Nolouden huippu

 Sain blogien ja instagramin esimerkeistä ihanan idean ottaa puutarhasta kielon juurakoita kasvamaan sisälle ruukkuun. Ajatuksena oli tietysti saada kielon kukkia joulupöydän koristeeksi. Vaan kuinkas kävi. 

Juurakot multaan ja sisälle ikkunan eteen kasvamaan. Jotain pientä ja hentoa alkaa nousta mutta ei näytä kielolta. Ei hätää, kyllä ne kielotkin sieltä ihan varmasti nousevat.

Kasvaa, kasvaa...

Juu-u. Siinä on komea vuohenputken alku ja vieressä muutama muu. Olin sitten kaivanut otsalampun kanssa vuohenputken juurakoita enkä kielon. Meillä onkin sitten joulupöydässä hienot hennonvihreät vuohenputket koristeena.

Taidan kuitenkin heittää vuohenputket kompostiin ja miettiä muuta koristetta. Pihan koristeena on syyshortensia jonka kuivahtaneet kukinnot ovat kuin kultapalloja matalalta paistavassa loppuvuoden auringossa.

Mukavan aurinkoisista keleistä onkin saatu nauttia marraskuussa. Joulukuussakin jonkin verran. Tänään sumuista ja tuntui kuin päivä ei olisi noussut ollenkaan. Hyvä hetki käpertyä sohvan nurkkaan ja yrittää leikkiä talviunilla olevaa karhua.

Pimeän ajan valoja eli kausivaloja on tullut hitunen lisää, tai on tulossa kunhan huomenna virittelen. Navetan ikkunoiden "kynttilöihin" vaihdoin paristot, johan alkoivat toimimaan. Samanlaiset on myös aitan ja saunan ikkunoissa. Kunhan löydän jostain samanlaisia lisää niin ostan myös liiterin ikkunaan. Efekti on kuin oikea kynttilän liekki lepattaisi ikkunan takana.

Vielä pitäisi jaksaa painaa töitä parisen viikkoa ja sitten alkaa joululoma. Tulee tarpeeseen, edellisestä lomasta on aikaa jo monta kuukautta.

Ruusujen ykkönen

 Haastejonoa pienemmäksi ja tällä kertaa vastaus haasteeseen kirjoittaa pihan parhaasta ruususta. Haasteen sain blogista Viherrin. Kiitos vain sinne ja kiitos myös Pauliinalle Kukka & Kaali-blogiin haasteen alulle laittamisesta. Ei mikään helppo juttu valita luottoruusua sillä en tiedä kuin ihania ruusuja. Ensin ajattelin ettei ole mahdollista valita vain yhtä ruusua. Sitten sain rajattua ruusut kahteen vaihtoehtoon.

 Päässäni soi kokoa ajan arvila, kirjo, arvila, kirjo, arvila, kirjo... Eli valinta menee Arvilasta löytyneen kirkonruusun ja kirjoapteekkarinruusun kaksintaisteluksi. Voittaja olkoot Arvilan kirkonruusu.

Olimme asuneet Arvilassa muutaman vuoden kun tuli ajankohtaiseksi kaataa iso ja laho koivu talon eteläpäädystä. Koivu kaadettiin ja sen jälkeen tapahtui ihme, koivun lähistöllä alkoi kasvaa ruusu. Enhän minä sitä tiennyt, eräänä päivänä vain huomasin pusikossa pinkin kukan (kuvassa) ja menin tutkimaan asiaa lähemmin. Ruusu oli sinnitellyt koivun varjossa ties kuinka pitkän ja kun sai valoa ja voimaa koivun poistamisen jälkeen, heräsi ruusu taas henkiin.

Siirsin ruusun luumulehtoon, perennapenkin reunalle. No jos nyt tällä tiedolla tekisin tuon paikkavalinnan niin en laittaisi ruusua perennamaan viereen, tämä ruusu tekee ihan kiitettävästi juurivesoja.

Kauneudella saa paljon anteeksi kuten tuon juurivesojen tunkemisen perennojen puolelle.

Ruusu on kirkonruusujen eteläistä kantaa, se kasvattaa pitkät, yksittäidet ja hujopit versot, jopa yli kahden metrin korkeuteen.

Pidän ruususta eniten kun se on vasta avautumassa tai sitten kun se kukkii täysin auki juuri ennen kuihtumista.

Yhden juurivesan istutin jokunen vuosi sitten navetan kivimuurin kylkeen. Siinäkin löytöruusuni viihtyy.

Sadetta tämä ruusu ei oikein siedä, kukat menevät herkästi pilalle jos on liian sateista. Viime kesän rankat sateet saivat osan pitkistä oksista katkeamaan.

Ruusu ei ole ehkä se paras ruusu mutta tarinansa takia ansaitsi voiton. Moni muu ruusu kasvaisi kauniimmaksi pensaaksi, kukkisi pidempään, kestäisi paremmin sadetta, ei leviäisi liikaa tai remontoisi mutta silti, tämä on ruusu joka ansaitse tulla valituksi ykkösruusunani.

Jos et ole vielä saanut tätä haastetta niin otahan mukaasi tästä ja kerro mikä on sinun elämäsi the Ruusu.

Suomen värit

Olipa vaikeaa. Sinivalkoisten kuvien löytäminen, siis niin, että molemmat värit ovat samassa kuvassa. Ehkä rima oli liian korkealla. Kiitos sinistä ja valkoista- haasteesta Unelmia ruusuista-blogin Tita. Haasteen laittoi alulle Tiiu blogista Puutarhahetkiä.

Ei vuotta ilman kevätkurjenmiekkoja. Näitä olen lisäillyt joka vuosi vaikka eivät taannu kovin helposti.

Kasvihuone sinivalkoisen isänmaan taivaan alla. Valkoiset harsot suojaavat äskettäin istutettuja tomaatin taimia liialliselta kevätauringon paahteelta.

Kevät ja hedelmäpuiden kukat. Luumupuut kukkivat hyvin mutta pölyttäjien oikea-aikaisen puutteen takia sato jäi laihaksi.

Nyt vihloo sydäntä ja pahasti. Olisipa alkukesä ja lumipalloheiden kukat. Niin täydellisen pyöreät.

Jotain uutta vanhaa sekä sinistä. Melkeinpä kesähäiden paikka. Arboretumissa juhlivat valkoinen kiiltoleimu ja sinivalkoinen kirjoukonhattu. Kiiltoleimu uusi tulokas, kirjoukonhattu siirretty luumulehdosta.

Koti uskonto isänmaa. Kaikki on esitelty, isänmaan taivas, häät uskonnon ilmentymänä ja viimeisenä koti.

Tapani mukaan jätän haasteen jatkamatta, tämä on kiertänyt jo paljon mutta ken tahtoo niin ottakoot tästä mukaansa. Jos jatkat niin laita Tiiun blogiin vinkki postauksestasi.