Paluu arkeen

 Olen tehnyt viimeiset neljä viikkoa vain puolikasta työpäivää ja sekin kevyttä toimistotyötä. Ensi viikolla koittaa paluu arkeen kokoaikaiseen työhön ja menen kolmen kuukauden jälkeen taas työhön päiväkotiin. Odotan innolla mutta myös vähän kauhuissani. Osaanko mitään ja kuinka jaksan. Huomenna sunnuntaina tulee tasan kolme kuukautta siitä kun sairastuin koronaan. Pitkä on ollut toipumisen tie, mutta toivuttu on ja se on tärkeintä.

Sinänsä koronasta toipuminen on edistynyt hyvin ja on ollut lähes täydellistä. Nyt on kaikki keuhkoihin liittyvät oireet poissa, no äänen kansa pientä probleemaa jos puhuu enemmän. Haju- ja makuaistin kanssa on vielä vaihtelevaa ongelmaa. Savun haju nenästä on poistunut, mutta tilalle tuli pahalta maistuvat ruuat. Suurin ongelma on edelleen vaivaava akillesjänteen tulehdus jonka aiheutti antibioottikuuri. Nyt sain fysioterapeutilta hyvät ohjeet miten kuntouttaa jalkaa, esim. kävelen kaikki kävelyni sisätiloissa astumista vaimentavat kengät jalassa eli suomennettuna crocsit jalassa. Ja se on vähän auttanut. Lisänä on pohjelihasten jumppaa. Jos nämä eivät auta on edessä uusi lääkärikäynti ja jänteen kuvaaminen.

Puutarhakausi on vielä edessäpäin. Tällä viikolla kuvasin hanget jotta muistan ne tulevinakin vuosina.

Aika lämmintä saa piisata, että tuo lumi sulaa pois, tuskin on pääsiäiseksi sulanut.

Talon edustalla olevan rusokirsikan suhteen elätän kovasti toivoa, että se kukkisi tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Aamulla huomasin ikkunasta ensimmäiset jänisten jäljet rusokirsikan ympärillä. Kohta, kun tämä postaus on kirjoitettu, lähden tarkistamaan tuliko vaurioita ja virittelen lakanaa lisäsuojaksi ettei jänisten hampaat pääse tihutöihin.

Uuden kasvihuoneen edustalla on pahimmillaan lähes metri lunta. Tekisi mieli mennä riehumaan ja heittelemään lunta pois istutuksilta, mutta ehkä kuitenkin maltan mieleni sen suhteen ja annan luonnon hoitaa homman.

Vanhan kasvihuoneen luona sama tilanne. Ihan hetkeen en pääse kääntämään kasvimaata. Tai katsomaan miten mansikat ovat talvehtineet. Ehkä kuitenkin hyvin, sillä mansikka yleensä tykkää lumipeitteestä.

Tänään on ohjelmassa kasvihuoneen siivousta. Lyhdyt pois, roskien lakaisua ja ehkä jo ikkunoiden pesua kasvihuoneen sisältä. Pari uutta sisustusideaakin on, ja verhojen mitat pitää ottaa, että saan varjostuksen keväämmällä kuntoon.

Sisätiloissa salin ikkunat täyttyvät pikkuhiljaa taimista. Valot ovat melkoiset viritelmät. Tuolle punaiselle valolle mies lupasi tehdä jonkun systeemin jolla sen saa ripustettua kattoon ja säätää korkeutta taimien korkeuden mukaan. Sitä odotellessa tein hätäratkaisun jogurttiämpäreistä. Toistaiseksi tuossa on vasta tomaatit ja muutama paprika. Kunhan tomaatit on koulittu suurempiin astioihin, ei pöydälle muuta mahdu. Onneksi kylmää sietäviä kasveja saa ihan kohta myös lasikuistille kunhan yöpakkaset vähän helpottavat. Parina asteen pakkasissa lasikuisti pysyy plussan puolella.

Nyt rusokirsikan tarkastukseen ja raivaamaan tietä navettaan jotta saan noudettua sieltä pari esinettä kasvihuoneeseen.

Sitä ja tätä

Puutarha on paikka minne paetessa saa edes joten kuten unohdettua maailmalla tapahtuvan pahuuden. Pahuuden joka tulee ihan liian lähelle ukrainalaisen siskon ja hänen läheistensä tilanteen takia. Heillä onneksi toistaiseksi olosuhteisiin nähden hyvin. Olen seurannut puutarhan jänistilannetta ja totesin, että on ryhdyttävä hätätoimiin joidenkin puiden suhteen. Niinpä virittelin verkkojen jatkoksi kankaita sillä oksia oli käyty jo maistelemassa. Oksilla ei niin väliä mutta pelkona on rungon syöminen.

Tämä bloggeri on taas heitäytynyt oudoksi, pahoittelut, että teksti on vasta täällä eikä kuvien välissä. Kuvat eivät latautuneet kuvina vaan tekstinä enkä pääse niiden väliin kirjoittamaan. Kylvin eilen kaikki tomaatit ja esikot ja nyt odotellaan itämisen ihmettä. Tomaatteja tulossa reilut viisikymmentä jos kaikki itävät. Riittää vähän jaettavaksikin. Esikonsiemenien kanssa meinasi mennä hermo, niin mahdottoman pieniä ja kaikki sähköistyneet pakkaukseensa kiinni. Osa saattoi lentää väärään paikkaan mutta ei haittaa. Lumitilanne on hurja. Sademittarin maahan väänyt varsi kertoo lumipeitteen pinnan korkeuden, toisessa lumikuvassa luumulehdon risuaita jonka lumi melkein peittää.

Yllä lumitilanne tällä hetkellä. Kuva on otettu muutama päivä sitten mutta eipä se ole tuosta mihinkään muuttunut. Alla on tilanne 10.2.2019. Silloinkin oli paljon lunta, mutta saman vuoden maaliskuun kuvissa lumet ovat lähes pois sulaneet. Nyt ei taida kevät yltää ihan samaan, sääennuste sanoo lisää pakkasta.

Nyt tuli kyllä niin sekavasti kaikki, että parempi lopettaa ja toivoa bloggerin palaavaan edelliseen muotoonsa.

Unohdus ja sen seuraukset

Syksyllä ostin peräti kolme uutta rullaa suojaverkkoa. Kaikki meni käyttöön viimeistä palaa myöten ja vähän jäi uupumaan. Suojasin 'Marjatta' koristeomenapuun vain lyhyellä kanaverkolla ajatuksena, että lisään sille myöhemmin verkkoa. Arvatkaa vain muistinko. Tuli koronaan sairastuminen ja kaikki muu. Tuli puolimetrinen hanki, tuulen tuomat kinostumat ja hankikanto. Ja seuraus on tässä:

Puu on kokonaan syöty. Sekin vähä kanaverkko mitä on hangen päällä, on tallottu. Eipä tätä saa enää pelastettua mutta vain itseään voi syyttää. Oma unohdus ja moka.

Pieni pelastus voi olla se, että puu on varttamaton eli omarunkoinen ja juurivesasta saattaisin onnistua kasvattamaan uuden puun. Siinä vaan meni nyt monta vuotta kasvatus- ja muotoilutyötä hukkaan. Hanki kun kerran kantoi, kiersin kaikki puutarhan puut läpi. Joitain verkon raoista tulevia oksia oli napsittu, mutta täydellistä toista katastrofia ei onneksi ollut. Samalla lisäsin helmiorapihlajalle ja yhdelle vaahteralle lisää verkkoa. Ensi syksynä on ostettava taas lisää korkeaa verkkoa. Näin lumisina talvina 1,5 metrin korkeus ei ole yhtään liikaa.

Iines uskaltautui mukaan tarkistuslenkille, mutta pysytteli tiukasti auratulla tiellä. Miehen kanssa muisteltiin täällä Arvilassa asumisen aikaisia talvia ja kyllä tämä on yksi niistä lumisimmista talvista.

Barnhavenilta tilatut esikonsiemenet tulivat. Ihan vielä en ole kylvänyt, ehkä ensi viikolla teen kylvöt. Osan kokeilen kylmäkäsittelyssä ja osan ilman. Ruotsista tammikuussa tilaamani siemenet ovat edelleen tulematta, sähköpostia olen vaihtanut yrityksen kanssa, mutta vielä en ole saanut uutta lähetystä. Viime vuonna tilaukseni heiltä tuli nopeasti. Vähän ärsyttää ja toivon saavani uudet siemenet tilalle. Jos ei tule niin jää viimeiseksi tilaukseksi.

Tänään bloggeri antoi lisätä kaikki neljä kuvaa kerralla oikeassa järjestyksessä, viimeksi kokeilin kolmella kuvalla ja sekin onnistui. Ehkä asetuksia on muutettu tai sitten on ollut vain sattumaa.