maanantai 30. syyskuuta 2013

Ennen ja jälkeen, ulkovuoraus ja lasikuisti

Tätä hetkeä on odotettu. On kärsitty kolme vuodenkiertoa, kolmen kesän paahteet ja sateet. Vieläkään ei voi sanoa, että viimeistä listaa myöten on valmista, sillä ei ole. Ensi kesään, siihen neljänteen, jäi vielä muutama pienin pieni homman hyväkäs, mutta oikeastaan on ihan hyväkin että ne asiat saavat vielä päässä muhia, kuten lasikuistin ikkunakarmien sävy.

Tässä se on, rakas kotimme, Arvila. Uudessa maalissa, mutta muuten entinen. Kahdeksan vuotta sitten, talon ostohetkellä ajattelimme, että ulkovuorauksesta joudutaan uusimaan vähintään puolet, kaikki listat tehdään uusiksi ja talon maalaa ja raaputtaa yhdessä kesässä. Arvatkaa kuinka pieleen meni. Ihan täysin pieleen! On uusittu vain muutamia paneleita ja listoja, mutta uusiksi menikin koko alatippalista. Raaputukseen ja maalamiseen hupeni kolme kesää. Lasikuisti tuli kuitenkin korjattua ikkunoita ja ylös tunkkaamista myöten siinä samalla. Ja kuistista jouduimme vaihtamaan kaikki ikkunan alapuoliset panelit.

Kärsimykseksenne, ne ennen-kuvat.

Ja kuten tämän jälkeen tulevista kuvista huomaa, on muutama syreenipuskakin saanut kyytiä. Kaikki pensaat kuitenkin säästettiin ja vain siirrettiin toiseen kohtaan pihaa.
Mukavan avaraa, eikä enää auringon haalistamaa keltaista. Alapohjan tuuletus toimii paljon paremmin kun joka kissanluukun edessä ei ole pensasta tai kahta.
 Lasikuisti näyttää sivusta hassun vinolta vielä korjaamisen jälkeenkin, mutta päättelimme, että kuisti on rakennettu ennen vatupassien aikakautta, tai sitten koko laite oli silloiselta kirvesmieheltä hukassa. Tai sitten on nautittu liikaa miestä väkevämpää koko työmaan ajan.
 Komeasti se talo kalliollaan seisoo. Ikinä ei tarvitse pelätä tämän rakennuksen kanssa perustusten vajoamista.
 Eipä uskoisi jos ei tietäisi, että lasikuistin ikkunan alapuolella olevat panelit ovat uutta, ja yläpuolella olevat vanhaa. Niin samanlaista helmiponttia löysimme uutena kuin vain on mahdollista löytää valmistuotteena.
 Ikkunoiden karmit loistaa vielä synkän ruskeina, uuden maalin saavat ensi kesänä. Mietteissä on maalata ne samalla tummalla sävyllä kuin ulko-ovet. Silloin vaaleat ikkunat tulisivat paremmin esiin ja niiden välisen peitelistankin voisi laittaa tummaksi.
 Kauniit paripeiliovet löytyi paneloinnin alta. Alkuperäiset nämä ovet eivät ole, mutta osattiin sitä tehdä peiliovia myös 1970-luvulla jolta ovet ovat. Ovien päälle soviteltiin aitasta löytynyttä alkuperäistä ikkunaa, mutta ikäväksemme se ei tuohon mahdu. Oven karmit ylettää ikkunankin karmeiksi ja joutuisimme tuhoamaan koko paketin  jos haluaisimme tuohon sen alkuperäisen ikkunan. Nyt tyydymme maalaamaan tuon ruskean uudemman ikkunan vaalean harmaaksi.
 Kodinhoitohuoneen ovi vasemmassa reunassa on räävin näköinen, onhan se nykyajan ovi. Tuosta kun aika jättää, niin lupaan, että aukkoon tulee edes vähän vanhaa muistuttava ovi, ja sellainen jonka voi maalata. Mutta nyt tuntuu haaskaukselta vaihtaa toimivaa ovea pois vain siksi että se näyttää väärältä. Tuo tilapäiseksi tehty piskuinen terassi tehdään uusiksi kunhan jaksetaan, portaat ei kestä enää kovin montaa talvea ja onhan sekin yhtä ruma kuin ovi.
 Iso urakka, mutta jokainen maalipisara oli siihen vuodatetun hikitipan arvoinen. Onhan tämä kuin eri talo kun maali ei hilseile, listat ovat kunnossa, lasikuisti on nostettu häpeällisestä notkostaan, sen ikkunat on kunnostettu ja kaikki rikkinäiset lasit vaihdettu uuteen.
Ja koska jokainen remonttia tehnyt tietää, että yksi remontti johtaa toiseen ja kolmanteen, niin arvatkaapa mikä on se tämän tarinan kolmas. Se on tuo katto. Ihan pakko juttu maalata katto mahdollisimman pian. Laikukas vihreä oli ihan varmasti kiva väri keltaisen kanssa 1970-luvulla, mutta nyt vuonna 2013 siniharmaa ulkovuoraus tarvitsee kumppanikseen graffitinharmaan katon.

42 kommenttia:

  1. Onnittelut, kauniin talon olette saaneet aikaan! Luin juttuasi ja tuli niin tuttu olo, tuota kaikkea ja paljon muuta löytyy myös omista muistoista, se on sitä elämää se :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt alo näyttää siltä miltä se näytti mielikuvissani ostohetkellä. Yksi iso tavoite on saavutettu.

      Poista
  2. Vautsi miten upea talo teillä onkaan! Kadehdin teitö jotka herätätte wanhat talot taas elämään. Minä haaveilen myös tullaisesta umpinaisesta kuistista. Tällä hetkellä meillä avonainen kuisti.

    Sanna/vanharakkaus blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, talo on helmi, ja sen helmiys on oikeastaan tullut esiin vasta tässä asumisen myötä. Miten paljon kaunista olikaan vielä tallessa ja kunnostetavissa.

      Poista
  3. Voi että, näyttääpä hyvältä :)

    VastaaPoista
  4. Upea talo. Olette tehneet hienoa työtä :) Oli ihan pakko selata Arvilan historiaakin, kun on nämä vanhat talot aina niin mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Talon uusi ulkonäkö on paras palkkio. Historiaa soisin selviävän enemmänkin, mutta paljon jo tiedetään.

      Poista
  5. Hienoa työtä olette tehneet. On ihanaa kun vanhoja taloja kunnostetaan arvostaen ja harkiten. Niissä kun on ihan oma tunnelmansa, ja tarinansa kerrottavana. Tässä jos missä pätee, että hiljaa hyvä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaa hyvä tulee, joskus kyllä toivoo että tahti voisi olla vähän nopeampi. Mutta töiden jälkeen ei enää kovin paljoa jaksa, illat on lyhyitä kuten Suomen kesä.

      Poista
  6. Aivan ihana talo teillä! Itsekin vanhassa talossa asuvana arvostan muidenkin rohkeutta remontoida vanha talo asuinkuntoon. Työtä ja vaivannäköä se vaatii, mutta useimmiten myös kannattaa. Onnittelut upeasta maalausurakasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaivannäkö kannattaa, ei tässä muuten oltaisi :))

      Poista
  7. Todella komealta näyttää! Upeaa työtä olette tehneet!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, talo oli kyllä ansainnut tämän "kasvojen" kohotuksen.

      Poista
  8. teillä on niin ihana talo,kovan työn ootte sen eteen tehny ja varmasti paljon on vielä tehtävää edessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on tämä rakas talo ja siksi ansainnut kunnon kohtelun.

      Poista
  9. Niin kaunis, huolella tehty ja just mun makuuni myös upeat sävyt valittu! Nauttikaa nyt niiden jokaisen hikipisaran edestä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sävyt on aika prikulleen samat kuin mitä löytyi parin maalikerroksen alta. Ja just noin päin, että panelit vaalealla ja listat tummalla korostaen.

      Poista
  10. Kaunis, todella kaunis! Laittaisitko jossain vaiheessa kuvaa lasikuistin ikkunaverhoista? Sellainen kiinnostaisi.

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on yksi linkki postaukseen jossa näkyy vähän heikosti lasikuistin verhot:
      http://www.paivanpesanelamaa.blogspot.fi/2009/06/virkattu-verho.html
      Nyt ikkunoissa ei ole kuin yksi verho ja sekin pitäisi ottaa pois kuistin sisäpuolen remontin takia.

      Poista
  11. Komea on talo uurastuksenne jälkeen! Vanhat talot ovat konstikkaita, mutta niissä on "se jokin" minkä vuoksi niiden eteen ihmiset jaksavat uurastaa :)
    Eletty elämä näkyy vanhoissa taloissa, se sen tunnelman luonee.
    Onnea siis Arvilalle jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eletty elämä saa ja pitää näkyä, juuri siitä tule se vanhan talon "se jokin".

      Poista
  12. Ei ollenkaan tuottanut kärsimystä nuo vanhatkaan kuvat. Upea talo, itsekin olisin halunnut ostaa ;) Ja meillähän remontti on aloitettu v 1979, eikä taida viimeinen lista olla vieläkään paikallaan :-D Tapetit ovat vaihtuneet pari kertaa ja vähän muitakin juttuja ollut. Jatkuvaa tää on, mutta ihanaa, kun omassa saa tehdä mielensä mukaan. Aivan ihanan kodin olette saaneet, mielenkiinnolla seuraan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meidän edellinen talo oli vuodelta 1943, koimme sen liian uudeksi :D Remppaa tässä tehdään varmaan loppuikä, mutta sen tekeminen onkin enemmän harrastus kuin mitään muuta.

      Poista
  13. Komea talo teillä on! Ja nuo sinun kittaamat ja laittamat kuistin ikkunat on niin kauniit!! Ja kattosuunnitelmakin kuullostaa hyvältä sekin, vaikka tuollakin tavalla upealta näyttää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunaurakassa voin kyllä vähän paukutella henkseleitä. Tein ihan ite :D Nyt täytyy olla haukkana ettei pikkulinnut saavu parvena syömään uusia kittejä.

      Poista
  14. Mieletön urakka ja upea lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tsemppiä sinne oman urakkaan, alkuun voi vaikuttaa toivottomalta, mutta hiljaa hyvä tulee.

      Poista
  15. Vastaukset
    1. Kiitos, itse ei aina hahmota kun joka päivä tuijottaa näitä samoja seiniä. Mutta onhan se upea :)

      Poista
  16. Kyllä on kaunis! Eikä näytä "uudelta", vaan siltä että olisi aina ollut tuon värinen- ja näköinen. Kauniit värisävyt myös, juuri sopivat komeaan taloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Talo on joskus ollut tuon värinen, meistä se oli just tämän talon väri, eikä mikään muu.

      Poista
  17. Komea on sana joka mullekin tuli mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, seisominen ryhdikkäästi kalliolla vielä voimistaa sitä komeutta.

      Poista
  18. Tämä postaus oikeen muljautti sydämestä! Talonne on NIIN kaunis! Aivan huikean upea yksityiskohtineen ja sävymaailma on luonteva.

    Kun tällaisia saa katsella, joku pieni ääni taustalla kuiskii, että jonain päivänä Jovelankin talosta saadaan kaunis, vaikka tyyli ja värimaailma onkin erilainen.

    Miten upea teidän talonne onkaan! Voi huokausten huokaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta teillä kuiskii iso ääni, että Jovela on vielä joskus arvoisessaan kuosissa ja kaunis. Olette jo pitkällä!

      Poista
  19. Maltze ent. kyläkoululta3. lokakuuta 2013 klo 13.36

    Onnea Katja sinulle ja siipallesi upeasta talostanne! Mielettömän hieno ja tyylikäs siitä tulikin - ja kuistinne on suoranainen helmi. Nauttikaa työnne upeasta jäljestä. Meilläkin on myös lähes valmista - kolmen piiiitkän kesän käsittämättömän työlään raaputuksen ja maalaamisen tuloksena. "Lähes"= vielä yksi vihoviimeinen uuden siiven pohjoisseinä on käsittelemättä, mutta ilmoitin "kolossin" toiselle omistajataholle, etten halua ensi kesänä tehdä yhtään remonttia. Pakko ottaa etäisyyttä. Raaputus ja maalaus ja sen tuhannet välityövaiheet tökkii niin, että maalauskamppeitteni näkeminenkin yököttää. Aionkin polttaa maaliset vaatteet keväällä pääsisäisvalkeitten sytykkeenä. Toivon, että yksi totaalinen välivuosi remontointiin tekee ihmeitä. Onhan tässä jo kesästä 2007 lähtien raadettu...
    Katto huollettiin&maalattiin meillä jo ennen ulkoseiniä (juuri grafiitin harmaalla Panssarimaalilla), mutta ulkopuolisen urakoitsijan osuus (korkeat ja jyrkimmät lappeet) on alkanut jo rapista uudelleen! Reklamoitiinkin määräajan kuluessa, mutta yrittäjä vaikenee. No, ensi kesänä työnnän ehkä ainoastaan vain kädet multaan ja keskityn puutarhaan. Ja nautin hyvässä maalissa olevasta pytingistä, omenapuitten alla laiskasti istuen ja viinilasista siemaillen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälät maljan kohotus teidän urakalle! Ajattelin minäkin polttaa maalausessuni oman urakan päätteeksi :D
      Katto ajateltiin maalata itse, mutta tuo juttu mistä kerroit pelottaa, että uusi maali ei pysykään vanhan päällä. Vielä emme ole tutkineet mitä maalia tuo vihreä on, ja millä maalataan päälle. Pelti on kuitenkin hyvässä kunnossa ja kunnon paksua vanhaa peltiä vaikka en niin tuosta aaltokuviosta tykkääkään.

      Luulen että meilläkin seuraava rupeama on muuta kuin ulkopulta. Olisikohan vihdoinkin eteisen aika!

      Poista

Kiitos kommenteista :)