Toimiva yhdistelmä

Valkoinen ja oranssi sopivat hyvin yhteen. Ainakin puutarhassa. Tai ainakin vanhojen perinteisten perennojen kohdalla.

 Tiikerililja ja vanhaa kantaa oleva valkoinen syysleimu. Oiva pariskunta elokuun auringossa.

 Ympärillä on harmaamalvikkia, sen voi ehkä hävittää pois ja laittaa tilalle sinistä ukonhattua jota kasvaa jo tässä penkissä mutta vähän eri puolella. Ukonhatun sininen olisi aika dramaattisen hyvä tausta oranssille ja valkoiselle. Harmaamalvikki ei ole meidän pihassa mitenkään uhanalaisiin lueteltava kasvi joten hävittäminen ei kirpaisisi yhtään.

Syysleimua oli tässä vielä viime kesänä kookas puska. Talvi vei erikoisesti puskan keskiosan. Ympyrän muotoisen puskan reunoille nousi leimun taimia ja ne kaikki ovat tulossa kukkaan tänä kesänä. Puutarhaihmisten kanssa kun olen jutellut niin kaikkien pihassa on tapahtunut säästyneiden leimujen kanssa vastaava ilmiö. Kasvuston keskiosa on kuollut ja reunoille nousee uutta kasvustoa. Ehkä se on leimuille tyypillinen tapa uusia itseään. Pääasia kuitenkin että nämä molemmat ovat hengissä, sekä leimu että tiikeri kun ovat Arvilan alkuperäistä perennalajikkeistoa.

Sivupalkin arvonta on voimassa vielä sunnuntai-iltaan saakka.

Lilium "Arbatax"

Pitkään luulin ettei tälle Arvilan pihan upeimmalle liljalle ole nimeä. Sitten satuin siivoamaan koneeltani valokuvia, ja kas, sieltähän pumpsahti silmille kuva jossa on kyseisen liljan nimikyltti. Enää ei tarvitse arpoa. Saanko esitellä joka kesäiseen tapaan, pinkkiäkin pinkimpi liljani:

 Lilja "Arbatax". Ostopaikka Viro, Türin kukkamarkkinat. 

 Lilja kesti upeasti viime talven koettelemukset. Yhdestä ostosipulista on kasvanut muutamassa vuodessa komea pensas. Viime vuonna olisin ostanut tätä lisää mutta eihän sitä tietenkään ollut enää myynnissä.

 Kuvat otin onneksi jo pari päivää sitten. Viimeisten päivien tuuli on riepotellut puutarhan kasveja kuin hiekkaa aavikolla. Kukista on terälehdet entisiä ja nurmikot ovat täynnä koivunoksia.

Luumulehdossa ei kasva liljan liljaa, asia mikä pitänee korjata heti kun mahdollista. Mutta kukkii siellä näin loppukesästä sentään jotain. Vaaleanpunaisia syysleimuja, kirjoukonhattu ja rantakukka. Varsin kiva kolmikko. Niiden taustalla oleva vaaleanvihreä kasvusto on siperiankurjenmiekka jonka pätkäisin viikko sitten. Sade oli tehnyt pensaista niin epäsiistit etten enää kestänyt niitä katsella. Siperiankurjenmiekka onkin kiitollinen siivottava, se kasvattaa heti siistimpää lehteä tilalle. Luumulehdon kimpussa olen ollut ahkerasti. Kitkenyt ja siistinyt. Vielä pitää poistaa aurankukka ja pioniunikot ennen kuin ehtivät siementää. Toivottavasti viikonloppuna ei sada, olin suunnitellut puuhan sinne tehtäväksi.

Vielä yksi iiris

Nyt en enää muista ostinko tämän iiriksen keväällä Türin kukkamarkkinoilta vai Levon taimipäiviltä Lahdesta virolaiselta myyjältä. Ehkä sillä ei ole väliä, väliä on vain komealla kukalla jonka iiris teki jo istutus kesänään.

 Iris ensata "Good Omen"

 Kukka on todella suuri, valehtelematta lautasen kokoinen. Nimikyltin kuvassa kukka on punaisempi mutta kyllä tämä kelpaa minulle siniliilanakin. Toivottavasti on talven kestävä täällä pohjolassakin.

 Neljästä tänä vuonna Oulujoentaimistolta ostetuista ruususta yksi on kukassa. Puistoruusu Rosa "John Cabot" teki kaksi kukkaa. Tässä toinen jo vähän ohikukkineena. Tämän ruusun pitäisi kukkia pitkälle syksyyn saakka. Toki ymmärrettävää ettei ekana kesänä niin tapahdu, olen iloinen kahdestakin kukasta.

 Lisää roosaa tarjoaa luumulehdossa kasvava nimetön syysleimu joka selvisi talven yli hengissä. Ähäkutti se sanoo, ja availee nuppujaan säätä uhmaten.

Tien viereisen kivimuurin pelakuut ovat nyt täydessä kukassa. Nämä on istutettu lähinnä ohi kulkevien ihmisten silmäniloksi, itse käyn harvoin tuossa osassa puutarhaa. Ja nyt olen käynyt vielä harvemmin kun sateet ovat pitäneet huolen kesäkukkien kastelusta. Olin yllättynyt miten hyvältä tulipunaiset pelakuut näyttävät kivimuurilla. Näitä taidan laittaa ensi kesänäkin kesäkukkaistutuksiin.