Tänään tiistaina

Kiitos kommenteistanne tuohon edelliseen postaukseen. Kipu on tällä kertaa taas ohi ja korva "normaali". Enää ei tunnu päässä siltä kuin joku kaataisi jatkuvana norona suolavettä avohaavaan.
Niinpä palataan tähän päivään. Savon syvämmestä blogin Minttu heitti hauskan haasteen. Räpsi kodistasi ihan tavallisia arkikuvia siivoamatta mitään tai rajailematta kuvia. Minä tartuin heti haasteeseen ja napsin muutaman kuvasen. Reitti on salista kodinhoitohuoneeseen. Tervetuloa mukaan!

Salissa napsahtaa ensimmäisenä kuvaan tyhjä maitotölkki. Ei oikein tunnu löytävän paikkansa. Taisi olla vartti sitten ruokapöydällä. Ehkä jo huomenna pönttöuunissa.


Sitten saavutaan eteiseen, vai onko tämä sittenkin se hellahuone? Ihan kätsyä kun hella on ulko-oven ja naulakon välissä. Varokaa lapset ettei takkinne pala! Kengät pitkin lattiaa on jo ihan vakiotavaraa.

Hellahuoneesta astumme vanhempien valtakuntaan ja uuups. Sänky petaamatta. Siis meillähän pedataan sänky joka päivä. Kyllä pedataan.

Valtakunta on muuttunut myös kirppariareenaksi. Juu, ja kuvassa näkyvä pöly on sitä ihan aitoa, ei mitään blogissa olevaa kultasadekimallusta. Meillä on tuvan lattian villojen laiton jälkeen tälläinen kiva harmaa pöly ihan joka paikassa. No oikein kiva.

Valtakunnan jätettyämme saavumme isännän huoneeseen. Isäntä reppana saa käyttää työpöytänsä yhtä kulmaa. Kaikki muu on täynnä tuvasta pois siirrettyä tavaraa. Laatikoissa ja ilman laatikkoa. Lisäksi levällään on yksi kirjahylly kirjoineen. Kuopuksen toimistokin näyttää levähtäneen lattialle.

Isännän huoneesta voi kurkistaa pienten poikien huoneeseen. Sehän näyttää harvinaisen siistiltä! Mitä nyt ne sängyt petaamatta.

Poikien huoneen ovelta otetaan seuraavaksi kaksi askelta vasemmalle ja horjahdetaan sisään kodinhoitohuoneeseen. Ihmeen siistiä sielläkin. Yleensä lattialla on ainakin se imuri.

No jos ihan tarkkoja ollaan, on lavuaarissa päivälliselle kuorittujen perunoiden kuoret. Täytyy antaa huomautus kokille moisesta virheestä. Eihän meillä yleensä koskaan!

Ja sitten vielä niitä tunnustuksia. Yksi kuva, mutta kolmesta blogista se minulle tupsahti. Antajina blogi Hyvä mieli, Katri Kaisastiinan garderobista ja Minnariitta blogista Unelmia vuosien takaa. Kiitos! Olisin linkittänyt blogit, mutta blogger ei tarjoile minulle enää linkitysnappulaa.

Tällä kertaa en jaa tunnustuksia eteenpäin, enkä tee seitsemää paljastusta. Olkoot nuo kuvat niiden tilalle. Mukavaa tiistai-iltaa kaikille! Ensi tiistaina minä aloitan taas entisöntikurssin, jippii!

Maku on tärkeintä

Eikö vain? Ei haittaa vaikka puolet kakusta on uunin pohjalla ja koko talossa leijuu palaneen käry. Ja uunikin on pesemättä, enkä edes aio pestä. Uusi odottelee jo navetassa tuvan valmistumista. Tämä vanha saa lähteä kaatopaikalle jos kukaan ei satu tarvitsemaan. Vähän likainenhan se on, mutta ihan ehjä.


Samaa ehjää ei voi sanoa päästäni. Kärsin ongelmasta nimeltä kolmoishermosärky. Diagnoosin korvakivulleni sain toukokuussa ja lääkityksen. Vaiva on ollut jo vuosia mutta olen pärjännyt sen kanssa. Enää en pärjää, enkä oikein tahdo pärjätä lääkityksenkään kanssa. Turhan vahvoja pieniä pillereitä, vie kivun, mutta vie älyn ja väläyksetkin. Ja kun lääke väsyttää, on pakko nukkua kolmen tunnin päiväunia. Sitten ei väsytä silloin kun pitäisi nukkua. Tällaisina kipupäivinä lapsilla on täällä mukavan rauhallinen lääketokkurainen äiti. Eipä oikein naurata.

Että semmoista, palaan saamiini tunnustuksiin paremmalla jaksamisella. Kiitos kuitenkin niistä, piristivät kurjaa oloani.

Piilossa on!

Pannukakun paistumista odotellessa kertoilen mitä tuolla koiranruokalaatikossa nyt sitten on. Päivällä pakkailin tavarat lootaan ja mies sen tuossa äsken painoi villojen sekaan. Remontin tämä vaihe tarkoittaa, että seuraavaksi tupaan palaa lankut lattiaksi, sitten lattialistaa, seinäpanelia ja paljon muuta...


Teiltä tuli todella hyviä ehdotuksia mitä laatikkoon voisi laittaa. Boksin koko tosin hiukan saneli mitä se sisäänsä syö. Muumimuki jäi ulkopuolelle, mutta mukaan pääsi pieni Arabian muumifiguuri. Kauppakuitti ei olisi kestänyt aikaa, mutta jospa kopio siitä kestäisi. Tämän päivän sanomalehti, viikonlopun asuntoliite, paikallislehti, seurakunnan oma lehti ja cittarin mainoslehtikin tuli laatikkoon laitettua. Kuten myös lehdet glorian antiikki ja meidän talo.

Ja tietenkin se Ikean kuvasto! Samoin laitoin Kalevalan korun kuvaston ja esitteen Nomination Muumi-koruista. Ne lienee aikalailla tätä aikaa kuvaavia korujen osalta. Postissa kulkenut postikortti. Se olikin homman vaikein juttu. Meille tuleva posti tuppaa olemaan aina ilman leimoja ja mielestäni nyt tarvittiin nimenomaan leimallista postia. Mukaan laitoin kaksi vanhaa postikorttia jotka ovat tulleet Arvilan perheeseen. Mäkkärin leluja en löytänyt, mutta pez-karkkikone löytyi lasten laatikoista. Nappasinpa sen yhden legoukonkin lattian uumeniin.

Eurokolikot ihan ehdoton, markka löytyi kun hetken pengoin lipaston laatikkoa. Kahden euron kolikko on kapselissaan kun on keräilemäni erikoiseuto. Kuvassa jäi väärinpäin, mutta kyseistä kolikkoa minulla on useita joten raaskin siitä luopua.

Lopuksi laatikkoon pääsi mummoni virkkaama pieni liina, tekemäni käpyenkeli, poikien pieni leikkiauto ja tyhjä lastenruokatölkki.

Eiköhän siinä ole riittävästi ihmettelemistä tuleville sukupolville. Perhekuvaamme eivät saaneet, mutta saivat kertomuksen vanhasta Arvilasta ja siitä millaista siellä oli elo vuonna 2010.