Lumikelloja

Olen muutama vuosi sitten istuttanut lumikelloja huonoon paikkaa, nousivat aina maasta mutta kukan kukkaa ei tullut. Viime vuonna siirsin lumikellomättään toiseen kohtaa ja ja unohdin sen jälkeen kokonaan. Muutama päivä sitten ihmettelin yhdestä kukkapenkistä nousevia versoja, ajattelin niiden kuuluvan 'Moly' -laukalle joka hävisi penkistä yhden talven jälkeen.

Vaan eipä ollut, tuo lumikellomättääni se siinä pinnisti maan pinnalle. 

 Lumikellon alkuperäisen ostopaikan epäilen olevan Virossa Türin kukkamarkkinat. Muuta en oikein keksi.

 Kukan sisään oli pakko kurkistaa ja taisin siinä vähän hämmästyä. Lumikello on kerrottu mutta ihan erilainen kuin pihan 'Flore Pleno'.

 Mikään lumikellojen asiantuntija en ole, enkä ole niihin perehtynyt. Mutta silti tämä näyttää hitusen erilaiselta. Kuvaamista olisi ehkä pitänyt malttaa odotella pari päivää jotta kukinta olisi vahvistunut, vaan en tietystikään malttanut.

Tässä viime syksynä istutettu 'Flore Pleno'. Tästä puuttuu edellisen kuvan keltaiset koristeet kukan sisältä. Tosin mietin voisiko erilaisuus johtua kasvin iästä? Vanhemmalla on keltaista sisuksissaan ja nuorella ei?

Tiedä häntä, eikä sillä edes ole niin merkitystä. Lumikello kuin lumikello, pääasia että niitä on.

Ei irtoa

Tänään oli kiire töiden jälkeen puutarhaan mahtavan sään takia. Harvensin marjapensaat ja loput syreenit. Sitten ajattelin hakea navetasta kottikärryt ja siivota risut pois.

 Hups! Puutarhurilla on käynyt käsittämätön kämmi syksyllä ja on jättänyt kottikärryt navetan räystään alle. Ja siihen kun ei saa jättää mitään talveksi sillä kattolumet tippuvat juuri tuohon. Ja sulavat viimeisenä tästä pihasta. Ei irronneet kottarit.

 Kukkapenkit näyttävät siltä että siistijää kaivataan. Petollista ajattelua, roskat ovat vielä aivan jäässä maan pinnassa. Ei irronneet kun yritin. Yksi kukkapenkki on siivottu, talon eteläseinustan penkki, ymmärrettävästi lämmin paikka.

 Lumikelloista ei irtoa vielä kunnon kuvaa, ovat maan pinnalla ja nuppuja näkyvissä. Ilokseni huomasin leviämistä, muutaman piskuisen siementaimen ryppään ulkolaidalla. Lumikellojen alkuja löytyi pihasta viidestä eri kohtaa ja kaikissa on eloa näkyvissä.

 Rinnepuutarha on vapaa lumesta mutta jäinen. Tuossa syreenien alla näin muutaman piipon, ehkä ne ovat scilloja tai sitten vaaleanpunaisia kevättähtiä joita myös laitoin tuohon. Aika näyttää.

 Kasvimaalla on ankeaa, mutaa ja jäätä, ei mitään asiaa kääntelemään syksyn lehtiä maahan tai tekemään kohopenkkejä kasvimaan kasveille. Valkosipuleistakaan ei näy vielä mitään.

Viime syksynä merkitsin kukkasipulipakkausten pahveihin erittäin huonosti mitä istutin minnekin. Ja tunnetusti tässä kohtaa vuotta muistista ei irtoa minkäänlaista havaintoa istutuspaikaista. Oikein hämmästyin kun kävin tarkistamassa arboretumin kevään etenemistä ja löysin piippoja sieltä ja täältä. Olinkin laittanut aika monta pussia sipuleita juuri arboretumiin. Ja sieltä löytyi ekat, melkein kukassa olevat krookukset. Tämä oli joku nimetön sekoituspussi jossa on kaiken värisiä krookuksia.

Voiko jo sanoa puutarhakauden alkaneen, ensimmäinen kokonainen ilta puutarhatöissä.

Hullantumisen rajamailla

Kissat ovat tulleet keväästä hulluiksi, virtaa löytyy kuin isommastakin kissapedosta. Mennään ja tullaan ja ollaan ihan pöhköjä. Sama olotila kuvaa puutarhuria. Kun tulee töistä, pitää päästä heti puutarhaan, parin tunnin päästä on tehtävä toinen kierros sillä jonkun kukkapenkin reunasta saattaa olla sulanut jopa senttejä enemmän esiin, eikä voi missata mitä lumen alta paljastuu. Viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa miettii, olisiko joku herkkä kasvi pitänyt sittenkin suojata paremmin.  Pieni esiin tunkeva järjenhiven estää ryntäämästä pihalle tekemään suojauksen otsalampun valossa.

 Kevätesikko ei suojaamista kaipaa, se tunkee esiin järkähtämättä lumesta ja jäästä huolimatta. Keskellä nuput jo miettivät avautuako huomenna vai ylihuomenna.

 Luumulehdossa on pieniä pälviä. Oletettavasti laukan 'Allium F1' versot ovat joka kevät ensimmäisiä. Ovat syötäviä, hieman valkosipulin makuisia, maistanut olen mutta en sen suuremmin syönyt.

 Näistä kahdesta olen erityisen iloinen. Siinä on tarhaidänunikko 'Royal Wedding' joka kukki puutarhassani viime vuonna ensimmäistä kertaa. Tämä on näköjään kunnolla talven kestävä.

 Köynnösukonhattu 'Red Wine' kasvattaa ensimmäiset versonsa lumen alla. Viime keväänä löysin kasvin läheltä pieniä siementaimia, nyt toivon että niitä olisi enemmänkin, siirrettäväksi puutarhassa.

Pojan kanssa kävelimme läheiselle Kissankoskelle katsomaan kuinka paljon siinä virtaa vettä. Ja paljon virtasi. Kuivimpina aikoina vettä ei virtaa yhtään. Tähän samaiseen koskee laskee oma puromme pienen peltojen kiertelyn jälkeen.

Kevät etenee nyt hurja vauhtia, katselin kukkapenkkejä sillä silmällä että viikonloppuna pääsee tekemään ensimmäisiin kevätsiivousta.