keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Risteytymiä

Muutaman vuoden minulla on ollut puutarhassa akileijoja ja nyt alkaa näkyä ensimmäiset risteytymät. Ahkerin on ollut talon edustan liila akileija, sen jälkeläisiä olen siirtänyt puutarhassa sinne ja tänne sekä jakanut eteenpäin.
 Upein muunnos on tässä, täydellisen tummanpunainen yksilö. Ja kaikenkukkuraksi näitä on puutarhassa useita. Voisi riittää jakoonkin.
 Ja tässä epämääräinen kuva alkuperäisestä yksilöstä. Kaunis sekin vaikka siementää liki ongelmaksi asti.
 Tällä punavalkoisen akileijan risteymällä on hauskat liukuvärjätyt terälehdet. Emokasvin kanssa kävi hassusti, sen taisin menettää vaikka koitin siirtää ison juuripaakun kaikkien taitojeni mukaan. Eipä ollut kovin kummoiset taidot. Vaan onneksi näitä jälkeläisiä on muutama vaikka niistäkin kaksi isoa menetettiin viime talvelle.
 Vaan entäpä tämä kaunotar! Voi vietävä mikä kukka. Ainut, että en enää muista onko tämä niitä siskon pihasta tuotuja akileijoja vai oma vaaleanpunaisen ja valkoisen kerrotun risteymä.
 Oikeastaan ihan sama kumpaa kantaa hän on, minun puutarhassani on sijaa. Siemeniä täytyy kerätä talteen visusti.
 Türista tuodun särkyneen sydämen mukana tuli orvokkeja. Ne ovat saanet levitä rauhassa, mitä nyt olin turhan ahkera kitkijä ja poistin muutaman alun.
Jotain jäi, ja yksi niistä oli tämä luonnovaraisen pelto-orvokin kanssa risteytynyt alku, pelto-orvokkia kun on kasvanut tuossa rikkaruohona. Aivan ihanan hempeät värit ja tämän värisenä saa jäädä kasvamaan.

Ensi vuodeksi, tai viimeistään seuraavaksi on odotettavissa lisää mieluisia yllätyksiä, akileijoihin on tulossa erittäin runsaasti kukkia.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Yhteisestä omaksi

Ei ihan koko kesää puutarhapostauksilla, väliin pala sisustusta. Kahden nuoremman pojan huone oli ennen yhteinen, nyt siitä tuli nuorimman pojan oma kun isoveli muutti leikkihuoneeseen. Samalla veivattiin huonekalut uuteen järjestykseen, vanhalle paikalle ei jääneet kuin vaatekaapit ja työpöytä tuoleineen.
 Poikien tavaroissa tehtiin raju karsiminen, saivat ensin itse päättää mitä säästetään ja mitä laitetaan kiertoon, sitten minä kävin vielä kiertoon laitettavat läpi ja säästin jotain muistoksi lapsuudesta. Kirpparikasa kasvoi silti jättimäiseksi.
 Työpöytä on kehno, pikainen hankinta joskus kierrätyskeskuksesta vanhan paripulpetin tilalle. Mutta tämä saa nyt kelvata ja hyvähän siinä on Minecraft-legojen olla. Ne ainoat legorakennelmat joita ei ole kertaalleen purettu. Jatkossa rakennelmat voi tallettaa pöydän takana näkyvään kaappiin, se on tyystin legoja varten ja nyt vielä tyhjillän.
 Sänky löytyi aikoinaan aitasta suorastaan karmivassa kunnossa. Ihmettelen miten oli säästynyt roviolta. Sänky lähti aika pian ammattilaiselle entisöitäväksi ja hieno siitä tulikin, täysin hintansa väärti. Nyt sänky on levitetty äärimmilleen, nukkujansa mahtuu siihen vielä pari vuotta. Tilkkupeitto on tilkkuystävien yhteinen työ ja lahja nuorimmalle pojalle hänen syntyessään. Sopii niin pojalle joka rakastaa värejä.
 Kirjat ovat edelleen Ikean hyllyssä ja niiden päällä on kierrätyskeskuksesta löytyneet hyllyt kaikelle tärkeälle tavaralle ja taiteelle. Kirjojakin karsin hiukan ja osa muutti isoveljen mukana hänen huoneeseen.
Jos Ikea jotain osaa tehdä niin vaatekaappeja. Huoneen kaksi kaappia on ostettu n. 8 vuotta sitten Ikean poistonurkasta. Ja ovat edelleen täysin ehjät. Koskaan niistä ei ole ruuveja kiristelty tai saranoita rasvailtu. Nyt toisessa kaapissa on vaatteet ja toisessa leluja. Alalaatikon täyttää kaikki lego-ohjeet. Poika itse tykkää valtavasti huoneen avaruudesta vaikka oikeasti huone on talon pienin. Mutta siisteydellä ja tavaran karsimisella saa paljon aikaan. Huonekaluja tuolta ei lähtenyt pois muuta kuin isoveljen sänky ja yöpöytä.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Päivitys karjakeittiöön

Karjakeittö on kuten muutkin varastotilat paikka jonne vain tungetaan ovesta tavaraa sisään ja lopulta siellä ei mahdu liikkumaan saatikka että löytäisi mitä etsii. Tämä tapahtuu etenkin syksyisin kun puutarhainto on laimennut alkukevään huumasta. Ei kiinnosta köynnöstuet ja muut tilpehöörit enää tippaakaan.
 Viime viikon lomalla otin yhden hetken irti kaikesta muusta, kannoin jokaikisen tavaran ulos karjakeittiöstä, huiskin hämähäkin seitit hiiteen, lakaisin lattian ja tomutin maton. Sen jälkeen aloin miettiä miten tilasta saisi toimivamman.
 Raahasin sikalan puolella lojuneen pöydänrungon karjakeittiön puolelle. Pöytätaso syntyi kaapin ovesta joka on pyörinyt tilassa irrallaan. Saviruukut sai näppärän paikan pöytätason hyllystä. Ja ne saa mukavasti otettu käyttöön kun pöytälevy ei ole täyssyvä.
 Hylly josta ovilevy on, on edelleen paikoillaan. Sen syömät kattilat ja muut esineet asetin vain toiseen järjestykseen. Isoilla kattiloilla ei ole toistaiseksi käyttöä, olen saanut ne eräästä suurkeittiöstä sen remontin yhteydessä ajatuksena värjätä joskus itse lankoja.
 Ikkunaseinällä on puulaatikoita odottelmassa tarvetta. Ikkunalaudalle olen kerännyt sellaiset vanhat kahvipannut joita ei huonon kunnon takia viitsi pitää esillä tuvassa mutta poiskaan ei voi heittää. Keskimmäinen pannu on todennäköisesti todella vanha, se löytyi aitan alta.
Karjakeittiön takana sikala odottelee kovasti kunnostajaansa. Tähänhän on suunniteltu kanalaa. Suunnitelma on nyt niin pitkällä, että otan ikkunan talvella mukaani entisöintikurssille. Jostain kun on lähdettävä, ja piippua hormeineen minä en uskalla purkaa.