saada siemenet itämään, vaativat esimerkiksi kaksi kylmäkäsittelyä ennen kuin itivät. Yksikään taimi ei kukkinut viime kesänä ja olin ihan varma, että kaikki kuolevat talven aikana pois. Osa selvisi tai jopa kaikki, en muista mihin kaikkialle näitä istutin. Talikko antaa osviittaa Nigran koosta. Tuossa on muistaakseni kolme taimea yhdessä mutta koko on silti luokkaa jätti. Tänä kesänä uskallan odottaa kukintaa.

Koristeraparperi heräilee hitaasti keväisin. Niin hitaasti, että parahdan ääneen sen surkeutta. Lopulta siitä kasvaa ihan kunnon raparperi joka myös kukkii.

Kukat ovat paljon vaisummat kuin syötävällä raparperilla mutta tässä tapauksesa väri korvaa koon. Ihanaa purppuraista syheröä.

Koiranheidestä on kasvanut niin kookas pensas, että sitä on vaikea kuvata. Vedimme pensaan matalaksi heti ensimmäisenä vuotena kun muutimme tänne. Onneksi pensas ei kuollut moiseen rääkkäykseen vaan tuuheutui ja sai uutta virtaa. Tänä vuonna ei kärsitä heisinälvikkäistä. Kuvan alaosassa kukkii puutarhaystävältä saatu keltakurjenmiekka. Kasvimaan verkot kuuluvat kaaleille.

Harakankello on vallannut arboretumista aimo palan itselleen. Toki on myönnettävä, että valtaus on tapahtunut puutarhurin luvalla. Tykkään harakankellosta todella paljon. Se on helppo kitkeä pois jos sen ei halua antaa jatkaa valloitusta, nyppäisee taimen pois ennen kuin se ehtii siementää.

Alppiruusumetsikösä ei ole tänä vuonna kovin paljon mainittavaa. Kukinnassa on selvästi välivuosi. Ainut kukkuva alppiruusu on kuvan 'Hellikki', muut ovat keskittyneet koon kasvattamisen ja uusia versoja onkin runsaasti. En pidä sitä pahana asiana, mieluummin kasvavat ja kukkivat sitten joskus. Näin kestävät kuivuuttakin paremmin.

Sinnikkäästi hankin välillä uuden atsalean vaikka ne eivät meillä viihdy. Viime syksynä ostin viime hetken alennusmyynneistä 'Nabucco' puistoatsalean. Se teki muutaman kukan. Väri on todella intensiivinen punainen, tykkään sillä tämä näkyy kauas. Muista atsaleoista totean, että sinnittelevät hengissä.

Nyt painun helteeseen, tänään tulee puutarhaan vierailijaryhmä ja pitää saattaa muutama asia loppuun ennen sitä. 

Pikakelauksella

 Puutarhassa alkoi pikakelauksen kausi. Siirtyminen viileästä kelistä helteeseen sai puutarhan monet kukat kukkimaan ja kuihtumaan saman tien. On oltava nopea jos haluaa ikuistaa kukkaloiston ennen sen kuihtumista.

Pinkki kirjolupiini ei kuki tänä vuonna ihan niin reilusti kuin aikaisemmin. Ehkä sitä pitäisi jakaa tai siten se kärsi talvesta.

Joskus tulee eteen hetkiä kun ei muista mitä on puutarhaan hankkinut ja mistä. Tämä kasvi on yksi sellainen. Viime vuonna se on ostettu ja istutettu hortensiapuutarhaan. 

Tunnistatko kasvin? Voisiko se olla jokin rikko? Kaunis se ainakin on herkkine valkoisine kukkineen.

Tämä on kylvetty ritarinkannuksena mutta onko siinä tällaiset lehdet mukamas? Näyttääkö tutulta? Minulla ei ole ollut pieniä ritarinkanuksen taimia joten en osaa sanoa.

Nyppykurjenpolvi on lemppareitani. Se tekee kauniin pyöreän pehkon, kukkii suht matalana ja on ollut kestävä. Siementaimia tekee niukasti. Joku karvakamu halusi välttämättä niskansa mukaan kuvaan.

Nimettömänä siirtolapuutarhan myyjäisistä hankittu pioni kukkii kauniisti. Taitaa olla tarhapioni. Oikeastaan tykkään eniten tämän kukista juuri ennen kuihtumista kun niistä tulee eteerisen vaaleanpunaisia. Taustalla, tuolla oikealla näkyy seuraava projekti kunhan olen kerännyt riittävästi sanomalehteä ja pahvia. Hävitän nurmikon yhdestä kohtaa arboretumia ja siihen tulee kivipolku ja polun ympärille kasveja. Kivet ovat isoja ja laakeita, nekin piti siirtää traktorilla.

Tätä hetkeä on odotettu. Pilgrim Austin-ruusu teki ensimmäisen kukkansa. Ruusu kasvaa toistaiseksi ruukussa ja pääsee maahan myöhemmin. Mietin vain kuinka saviseen kohtaan uskallan istuttaa sen. Voisiko olla edellisen postauksen savimaa hiekalla terästettynä ja kunnon kohopenkissä.

Tällä viikolla on ollut joka ilta jokin meno ja olen ollut kotona vasta iltakahdeksalta. Lauantaina tulee ryhmä vierailulle puutarhaan jossa on omassa mielessä kaikki kesken. Ei auta muuta kuin kestää ja esitellä niitä kauniita asioita.

Kasvihuoneen ympäristö etenee kohti valmista

 Tänään tuli se hetki, kun sain miehen avuksi kivien siirtämiseen. Kiviä tarvittiin uudella kasvihuoneelle rajaamaan istutusalueita kivituhkakäytävistä. Kiviä löytyi omasta kivikaupasta eli kotoisemmin louhimosta ja vielä jäikin tuleviin projekteihin. Tosin mies kysyi tänään, onko tämä nyt viimeinen uusi alue. Vastasin, että saattaa olla, mutta vanhoja voi laajentaa jos tämä on viimeinen.

Yllä olevassa kuvassa olen jo järjestänyt kankaat tulevien kivituhkakäytävien paikoille. Käytän kangasta alla vaikka se onkin muovia eikä maadu. Se on ainut keino miten kivituhkakäytävä pysyy edes jotenkuten siistinä. Vaatii silti säännöllistä haraamista ja pienten rikkojen poistoa.

Kuvassa viime- ja toissavuonna tehtyjä alueita. Ne jäävät uusien alueiden taustaksi ja tuohon väliin missä on ruskea kangas, tulee pieni huoltokäytävä. Saattaa siihen mahtua pieni pöytä ja tuolikin, mieluummin kyllä istun kasvihuoneessa teehetkilläni.

Tässä näkyy miten koko kasvihuoneen ympäristö on rakennettu eri kokoisin kivin. Nuo kaikki suurimmat kivet ovat kaikki aitan takaa. Ne taitavat olla tässä ennen sijanneiden rakennusten perustuskiviä. Minun mielestä höpsöä haudata hienot kivet maahan, ennemmin esille ja hyötykäyttöön.

Kivet siirtyivät suosiolla konevoimalla. Perälevyn alla näkyy kova ja paljas savimaa joka jää uusien istutusalueiden alle.

Kolme kuormaa kiviä ja taas näyttää erilaiselta. Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että olisin kattanut koko alueen kivituhkalla jolloin tuohon olisi mahtunut suurempikin puutarhakalusto. Se ei nyt kuitenkaan toteutunut.

Lopuksi täytin istutusalueet lehtikompostin lehdillä. Koska maa on tässä erityisen savinen, piti miettiä jokin keino parantaa maata ja saada madot mukaan maanmuokkaukseen. Maatumattomat lehdet ovat siihen oiva väline. Lehtiä tulee vielä lisää ja lehtien päälle multaa. Kasveja tulee ehkä jotain jo tänä vuonna ja lisää sitten joskus. Kivituhkaa pitää tilata, ehkä multaakin. Tavoite on saada tämä alue niiden osalta valmiiksi 9.7. järjestettäviin Avoimiin puutarhoihin.