Toukokuu kuin unelma

 Kävin läpi vuoden 2020 toukokuun kuvia. Voi miten kesäisiä ne ovat, aurinkoisen utuisia, toisaalta kirkkaan valoisia. Kukkien ja pienten vihreiden lehtien juhlaa. Eiköhän katsota muutama kuva yhdessä.

Lumikki on osoittanut viihtyvyytensä ja kestävyytensä. Ihan vähän mietin uskaltaisinko jo jakaa tätä. 

Kasvihuoneeseen tuli koristeita, vanha puuhella ja siihen sopivaa rekvisiittaa. Kattilassa on tuoksuherneitä odottamassa ulos istuttamista.

Risuaidan tolpat uusittiin ja koko aita korjattiin, lisättiin risuja kuten pitäisi tehdä joka vuosi. Luumulehdon uusi kivireunustus on valmis ja hiekkakäytävillä on uusi kivituhka. Maasta ponnistaa kaiken sorttista vihreää kiihtyvään tahtiin.

Narsisseja kukki puutarhassa paljon. Tämä  narsissi on ihme sillä se kukki jo toista kevättä. Yleensä narsissini kukkivat yhden kevään ja sen jälkeen ei kukkaa näy.

Keltainen on kaunista keväisessä puutarhassa. Viime toukokuussa jaoin ja siirsin paljon kevätesikoita. Mukava kasvi joka ei ole meillä levinnyt riesaksi saakka. Aika paljon leikkaan sen siemenkotia pois, sekin vaikuttaa.

Sinikämmen kasvaa ihan liian kuivassa paikassa. On juurtunut hyvin mutta kovin tuuheaksi se ei kasva. 

Oi tätä kevään aikaa. Hiirenkorvat, lemmikit, valoisuus, heräävän luonnon tuoksut ja multa jossa möyriä.

Ei toukokuuta ilman tulppaaneja.

Talvi 2019-2020 oli hyvin lauha. Ehkäpä sen takia, ruusuherukka kukki ennätyksellisen runsaasti. Tässä se vasta aloittelee kukintaansa. Jos kukinta oli runsas niin se oli myös pitkä, kuvia ruusuherukan kukinnasta on pitkälle kesäkuulle saakka.

Olen katsellut Yle areenasta norjalaista puutarhaohjelmaa, Minun puutarhani. 

Tein hauskan huomion. Jokaisen jakson puutarhurilla oli kissa. Ehkäpä kissat kuuluvat puutarhaan tai sitten meissä puutarhaihmisissä on keskimääräistä enemmän kissaihmisiä.

Puutarhanäkymiä

Kottikärryn kääntöpiiri-blogista lähti kiertoon Päivin haaste kertoa oman puutarhan puutarhanäkymistä. Päätin tarttua haasteeseen ihan omin päin. Vaikeudeksi osoittautui viime vuoden kuvat, olen ottanut aivan liian vähän kuvia yleisnäkymistä. Virhe on korjattava kesällä ja muistettava kuvata laajemmalla kuvakulmalla enemmän.

Päätin kuitenkin etten valitse tähän vanhoja kuvia, vaan juuri niitä viime vuonna otettuja. Yllä on arboretumin näkymää tervaleppäaidanteelta istutuksiin päin alkukesän säntillisyydessä. Taustan mäntyjen ja muiden havupuiden siimekseen on muodostumassa alppiruusumetsikkö. Etualan istutus on arboretumin ensimmäinen ja tykkään siitä aina vaan enemmän kun puut ja pensaat ovat lähteneet kasvuun.

Arboretumin kakkososa avautuu kivipuron ja ruusukaaren takaa. Ensi kesänä saan toivottavasti taustan kivikasan pois eli muotoiltua kivistä loput puuttuvasta kiviaidasta. Sen jälkeen näkymä on vielä parempi.

Arboretumista voidaan siirtyä alapihalle. Kivimuurin takaa avautuu kaunis maisema jota ryhdistää aitta. Kuvan vasemmalle puolelle tulee uusi kasvihuone ja oikealle puolelle jää luumulehto. Nykyisen kasvihuoneen kattoa pilkistää ihan vähän karhunvatukan lehden takaa. Aitan takana taasen näkyy pilkahdus talosta. Alapiha on loivaa rinnettä, mielestäni juuri sopivan loivaa.

Kuvat eivät suostuneet tulemaan haluttuun järjestykseen enkä jaksanut ladata niitä uudestaan joten poukkaistaan takaisin yläpihalle johon muodostui viime kesänä iso uusi istutusalue jatkoksi vanhaan alueeseen. Taustan metsikkö tulee olemaan osa alppiruusumetsikköä joten oikeassa yläkulmassa häämöttää arboretum. Tätä istutusaluetta on tarkoitus laajentaa parina seuraavana vuonna.

 Tässä seison navetan kulmalla ja katselen kameralla alas alapihalle. Ensin on kasvimaa, sen jälkeen luumulehto ja sen jälkeen rosario. Alkukesän kuvassa ei vielä näy tuleva uusi kasvihuone aitan oikealla puolella. Kasvimaa uudistuu ensi kesänä ja sinne tulee muutama lavakaulus. Kasvihuoneen ja kompostialueen välissä oleva lavakaulus on jo purettu ja valkosipulit siirretty uuteen.

Yläpihan äskeinen istutusalue toisesta suunnasta katsottuna.

Ja lopuksi vielä helteistä kuvaa loppukesän arboretumista. Tämä näkymä valikoitui siksi, että tämä näkyy ensiksi pihaan tultaessa. Se on yksi syy miksi tykkään pitää arboretumin muita alueita siistimpänä, se on puutarhan käyntikortti jota jokainen ohikulkija voi katsella. Alapiha jää niin suojaan, että alapihan nähdäkseen sinne on mentävä itse.

Kiitos Päivi haasteesta, tämä oli kivaja pitää nyt vain muistaa ottaa tänä vuonna paremmat kuvat.

Uusi matto

 Huutokaupasta huudettu matto on nyt lattialla. Suojasään takia en päässyt tekemään matolle lumipesua mutta hyvä imurointi ajoi asiansa. Maton paikkaa piti hiukan hakea, eteiseen olin sitä suunnitellut mutta paikka vaihtuikin ison maton tilalle. Naulakon alle jäi siellä aina ollut räsymatto. 

Vähän turhan pieni mutta käytetyissä matoissa ei ole aina valikoimaa koon suhteen. Ehkä siirrän tämän naulakon alle jos tähän löytyy suht samoissa sävyissä suurempi matto.

Maton kuviointi on hieno ja runsas.

Salista päin näkymä on tämä.

Matto ei ole ihan suora reunoiltaan mutta minua se ei haittaa, aidosti vanha matto saa virheitä anteeksi. Seuraavaksi on työn alla löytää isännänhuoneeseen uudet matot, punaiset mutta niissä ei saa olla sinistä sillä huoneesta tulee remontin jälkeen punavihreä. Eteisessä olleen maton siirsin jo isännänhuoneeseen ja siellä ollut vihreä huonokuntoinen matto lähti autotalliin. Se oli plyyssimatto eikä sillä ole mitään arvoa jos joku nyt kauhistui, että autotalliin menee aito matto. Ei mennyt.