lauantai 9. tammikuuta 2016

Soppakulho

Viimeisetkin joulun rippeet alkaa olla pois riivittyinä vaikka kuvissa peilistä vielä heijastuu kuusi koristeineen. Arki on alkanut, alennusmyynneissä ei ole vielä juostu mutta sitä on luvassa ensi viikolla. Kasvavat poikalapset tarvitsevat taas kerran uutta vaatetta.

Ennen joulua sain äidiltä lahjan, soppakulhon. Kulho on ostettu kuulemma joskus huutokaupasta mutta ei sille ole koskaan ollut äidilläni kunnon paikkaa. Nyt sitä oli aika luopua.
 Onneksi äiti tiesi tyttärensä pitävän kulhosta. Kulho päätyi toistaiseksi esille salin peilisenkin päälle.
 Yritin etsiä kulhosta lisää tietoja mutta netissä tuntui olevan tosi vähän. Saman sarjan astioista en löytänyt kuin muutaman hassun kuvan. Yhdessä niistä sanottiin kuvion nimeksi Riviera, suunnittelijaksi Raija Uosikkinen ja ajankohdaksi 1960-luku. Molemmat pitänee paikkaansa, kuvio on ihan selvästi Uosikkisen tyyliä.
 Äiti kun puhui kulhosta niin ajattelin heti että siitä saa oivan kukkaruukun, mutta kun näin kulhon lähes virhettömän kunnon, tulin toisiin ajatuksiin. Ei tätä saa pilata mullalla ja vedellä. Olkoot ihan vaan koristeena tai kuivien asioiden kanssa tekemisissä.
Lopuksi on ihan pakko laittaa kuvaa Otto-kissasta. Johtajalle on tuottanut kova pakkanen suuria vaikeuksia. Ulos tekee mieli, mutta viiksikarvat inhosta väristen käännytään ovelta takaisin kun kylmä lyö vastaan. Sisällä ei tahdo oikein paikka löytyä. Yhden kerran päiväunet tuli salin sohvalla. Eipä siihen enää muita mahdukaan, Otto näyttää kuinka pitkäksi yksi ainoa kissa voi venyä. Minulle tuo oli tilaisuus päästä masukarvoja pöllyttämään. Täpläkuvio meni ihan sekaisin mutta Otto vain kehräsi tyytyväisenä huomiosta.

24 kommenttia:

  1. Kylläpä on kaunis liemikulho. Ei tosiaankaan kannata käyttää kukkaruukkuna, saattaisi myöhemmin harmittaa. Ja ihana tuo teidän kissa, nauttii elämästä ja lämmöstä täysin siemauksin. Ihmisten pitäisi ottaa oppia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linjakas ja sininen kuvio, minä tykkään :) Ja tykkään muistakin Uosikkisen suunnittelemista astioista. Ne on niitä lapsuuden astioita. Otosta on hyvä ottaa mallia miten pakkasilla pitää olla.

      Poista
  2. Ihana kulho! Voihan siihen laittaa ihan soppaakin ;) Ja tuo kissa on mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, laiskana sitä aina tarjoilee sopan kattilasta, mutta jospa ensi kerralla laittaisi hienosti kulhossa pöytään tarjoiltuna! Otto on ihana katti, sydän on silkkaa kultaa <3

      Poista
  3. Kaunis soppokulho. Siitä on hyvä sopat tarjoilla;) Aivan uusi kuvio minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli minullekin, en ole livenä nähnyt muuta kuin tuon soppakulhon.

      Poista
  4. Ihana soppakulho, jonka olet osannut laittaa arvoisellensa paikalle <3

    VastaaPoista
  5. Hieno kulho ja ihanaakin ihanampi kissa. Pakkohan noita masukarvoja on käydä pöllyttämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otto on mahtava kissa, oikein nauttii masukarvojen pöllytyksestä.

      Poista
  6. Onpa kaunis kulho. Tuosta tarjoilet upeasti perheelle keittoa vielä usein.

    VastaaPoista
  7. Oton edesottamukset kuulostavat ja näyttävät tutuilta, vaikka täällä vertailukohtana onkin karaistunut koira. Mutta onhan pakkasen sietämisessäkin jokin raja! :).

    Niin kaunis kulho - hienoa, että se pääsi teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkasen sietämisessä on raja, Otolla se menee n. -18 asteessa. Silloin vielä voi piipahtaa ulkona mutta ei muuta.

      Poista
  8. Kulho juhlavaan käyttöön vaan! Tuo on niin hieno, että ei eläkkeelle vielä sovi laittaa ;)

    Otto :D

    VastaaPoista
  9. Kauniita nuo vanhat astiat. Ja mikä mainio katti. Tervetuloa vierailulle Aurinkokujalle.

    VastaaPoista
  10. Aivan ihana venytys :) Pitkänä ja kierteellä - tuo masu ihan huutaa, että tule rapsuttamaan. Ja onhan tuo kulhokin nätti, mutta nyt vei Otto huomioni ihan täydellisesti.

    VastaaPoista
  11. Voi eiii, ihana Otto!

    Sohvia kannattaa viljellä runsaasti kotiinsa - siis, jos haluaa itsekin istumaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otto on ihan omaa luokkaansa, niin luonteen kuin koon puolesta. Tänään taas juttelin Otolle kun valitti säästä että en minä voi säälle mitään. Talvi on talvi. Otto kuunteli ja sitten uskalti mennä hetkeksi ulos. Nyt makaa pojan huoneessa pönttöuunin lämmössä :)

      Poista

Kiitos kommenteista :)