Suomen väreissä

Sain Betweeniltä blogeissa kiertäneen sinivalkoista-haasteen. Tämän laittoi alulle Tiiu. Kiitos molemmille, tässä oma versioni sinivalkoisesta armon vuonna 2019.

 Kevättalven valo lunta vasten on täynnä sinistä ja valkoista. Tässä kohtaa puutarhuri odottaa kevättä kuumeesta silmät kiiluen.

 Ensimmäiset kevään kukkijat ovat monesti joko sinisiä tai valkoisia, tai sitten molempia. Tämä hybridikevätkurjenmiekka ilmestyi puutarhaan jonkin iirispussin mukana. Erilainen voi olla kaunista.

 Lumikellot ja sinitaivas kevään valossa, nämä sanat riittää.

 Pihi puutarhuri kierrättää kaiken minkä voi. Sinivalkoinen iso räsymatto sai uuden työsuhteen yrttimaan ja kasvihuoneen välissä. Toivon pitkää palvelusaikaa.

 Järisyttävän hykerryttävän onnellinen oli se hetki kun keltaluumu 'Laatokan Helmi' avasi runsaat kukkansa. Syksyllä söimme satoa ähkyyn saakka ja jääkaapissa on vielä luumuhilloa herkkuhetkiä varten.

 Akileijat ja kesätaivas, ei tästäkään sen enempää.

 Kirpputorilta vanha sinivalkoinen pöytäliina, sopii hyvin saliin jossa on paljon sinistä ja valkoista.

 Valkoinen kellopeippi taustallaan sinipiikkiputki. Olen odottanut peipin tekevän poikasia mutta eipä ole näkynyt.

Kesän viimeisiä herkkuja, valkoista kuukausimansikkaa sinisellä grapponia lautasella. Hyvä kuva päättää sinivalkoinen postaus. 

Jos haluat osallistua on ohjeet alla:

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne. Puutarhahetken Instagram-tili muuttuu nyt kuukauden ajaksi sinivalkoiseksi. Uusi sinivalkoinen kuva on luvassa päivittäin.:)

Muuttomyynnistä + mysteeriesine

Tässä kylällä eräässä talossa on pidetty muuttomyyntiä. En ole mennyt koska, no, tiedätte kyllä, ei tarvitse mitään. Tänään ajattelin kuitenkin, että jos sittenkin käväisisin. Ja niin menin ja onneksi autolla sillä en lähtenyt kotiin tyhjin käsin.

 Pärekori kiinnitti heti huomioni. En ole tainnut koskaan nähdä noin korkeaa pärekoria. Mielikuvitus ei riitä kun yritimme myyjän kanssa keksiä mihin tarkoitukseen se on tehty. Tietääkö teistä kukaan?

 Vyyhdinpuita olen etsinyt kohtuuhintaan yhtä kauan kuin olemme tässä talossa asuneet. Täällä oli vyyhdinpuut mutta ne piti polttaa sillä puissa oli niihin kuulumattomia ötököitä emmekä halunneet ötököiden leviävän taloon.

 Maksoin vyyhdinpuista kaksi euroa kappale. Ihan tarkkaan en tiedä mihin niitä tarvitsen mutta ehkä kukkapöydiksi. Yhden saatan laittaa eteiseen kausivaloihin käärittynä.

 Kaupanpäälle sain mysteeriesineen. Tämä oli lähellä vyyhdinpuita, liittyykö niihin vai ei, ei aavistustakaan. Tämä on n. 15cm pitkä ja n. 8cm leveä. Lanka ja neula olivat siinä löydettäessä juuri noin, samoin lankaan pujotetut puiset "helmet".

Esineen pitkällä sivulla on kummallakin neljä reikää jotka on poltettu mustiksi. Tai sitten tervattu, en osaa sanoa kummasta on kyse, tervan tuoksua ei enää ole. Mutta mikä tämä sitten on, ken tietää. Ei vaikuta sukkulalta tai miltään muultakaan esineeltä jonka tunnistaisin. Tämän taidan viedä museooni, jos sitä ei nyt kukaan tunnista niin museovieraista hyvinkin joku saattaa.

Pieni puutarhakierros

Olen ollut luvattoman vähän puutarhassa. Ja jopa hiukan nolottaa myöntää, että tarpeeseen on tullut. Taisin saada kesällä puutarhaähkyn sillä vietin siellä kaiken vapaa-aikani. Ihan vapaaehtoisesti ja omasta halusta mutta silti, liika on liikaa ehkä ensi kesänä vähempi riittää. Tai sitten ei, puutarha on minun lepopaikka, verenpaineen laskija ja hyvä ystävä.

Eniten kiusaa sää. Joko sataa vettä tai on pakkasta tai sataa lunta. En ole päässyt haravoimaan ja litimärällä nurmikolla ei tee mieli saapastella. Pienen puutarhakierroksen tein, ihan vain tarkistaakseni kaikki verkkojen olevan paikoillaan.

 Luumulehdon hiekkakäytävän viimeinen haraaminen jäi tekemättä, keväällä onkin vuorossa kovempi kunnostustyö jotta kaikki sammal lähtee pois. Ruusuomena on tiputtanut kaikki lehtensä ja samalla huomaan, että sen suojana on vain pieni verkko juurella, ehkä oksatkin tarvitsevat suojausta.

 Luumulehdossa on kaikki perennat kesän jäljiltä, tykkään siivota ne vasta keväällä pois.

 Rosarion uusinta ruusua 'Champagne Wishes' on käyty nakertamassa, toivottavasti ei pahastu vaan haaroittuu vain kauniimmin kuin ilman tätä jänöjen toimittamaa leikkausta.

 Uusi, vaaleanpunainen ruusunätkelmä on vielä uskomattoman vihreä. Kukat ovat paleltuneet mutta köynnös itsessään sinnittelee. Tämä ehti kasvaa istuttamisen jälkeen lähes pari metriä vaikka on loppukesästä istutettu. Mikä kasvuvoima.

 Hollanin lumimarja on sekin niin myöhään istutettu ettei se ehtinyt punerruttaa kaikki marjojaan. On niissä silti kaunista vaaleanpunaista sävyä näkyvissä.

 Tämä on magnolia, sekin vasta loppukesästä istutettu. Ovatko nämä ensi kesän silmuja? Ilmeisesti kaipaisivat pakkassuojaa, ovat sitten mitä tahansa. Kuivat lehdet lienee paras suoja verkon sisään laitettuna mutta kun meillä on vain märkiä lehtiä.

Maksaruoho ei pienistä pakkasista välitä, se kukkii vielä näin hienosti. Juurrutin tästä puskasta muutaman varren maljakossa sisällä ja istutin ne toisaalle arboretumissa. Äärettömän helppo tapa lisätä maksaruohoja, juuret tulevat todella nopeasti, jopa päivissä.