Tammikuinen aurinko

Olipa tänään mahtava auringonpaiste. Sen kunniaksi muutama kuva tammikuisesta pihamaasta auringonsäteiden hyväillessä rakennuksia ja puutarhaa.

 Lumetonta on ja kaikki syksyn lehdet haravoimatta. Ensimmäinen kerta kun jäivät kaikki kevääseen ja syynä on syksyn ainaiset sateet. Kuvan iso puu on koristeomenapuu, sen leikkaus olisi vuorossa tänä keväänä, ihan vain pientä muodon parantelua ettei puu vahingoitu.

 Koristeomenapuun alla on itsestään levinnyt taponlehti joka on tuuheutunut mukavasti parissa vuodessa.

 Viime talvena jänikset söivät karhunvatun niin matalaksi etten saanut siitä syksyllä yhtään satoa. Tänä vuonna hoidin homman paremmin. Karsin osan oksista, sidoin loput kiinni tukiin ja ympäröin taimet verkolla. Tänä vuonna pitäisi tulla satoa ellei jänikset keksi kiivetä kivimuurille ja syödä karhunvatun sitä kautta.

 Samainen kivimuuri yläpäädystä kuvattuna. Kärhö jäi leikkaamatta ja sen ruskeat versot koristavat muutenkin aika ruskeaa maisemaa.

 Kasvimaalla loistaa pieni oranssi yksityiskohta. Siinä on valeistutuksessa pari omenapuun taimea ja muita taimia joiden alkuperää tai nimeä en enää muista. Oranssi kori suojelee taimia samaisilta jäniksiltä kuin verkko karhunvattua.

 Kunhan kevät koittaa kunnolla alkaa navetan eteläseinustan remontti. Ovet ja ikkunat korjataan ja ne hirsiosat joita ei vielä ole maalattu, saavat uuden punamultakerroksen pintaansa.

 Talomme auringon loisteessa. Harmi ettei aurinko vielä lämmitä, pakkasta kuusi astetta joten kaikkiin uuneihin oli laitettava tulet. Puuhellalla valmistui muutama litra mehua. Marjoista huomaa viime kesän kuivuuden, eivät mehustu kunnolla.

Pienet mehitähdet poikasineen. Poikasille olen suunnitellut pari uutta kohtaa puutarhassa, kivimuurin koloihin ja uusille kiville arboretumissa. Sitten keväällä kun tästä talvesta on selvitty.

Kesän 2019 pioneja

Pionit lukeutuvat puutarhan kestäviin kaunottariin. Ne tuntuvat kestävän kuivuutta hyvin kunhan ovat kunnolla juurtuneet, kosteus ei niiden mieleen ole, omaavat herkät varpaat. Omaan puutarhaan olen lisännyt pioneja tietoisesti joka vuosi. Moni niistä on vielä onneton rääpäle mutta tulevaisuudessa toivon niistä kunnolla kukkivaa iloa.

 Ensimmäisenä kukki muutama vuosi sitten Virosta tuotu kartanopioni. Tämä on siitä hankala pioni, että se tarvitsee näköjään tuen joka vuosi, muuten rotkottaa maassa kuten kuvasta näkyy. Kukinta on nopeasti ohi, etenkin jos kevät on kuiva ja lämmin.

 Tiedättekö sen tunteen kun hankkii uuden pionin ja huomaa siinä ensimmäisen nupun. Tämä on syksyllä 2018 Lidlistä hankittu pioni 'Pink Hawaiian Coral'. Enpä olisi uskonut sen kukkivan jo ensimmäisenä kesänä.

Ja sitten se hetki kun odotettu nuppu aukaisee itsensä täydelliseen kukkaan. Tämänkin kukinta oli melko nopea johtuen erittäin kuivasta ja lämpimästä alkukesästä. Normaalina kesänä kukkii varmasti pidempään. Varsi on tukeva eikä kaipaa tuentaa.

Elämäni kalleimman pionin ostin itselleni lahjaksi Lahden pihapiirimessuilta. Pioni 'Mai Fleuri' teki yhden kukan, yksinkertainen pienen ja herkän. Toivottavasti jaksaa kasvaa täällä II-vyöhykkeen rajoilla.

 Yksi lempipioneistani on 'Bowl of Beauty'. Uskollinen kukkija eikä myöskään kaipaa tuentaa. Keväällä joudun valitettavasti kaivamaan tämän ylös. Pionin juurakossa kasvaa sitkeää vuohenkelloa josta haluan eroon. Edes myrkyttäminen ei ole poistanut tuota inhottavaa haittakasvia.

 Joskus pionien osto on yhtä suurta arvontaa. Tämän piti olla jotain ihan muuta vaan näyttää olevan tavallinen 'Festiva Maxima'. Ei haittaa, kyllä tuo mahtuu arboretumin uudessa pionimaassa kasvamaan. Alunperin tämä kasvoi toisessa paikassa mutta ei jostain syystä viihtynyt, kun siirsin niin alkoi heti kukkimaan. Pionien kanssa on joskus tarkkaa, tämä kasvaa samassa maassa mutta nyt kaksi metriä sivummalla kuin ennen.

Tarkoituksella sokkona ostettu pionini kukkii erittäin runsaasti jo toista kesää. Epäilen lajikkeen olevan 'Madame Lemoine'. Kukat ovat niin suuret ja kerrotut että tämäkin vaatii tuennan. Lisäksi kukkia on runsaasti, yhdessä taimessa jopa yli kaksikymmentä ja päälle vielä sivukukat.

Syksyllä hankin lisää pioneja Lidlistä, myöhään jäi istuttaminen, lokakuun alkupäiviin mutta uskoisin niistä lähes kaikkien olevan hengissä. Keväällä se nähdään, samoin se, tuleeko nuoriin taimiin jo kukkia.

Lomapäivän lomassa

Pidän tämän viikon vuosilomaa, ensimmäinen lomapäivä meni pyjamassa haahuillessa, toisena päivänä teimme visiitin Tallinnaan  ja nyt kolmannen vietin taloa siivoten. Samalla tuli korjattua joulua pois, taitaa myös olla kuuselle lähdön aika sillä tiputtelee aika paljon neulasia.

Jossain kohtaa siivousliinan kanssa heiluessa osui likaisen ikkunan läpi silmään ulkona tapahtuva valoilmiö, aurinko pilkahteli pilvien takaa. Niinpä jätin sisäpuuhat ja menin tyhjentämään tuhkaämpäriä istutuksille ja viemään kompostiin jouluhyasinttien mullat.

 Kompostille kuljetaan tällaiseen lumettomaan aikaan kantopuutarhan ohi. Lumien tultua siirtyy reitti navetan vierustalle mihin on helppo aurata polku.

 Kantojen kupeeseen viime kesänä hankitut sinivuokot ovat hengissä. En raaskinut jakaa omia taimia mutta onneksi löysin taimitorilta edulliset sinivuokon taimet.

 Letitetty vaahtera jota yritän kasvattaa latvasta pallon muotoon. Letitys ei enää näy sillä kolme runkoa on kasvanut niin tiiviisti yhteen. Alppikärhö havittelee paikkaa vaahteran yläosassa juuri niin kuin suunnittelin.

 Ilmasipulin jakotaimet ovat tainneet kaikki lähteä kasvuun, näitä kasvaa puolikas yhdestä lavakauluksesta. Osa menee jakoon ja osalle on tarkoitus hakea uusi kasvupaikka omasta puutarhasta. Meillä tämä kasvaa täysin perennan muodossa, en ole koskaan edes maistanut.

 Iisoppi vihertää iloisesti pienistä pakkasista huolimatta. Toisen puolen pensas olikin jäänyt leikkaamatta joten voi olla, että olen vielä pulassa iisopin siementaimien kanssa. Iisoppi kannattaa leikata jolloin siitä kasvaa tiheä ja paljon kukkiva pensas.

 Luumulehdossa kasvava kirsikkapuu 'Sikkolan kuulasmarja' on visusti verkotettuna. Siitä on kasvanut jo ihan kivan kokoinen puu mutta kirsikkaa tekee huonosti. Viime vuonna ei yhtään sillä kuivuus kuivatti kirsikat jo heti alkuunsa. Syksyllä leikkasin puuta jotta olisi tasapainoisemman muotoinen ja riittävän ilmava. Toivottavasti se auttaisi sadon suhteen. Vieressä kasvava kirsikka 'Latvian matala' tekee joka vuosi hyvän sadon. Puut ovat samanikäiset tai Sikkola taitaa olla vuotta aikaisemmin istutettu.

Ja lisää leikattavaa. Itsestään perennapenkkiin ilmestynyt mänty ei saanutkaan häätöä vaan aloin leikata siitäkin palloa. Kahtena kesänä olen leikannut vuosikasvuston hyvin lyhyeksi ja nyt puuta tutkiessani totesin, että kannattaakin leikata riittävän lyhyeksi niin pallon muoto kasvaa puuhun kauniimmin.

Sain vihdoinkin hankittua lisää hyvää ja riittävän tiheäsilmäistä verkkoa puutarhaan. Ruusuomena on jo niin leveä, että yksikään vanhoista verkoista ei riitä sen ympärille. Siinäpä huomiselle oiva puuha, omenapuun verkotus.