Onnen päiviä

Vaikka alla olevassa kuvassa näkyy vielä joulukuusi on meillä pakattu joulu pois. Hitusen harmitti luopua kuusesta sillä tänä vuonna kuusi ei tiputtanut neulasiaan kuten kävi viime vuonna. Kolme viikkoa kuusesta nautittiin ja se aika meni ihan liian nopeasti.

 Tämä näkymä saa aina iloiselle mielelle, vanhempien valtakunnasta voi katsella eteisen läpi saliin. Vintin portaat on oiva jääkaappi, juomat, vedet ja vissyt pysyy kylminä.

 Mummin pieni kirppunen puetaan mummilaan hyvin, neulepukua päälle ja tuplavillasukat jalkoihin. Pieni ihmetteli, että mitä se mummi oikein kuvaa, istui kynnykselle ihmettelemään tapahtuuko jotain erityistä.

Huomenna on tällä erää loman viimeinen päivä, varsinaisia onnenpäiviä ovatkin olleet, kotona luuhattu ja eilen hyvän ystävän kanssa ale-ostoksilla. Olen toivonut osan lomista vasta huhtikuulle ajatuksena päästä ajoissa runsaan ajan kera puutarhatöihin. Täällä II-vyöhykkeellä puutarhakausi alkaa alkaa joka vuosi huhtikuun puolen välin tienoilla viimeistään eikä siihen ole enää aikaa kuin neljä kuukautta.

Kausivalojen valinnan vaikeus

Valaistus on vaikeaa, on se sitten talon sisällä tai ulkopuolella olevaa. Syksyllä, hyvissä ajoin heti kun ihmiset alkoivat laitella valoja pihoihinsa ja ikkunoihin, aloin katsella meille sopivia. Kiersin myymälöissä enkä löytänyt sitä mitä hain. Jotain erittäin hillittyä, maalaispihaan sopivaa, ei liian kirkasta, helppoa ja ilman kilometrien pituisia johtoja.

Mies sai idean joka päätettiin testata joulun alla.

 Navetan kunnostettujen ikkunoiden taakse ostettiin paristoilla toimivat hautalyhdyt joista poistettiin kansi ja ulkokuori.

Ja nyt meillä on täydelliset, tunnelmaan sopivat valot vaikka ei tämä hautausmaa olekaan.

Valoissa on hämäräkytkin joka antaa paristoille pidemmän käyttöiän. Keväällä on helppo käydä keräämässä lyhdyt pois ja viritellä uudestaan syksyn pimeyden saavuttua. Ei johtojen virittelyä eikä uusien pistorasioiden tekemistä.

 Myös aitta sai omat valot taloon päin olevaan ikkunaan. Muutama lyhty on vielä hankittava jotta saamme saunalle ja ehkä liiteriin samanlaiset valot.

 Päätalossa mennään vanhalla idealla, salin ikkunoissa on kranssit joihin on kieputettu ledvalot. Idea jonka haluan levittää myös tupaan ja isännänhuoneeseen heti kun löydän sopivat kranssit valmiina.

Kuvat on otettu tänään, viikonloppuna saa alkaa arki ja joulu lähteä. Sitten ei näy enää salista kuusen valoja.

Iloa ja valoa

Etukäteen pelkäsin vuodesta 2018 katastrofaalista vuotta, lähinnä lapsen ongelmien takia. Vaan onneksi pääsimme melko ajoissa hoitoon ja lapsi sai apua tilanteeseen jonka suurimmaksi syyksi paljastui kiusaaminen. Nyt tilanne on hyvä, jopa valoisa, koulunkäynti säännöllisesti onnistuu, todistuksessa oli hyviä numeroita. Hoitosuhde lasten psykan polille jatkuu vaikka käyntejä onkin saatu harvennettua. Vuosi oli kaiken kaikkiaan ilon, valon ja lämmön vuosi.

 Pojista vanhin astui armeijan, ei enää nykyään harmaisiin, vaan vihreään. Vuoden palveli ja juuri ennen joulua pääsi siviiliin kuorma-auton kuljettajan ammattipätevyys taskussaan. Ei liippaa läheltäkään omaa alaansa mutta eipä tuollainen lisä haitaksi ole.

 Helmikuussa saatiin jopa aurinkoa. En pysty palauttamaan mieleeni oliko viime talvena oikein kovia pakkasia, luulen ettei ollut koska en niitä muista. Tässä talossa ne ovat yleensä unohtumattomia seitsemän lämmitettävän tulisijan takia.

 Varaslähtö tomaattikauteen taisi tapahtua helmikuussa mutta maaliskuussa päästiin tositoimiin. Taimet koulin perinteisesti maitotölkkeihin joita saan töistä mielin määrin jos kotitölkit ei riitä. Salin ikkunalaudalla oli pahimmillaan yli 70 tainta kasvamassa. Tänä vuonna 50 saa olla ehdoton maksimi.

 Maaliskuu on joka vuosi se Eka Kevätkuukausi. On ihme miten kasvit sinnikkäästi ponnistavat lumen ja jään keskeltä puutarhurin iloksi.

 Huhtikuussa saatiin nauttia jo väreistä. Tähän keltaisen ja pinkin yhdistelmään rakastuin ihan täysillä. Nyt haaveilen arboretumiin puolivillistä kevätkukkien merestä jossa vuokot kukkisivat kilpaa esikkojen ja hyasinttien kanssa. Toukokuun lämpö ja kuivuus ei kuvasta näy mutta se antoi esimakua sille mitä varsinainen kesä toi tullessaan.

 Kesäkuussa saatiin vielä kohtuudella vettä. Rakastamani iirikset aloittivat kukintakautensa. Tämä valkoinen matala, Virosta tuotu pieni kaunotar on suosikkejani. Kesä 2018 ei ollut kuitenkaan iiristen juhlaa, osa jätti kukinnan kokonaan väliin tai kukki erittäin heikosti. Hyvä niin, kasvit keskittyivät eloon jäämiseen ja se on tärkeintä.

 Heinäkuussa oli kodissamme kolmannet rippijuhlat. Sääennuste lupasi kovin sateita joten varauduimme sisäjuhliin. Viritin saliin kampauspöytänäni toimivan pelipöydän ja sen ympärille haettiin navetasta varatuoleja. Vaan sää sanoi ähäkutti ja selvisimme vain pienellä pisaroiden ripotuksella. Koko heinäkuu olikin sitten yksi aikojen lämpimimmistä. Uimarannalla kävin jopa kolmesti päivässä enkä muista toista kesää, että olisin vain lillunut uimapatjan päällä kun vedessäkin oli lämmin. Kaiholla muistelen tähän aikaan vuodesta.

 Elokuussa jatkettiin navetan ikkunoiden remonttia. Pienin lapsenlapsi, mummin kirppunen oli papan paras apulainen. On juuri siinä iässä kun kaikki ääntä pitävät koneet ja laitteet kiinnostavat.

 Syyskuussa koin ahdistusta taakse päin kääntyneestä puutarhakaudesta ja purin sitä uusien istutusten tekemiseen. Arboretumissa tuli myllättyä aika lailla, uusi hortensioita istutin lukuisia määriä.

 Lokakuussa kääntyi ulkoelämä sisäelämäksi. Saatiin ensilumet ja aloiteltiin lämmityskausi. Töissä oli ollut kiireinen syksy ja vanha vihollinen anemia palasi entistä voimakkaampana. Jotenkin sitä vaan jaksoi paahtaa, yksi apu oli kun katseli menneen kauden kuvia ja tiesi, että uusi kevät on edessä.

 Marraskuu on monesti sitä pahinta aikaa mutta minulla alkoi helpottaa tuhdin rautakuurin avulla. Joulu läheni ja lomaakin oli tiedossa. Ei hassumpi kuukausi ainakaan tänä vuonna. Myös navetan ehjät ikkunat tuottivat iloa, enää ei sada sisätiloihin rikkinäisistä ruuduista.

Joulusta olen sitä mieltä, etenkin kuusessa, että enemmän on enemmän. Kimallusta ja bling blingiä pitää olla, ei sitä muuten jaksa. Vaan ihan kiva, että juhla on takanapäin vaikka se saatiin viettää omien läheisten kanssa kerrassaan onnistuneesti.

Nyt katse suuntaa uuteen vuoteen ja uuteen puutarhakauteen. Kolme kuukautta niin voi jo haistaa sulavan maan ja nähdä ensimmäiset piipot. Parin kuukauden päästä voi kaivella ensimmäiset siemenpussit esiin ja miettiä mitä lajikkeita tomaatteja tänä vuonna kasvihuoneen multiin. Tästä se alkaa. Hyvää ja turvallista vuodenvaihdetta ja erittäin onnellista vuotta 2019.