sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pitkän tähtäimen suunnitelma

Talon ja tien välissä kasvaa koivikko, paikka johon koin rakkautta ensi silmäyksellä. Koivikko on saanut elää nämä vuodet melko rauhassa. Muutama koivu on kaadettu tien vierestä ja vesakkoja on torjuttu muutaman vuoden välein. Päässäni on suunnitelmia koivikon varalle, sekä siihen kiinteästi liittyvän pienen metsikön osalta.
 Koivikosta on edelleen kaatolistalla muutama koivu, lisäksi kuusien määrää pitää rajoittaa. Kuvassa ihan edessä kasva pihlaja on tarkoituksella jätetty kasvamaan koska se on harvinaisesti selkeän yksirunkoinen. Vesakon eli pienten pihlajien versojen torjuntaan kaipaisin jotain apua. Niitä on todella kova urakka vetää nurin muutaman vuoden välein, parempi kun pääsisi kokonaan eroon.
 Tämä kuva on tieltä päin. Koivikossa kasvaa pari mäntyä, ne on tarkoitus jättää ja lisätäkin vielä muutama. Osa koivikosta on märkää eikä sille oikein voi mitään, tie estää veden pois valumisen. Osassa koivikkoa kasvaa mustikkaa niin että tuosta saa helposti kerättyä jopa ämpärillisen mustikkaa. Lisäksi siellä kasvaa monen herkkua, kantarelleja. Niiden kasvupaikat rauhoitetaan toimenpiteiltä. Muusta koivikosta on tarkoitus tehdä ajan kanssa osa arboretumia, sellainen puolivilli osasto.
 Koivikon ja tien välissä on edellisten asukkaiden istuttama kuusiaita. Se on leikattava taas maaliskuussa ja tänä vuonna katkaisen kuusten latvat. Aitaa olisi pitänyt leikata säännöllisesti alusta alkaen mutta niin ei ole valitettavasti tehty.
Koivikon jatkeena on pieni metsäalue joka on samalla pihan korkeinta seutua. Siinä kasvaa mäntyjä, kuusia, koivua ja katajia. Kuvassa näkyvistä koivuista kaadetaan lähes kaikki, tilalle laitetaan mäntyä. Myös etualan kuusi saa väistyä, se on aika ruman muotoinen ja liian lähellä suurempaa kuusta. Vesakkoakin pitää jotenkin karsia.
 Tässä kohtaa säästetään männyt, nuo koivut poistetaan, kuusia harkitaan. Katajat ilman muuta jää. Ja tässä olisi nyt vihdoin se paikka missä voisi olla menestymisen paikka alppiruusuille ja atsaleoille. Vaatii ihan hirmuisesti työtä mutta hyvin suunniteltua luulisin onnistuvan. Mikään ensi kesän suunnitelma tämä ei ole, ehkä viiden vuoden päästä aloitellaan.
Tässä sama metsikkö arboretumista päin. Voin jo kuvitella näille pienille rinteille istutetut alppiruusut ja atsaleat kukkimassa. No, ehkä tämä on enemmän sellainen unelma, mutta niitäkin pitää olla.

16 kommenttia:

  1. Vesakon poistamiseen en keksi muuta kuin kaivaa ne kantoineen päivineen ylös, mutta se ei käsipelillä taida onnistua ja säästettävien puiden juuria pitäisi myös varoa. Olen kuullut myös että maanpäällisen kannon rikkominen ehkäisisi uudelleen kasvua, mutta en ole kokeillut.

    Helpompi keino on, jos et vastusta myrkkyjä, että sivelet leikatun vesan kantoon heti leikkauksen jälkeen glysofaattia sisältävää rikkaruohomyrkkyä. Tämän olen testannut toimivaksi todella sitkeiden vaahteroiden kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konetta en uskalla ottaa puuhaan juuri se takia että pelkään tärkeidenkin puiden kuolevan. Glysofaatin kanssa voi käydä samoin, etenkin lehtipuut voivat kasvattaa yhteiset juuret joten jos tappaa yhden niin menee kaikki joilla on yhteiset juuret. Tosin tuossa on niin iso pinta-ala että myrkyn käyttö saattaa olla senkin takia mahdotonta, alueella on tuhansia sormen paksuisia pihlajan alkuja joista olis päästävä eroon. Mietin että jos tekis pari kesää töitä ja vetäisi ne vesurilla alas pari kolme kertaa kesässä, kun ei tule lehtiä niin kuolisivat siihen. Teki niin tai näin niin työtä on valtavasti.

      Poista
    2. Kyllä valtavasti työtä tuossa on. Etenkin kun pelkään ettei pari kesää riitä, vaan joudut torjumaan niitä leikkaamalla vuosia, ennenkuin heikkenevät ja kuolevat. Glysofaatin ja joidenkin lehtipuiden juurien kanssa olet kyllä oikeassa, mutta jos käsitin oikein, säästettävät lehtipuut ovat lähinnä koivuja. Kouvu ei leviä juurivesoilla, joten niiden puolesta sinun ei tarvitse pelätä.

      Peittäminen toimii todennäköisesti myös, mutta sekin on ajallisesti hyvin hidasta puuhaa, kun peittää voi todennäköisesti vain melko pienen/pieniä alueen/alueita kerrallaan.

      Poista
    3. Tämän kanssa ei mitenkään pääse helpolla, se on yksi syy miksi tämä on pitkän tähtäimen suunnitelma. Kaikki säästettävät lehtipuut on koivuja, pari nuorta haapaa tuossa on, niitä vielä mietitään, ei ole kiire kaataa pois. Katsotaan ja pähkäillään.

      Poista
    4. Haapojen kaatamisen kanssa kannattaa olla varovainen. Minulla kokemusta ison haavan kaatamisesta, ja sen jälkeen haavan juurivesoja ilmestyi muutamana vuotena noin 30m säteelle puusta. Onneksi kyseessä ei ollut oma piha, ja ruohonleikkurilla ne sai lopulta katoamaan pihalta. Metsän puolelle niitä todennäköisesti jäi kasvamaan monia.

      Kaadetun haavan juurakko rupeaa siis paniikinomaisesti kasvattamaan uusia vesoja. Tähän saattaa auttaa se että puu tapetaan ensin kuorimalla sen kuori ja vasta kuihtunut puu kaadetaan.

      Haapa voi olla myös nätti puu, joten kannattaa pohtia tarkkaan :)

      Poista
  2. Unelmia pitää olla! Tuo vesakko-ongelma on ja pysyy, paitsi jos tekee kuten Annika tuos aiemmin kommentoikin.

    Alppiruusut ja atsaleat viihtyät mäntyjen seurana, joten hyviä paikkoja teiltä löytyy. Koivuista ja kuusista ne eivät perusta. Koivu varsinkin ryöstää kasvualustaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesakot on hankalia, käsin niitä ei kukaan jaksa kaivaa noin isolta alalta ja myrkkyä vierastan kovasti. Mietin myös peittämistä pieni alue kerrallaan. Mä olen harmitellut että ei ole paikkaa alppiruusuille ja atsaleoille mutta tuossa on oikeastaan täydellinen kun antaa turhille kuusille ja koivuille lähtöpassit.

      Poista
  3. Siinäpä onkin suunnitelmaa ja puuhaa kerrakseen. Tulee varmasti hieno lopputulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saisi jossitella mutta tämä on sellainen sitten joskus suunnitelma. Yhtä rodoa tosin voisi jo kokeilla ja jos menestyy niin se antaisi unelmalle kunnon siivet.

      Poista
  4. Enpä pysty vesakontorjunnassa neuvoja antamaan. Siinä taitaa parhaiten auttaa sitkeä työ ja aika. Voin itsekin hyvin kuvitella rhodot tuohon viimeiseen kuvaan. Miten hienoja ne ovatkaan katajien ja mäntyjen lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeyttä se vaatii, ei oikein googlekaan antanut mitään oikotietä asiaan. Rodot ja männyt on hienoja yhdessä.

      Poista
  5. Suunnitelmia ja unelmia pitää aina olla, niillä on taipumus toteutua!
    Jospa kokeilet torjua vesaikkoa kuukalenterin mukaisina "hävityspäivinä". Ei siinä mitään menetä, vaikket asiaan uskoisikaan :)
    Hyviä raivauspäiviä ovat 3. huhtikuuta, 22. kesäkuuta ja 30. heinäkuuta. Aina parempi jos päivät osuvat vähenevään kuuhun. Tänä vuonna huhtikuun 3.päivä on vähenevän kuun aikaan, samoin 30. heinäkuuta. Noin pääpiirteissään. Wanhanajan Kuukalenterista löytyy paljon lisää tietoa hyvistä ajankohdista kodin ja puutarhan töille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuossa on ideaa, täytyy laittaa päivät heti ylös kalenteriin. Minä myös uskon että kuun asennolla on merkitystä.

      Poista
  6. Mahtavat pitkän tähtäimen suunnitelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuruuden hulluutta vois joku sanoa :)

      Poista
  7. Jotkut sanoo, että vesakot kannattaa poistaa heinäkuun helteillä, kun kaikki kasvin voima on latvassa.

    Minä jo laittaisin alppiruusuja ja atsaleoita kasvamaan, niiden isoksi kasvaminen kestää niin kauan. Ja samalla saisi testattua kuinka ne viihtyy. Laittaisin myös hortensioita loppukesän kukintaa ajatellen.
    -heidi-

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)